Sampea ja nostalgiaa Savossa

Blogissa on ollut viime aikoina vähän hiljaisempi jakso, sillä yours truly on huidellut harmaantuvat hiukset hulmuten ensin Lontoossa (jonka syömiskokemuksista kerron lisää myöhemmin) ja männä viikonloppuna Varkaudessa, missä luokkakokoustimme yläasteaikaisten kafrujen kanssa.

Kokoonnuimme vanhassa kansankeittiössä, joka tiloissa toimii tätä nykyä ravintola nimeltä Kaks Ruusua (Ahlströminkatu 25, Varkaus). Kivenheiton päässä viehkosta kuppilasta sijaitsee Carelian Caviarin tuotantolaitos, jota pääsin ihmettelemään muutama vuosi sitten.

Siellä sampisammioissa tyttökaloista kasvatetaan mädintuottajia ja pojat päätyvät lihoiksi. Kaviaarikauppa käy mitä ilmeisimmin hyvin, mutta sampi on maistuva eväkäs muiltakin osiltaan. Kaks Ruusua tarjoilee sampea savustettuna, joten omalta osaltani luokkakokousruokailun sapuskavalinta oli harvinaisen helppo nakki.

Rapusoossin, pariisinperunoiden, keitettyjen punajuurten ja hykerryttävän hyvän kasviskohokkaan kanssa serveerattu savusampi oli aikamoista herkkua. Lisukkeita tosin olisi voinut karsia ihan reippaalla kädellä annoksen siitä lainkaan kärsimättä. Viinilasillisen (Arthur Metzin Alsace Riesling) kera setille tuli hintaa 36 euroa.

Koska vietin Varkaudessa pitkän viikonlopun, ehdin testaamaan toisenkin paikallista sampea listoillaan pitävän soittoruokalan. Ravintola Oscar  (Kauppatori 4, Varkaus) on osa samannimistä Scandic-hotellia, joten se vaikutti väkisin hiukan negatiivisesti ennakko-odotuksiini. 

Oscarin grillattu sampi oli kuitenkin oikein maukasta. Tattimuhennos oli enemmänkin kastiketta (mutta loistavaa sellaista). Olisin myös pärjännyt hienosti ilman kalan alle piilotettuja paprikoita ja kesäkurpitsojakin. Kaikkein positiivisin yllätys oli jo paperilla mielenkiintoiselta vaikuttanut kukkakaalimuffinssi. Ruoka ja sen kanssa siemailemani Gisselbrechtin Pinot Gris-lasillinen maksoivat yhteensä 38 euroa.

Savolaisen sampibingon voitto meni tällä kierroksella Kaks Ruusua-ravintolalle, jonka savuisa versio kalasta oli kerrassaan ylivertainen. Itse paikka on puitteiltaan nätti kuin karkki, joten Varkauden suunnalla liikuskeleville voin kyllä suositella lämpimästi sammen syömistä entisessä kansankeittiössä.

Vielä muutama sananen luokkakokouksesta, joka sujuin vallan rattoisasti. Kauhean kiva oli tavata paikalla päässeitä tyyppejä, joista kukaan ei ollut vanhentunut täysin tunnistamattomaksi. Yhdestä tosin oli tullut mummo! Ikävämpiä uutisia saimme kuulla eräästä toisesta luokkakaverista, joka toipuu parhaillaan aivoinfarktista.   

Kuoppakankaan yläasteen 9D vuonna 1985...

...ja samaa sakkia 28 vuotta myöhemmin.

Kiitos ihmiset mukavista hetkistä, vaikka eilen tukka olikin todella kipeä (Aperita ei sovi mulle). Seuraavan kerran kekkeröidään sitten kollektiivisilla 49-vuotissynttäreillä!