Lihahedelmiä ja hönökakkua

Kovasti ylistetyssä The Fat Duckissa en päässyt taannoisella reissullani vieläkään käymään, mutta Dinner by Heston Blumenthal (Mandarin Oriental Hyde Park, 66 Knightsbridge, London) tuli koettua ja oivalliseksi havaittua.

Itseoppineella herra Blumenthalilla on legendaarinen maine ja hänen panoksensa molekyyligastronomian kehittämiseen ovat merkittäviä. Kaikki Dinnerissä tarjottavat sapuskat puolestaan perustuvat (iki)vanhoihin brittiläisiin ruokaohjeisiin, jotka on tuunattu uusille vuosituhansille.

Ravintola sijaitsee Mandarin Oriental-ketjun hotellissa, joka on melko posh. Näiden fiinimpien hotellien baareista saa yleensä erinomaisia klassikkodrinksuja, koska puitteet velvoittavat. Ennen Dinneriä nauttimani Tom Collins oli oikein onnistunut.

Pöydästäni oli sielua hivelevät näkymät sateiseen Hyde Parkiin ja Dinnerin seinillä oli kakkumuottien näköisiä lamppuja. Ravintolan keittiö sijaitsee keskellä salia ja sen seinät ovat lasia eli annosten valmistumista voi seurata aitiopaikoilta.

Syömisvalinnoissani pitäydyin kehutuissa klassikoissa, joista ensimmäisenä pääsin nautiskelemaan Meat Fruitista. Lihan ja sisäelinten naamioimista hedelmiksi on harrastettu jo keskiajalla ja niihin oli kuulemma tykästynyt mässäilyorgioistaan(kin) tunnettu Henry VIII.

Paahdetun leipäviipaleen kanssa tarjoiltu juttu näytti ihan mandariinilta...

...mutta sisällä olikin kananmaksamoussea.

Maksa oli yllättävän kevyttä ja sen kaveriksi suositeltu Château Bouscassén Les Larmes Celestes 2011 oli nappivalinta.

Sikafriikkinä en voinut tietenkään vastustaa listalla ollutta Black Foot Pork Chopia, jonka ohje-esikuva on vuodelta 1820. Possunkyljys oli ehkä mehukkain koskaan syömäni. Lisukkeetkin (mininauriit, sipulit, spelttihelmet sekä niiden välissä lepäilleet jännät, ohuet sianlihalta maistuneet arkit) olivat älyttömän herkullisia. Pisteenä iin päällä lainehti maukas Robert Sauce.

Ja ne kolmeen kertaan paistetut chipsit - parhaita ranskalaisia perunoita evö!

Kepeän mausteinen Casale dello Sparvieron Chianti Classico Riserva oli oiva pari possulle.

Tipsy Caken alkuperäisohje on J.H.Walshin vuonna 1810 julkaistusta keittokirjasta The English Cookery Book. Tohotettu ananas lienee lisätty kakun kylkeen vähän myöhemmin, mutta pienessä valurautapadassa olevan leipomuksen alta löytynyt jumalainen voi-brandysoossi oli ajattoman ihanaa. Hirmuisen hyvää, mutta todella tömäkkää jälkkäriä.

Espresson seuraksi sain vielä pikkuisen kipollisen täyteläistä suklaamoussea sekä kuminalla maustetun keksin. Kumina ja suklaa sopivat hämmästyttävän hyvin yhteen.

Dinneri Dinnerissä oli mahtava kokemus. Uskoisin vierailevani siellä uudelleenkin, sillä listalle jäi vielä monta mielenkiintoista maisteltavaa. Ja seuraavalla kerralla haluan sitten kyökinvieruspöytään.