Ravintolakerhoilua

Olen jotenkin onnistunut sotkeutumaan Viva ciabatta-Aleksin organiseeraamaan ravintolakerhoon, joka käy kerran kuussa epämääräisellä kokoonpanolla jossain syömässä. Viime viikolla klubi kokoontui Mechessä (Mechelininkatu 13) ja mukana oli seitsemän jäsentä.

Näissä tapaamisissa on mielestäni ehkä hauskinta se, että vähintään puolet ajasta spekuloidaan seuraavaa kokoontumispaikkaa. Toistaiseksi emme ole kuitenkaan vielä koskaan menneet siihen paikkaan, joka on kohteeksi sovittu.

Mechessä koko porukka otti päivän menun, jonka käynnisti caprese. Perinteisten tomaatti- ja mozzarellasiivujen sekä basilikanlehtien lisäksi lautasella oli jännää mozzarellajäätelöä, purkista otetulta tomaattipyreeltä maistunutta muhjua sekä emähyvää basilikamajoneesia.

Pääruoaksi saimme karitsaa psykedeelisen näköisellä kastikkeella. Suussasulavan liharullan päälle asetellut karitsan kateenkorvat olivat kuin monta pistettä iin päällä. Ihana annos! Sen kanssa toimi oikein hyvin myös suositeltu espanjalainen Franck Massard Licis 2009.

Karitsan kaverina oli lämmintä kreikkalaista salaattia (loistoidea, kopioin taatusti kotikeittiöönkin!). Vaikka se oli maukasta, olisi salaatti voinut olla ihan oma, erillinen ruokalajinsakin. Edellisellä vierailulla pääruoan lisukkeesta tuli vähän sama fiilis.

Jälkkäriksi sain monguttua itselleni vaihtoehtoisia makuja, koska olin nauttinut menulla olleita suklaata ja mustaherukkaa jo viime kerralla. Söpöillä orvokeilla koristellut persikkapannacotta ja kahvijätski olivat herkkua.

Aterian kruunasivat kupillinen espressoa ja fingerporillinen omenaista calvadosia.

Päivän menu, viinilasillinen sekä kahvi ja calvados maksoivat yhteensä 66 euroa eli kympin enemmän kuin viimeksi (noh, tällä kertaa otin punkkua pikkuisen reilumman satsin). Mechestä saa laatusapuskaa kohtuuhintaan ja Kulinaarimurula jatkaa yhä kuppilan suosittelemista kaikille hyvän ruoan ystäville.