10. huhtikuuta 2013

Aniksentuoksuista hiplailua

Huippusuositun Murun sisarravintolan avautumista on odotettu kieli pitkällä ja eilen pääsimme Soppa-Hannan kanssa vihdoin testaamaan miltä ravintola Pastis (Pieni Roobertinkatu 2) maistuu. Myös Seikkailu-Aleksin piti liittyä seurueeseemme, mutta tyypin työnantaja piti häntä panttivankinaan. Hmph.
Aperitiiviksi Pastiksessa piti tietty ottaa pastista, jonka mausta tuli mieleen kesä ja Pariisi.
Leivän kanssa pöytään tuotiin himohyvää tapenadea. Paikan päällä leivottu leipäkin oli ensiluokkaista (niin priimaa, että sille olisi saattanut antaa hyväksynnän hylkeen jopa leipurinatsi-Aleksi).

Pastiksen menun perustana ovat ranskalaisen keittiön klassikot. Valikoima on varsin lihaisa, joten kasvissyöjille paikalla ei ole paljoakaan annettavaa.
Alkuun otimme roquefortilla kuorrutettuja etanoita pastisvoissa. Myönnän epäilleeni sinihomejuuston ja anisviinan yhteensopivuutta, mutta pastis maistuikin annoksessa ujohkosti ja juustoa mukavasti kompaten. Leivän avulla moppasin etanakipon sisällön huolella viimeistä pisaraa myöten eli hyvää oli.
Pääruoaksi valitsin grillattua kuvetta béarnaisekastikkeella. Lihaviipaleet tosiaan maistuivat grillatuilta ja ne oli uskallettu jättää sopivan punerviksi. Lisukkeina olleista pavuista ja sokeriherneenpaloista tykkäsin myös. Soossikin oli maukasta, mutta se olisi kyllä voinut olla lämpimämpää.

Hanna otti makkaraa shampanjaisella hapankaalilla sekä tryffelisuolatuilla potuilla. Makkara oli kuulemma erinomaista, mutta ranskanperunat eivät olleet lähelläkään optimirapeita.
Kuvepaistille suositeltu Domaine Léon Barral Tradition 2009 oli onnistunut paritus.
Jälkiruoaksi piti vielä pätistää Grand Marnierilla maustettua crème caramelia sekä marjoja. Lautasella olikin likööriä niin sanotusti koko rahalla. Omaan makuuni ehkä jopa liikaakin, sillä alkoholista tuli annokseen hiukan kitkerä sivumaku. Hanna oli viksu ja joi jälkkäriksi vain espresson.
Laskua odotellessa hiffasimme ruokalistojen perspuolella olevat taitteluohjeet...
...joita seuraten viikkailimme Aleksille tuliaisiksi päheät päähineet. Tarjoilija totesi, että olimme ensimmäiset asiakkaat, jotka huomasivat menun taustatehtävän. Tai sitten ne sanovat niin kaikille.
Lasku saapui nätissä peltirasiassa ja sen loppusumma oli osaltani noin 60 euroa. Oikein kohtuullista kolmesta ruokalajista, anisviinasta sekä lasillisesta viiniä.

Ensivaikutelma paikasta oli siis voittopuolisesti positiivinen ja listalle jäi vielä monta kiintoisaa sapuskaa maisteltaviksi. Pöytävaraus Pastikseen on suositeltava, mutta siellä on myös paikkoja, joihin varauksia ei oteta eli syömään pääsee jos jakkaroita on vapaina.

5 kommenttia:

aleksi kirjoitti...

päheää päähinettä odotellessa!

Jaana kirjoitti...

Hattu on Hannalla!

Campasimpukka kirjoitti...

Ei täältä mualta päin pysy millään perässä, tai oikeastaan pysyy tosi kaukana perässä. En ole vielä ehtinyt Muruunkaan, niin eikö niillä ole jo uusi mesta?? No, olen sentään menossa Muruun.

Anonyymi kirjoitti...

Jo vain, täällä ilmoittautuu toinenkin, jonka mieleen ranskalaiset ruuat aperitiiveineen ovat aivan ihania!
JOS meillä joskus otetaan aperitiivit, niin mielellään pastista. Se tuo mieleen helteisen eteläisen Ranskan, jo illaksi kääntyneen päivän, jolloin auringon kuumaksi polttama parvekkeen seinä polttelee selkää, kun saa nostaa tuntikausien kävelystä väsyneet jalat parvekkeen kaiteelle ja kädessä huumaavasti tuoksuva pastislasillinen. Sen jälkeen onkin virkistynyt olo ja voi alkaa miettiä ruuanlaittoa. Terveisin ikuinen Ranska-fani, ja sun blogisi uusi lukija.
Kiitos, t. Sirkkutäti

Jaana kirjoitti...

Campasimpukka, ei täällä paikan päälläkään pysy kärryillä kaikista uusista kuppiloista. Tai ei ainakaan ehdi käymään kaikissa :-)

Sirkkutäti, kiitos itsellesi hienoista fiiliksistä ja tervetuloa toistekin tänne Kulinaarimurulaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...