Tää on niin syvältä...

Koska pop-up-ravintolat ovat NIIN viime tiistaita, päättivät murulaiset avata pop-down-ravintolan parin viikon ajaksi Tytyrin kaivokseen. Kattaukset myytiin loppuun hetkessä, mutta onnistuimme Soppa-Hannan kanssa vikkelinä tyttöinä saamaan paikat Muru Pops Down in Tytyrin ensi-iltaan.

Tapahtumapaikalle oli bussikuljetus Helsingistä ja matka kesti tunnin verran. Ennen ruokailua tutustuimme kaivosmuseoon, joka sijaitsee 80 metrin syvyydessä.

Arvaatko kumpaa maan uumeniin laskeutuminen jänskätti enemmän?

Olimme niin syvällä, ettei siellä ollut edes intterveppiä!

Mutta 80 metriä oli alkusoittoa, siitä jatkoimme vieläkin kauemmas päivänvalosta ja piipahdimme viinaryypyllä 350 metrissä. Moisen reissun maanpinnan alapuolelle on tehnyt kuulemma vain 0,1 prosenttia maailman väestöstä.

Samassa syvyydessä museon kanssa sijaitseva pop-down-keittiö on rakennettu vanhaan sepän pajaan, jossa aikoinaan taottiin ja teroitettiin poran teriä, jotka tuppasivat tylsymään jo kymmenen sentin porausurakan jälkeen.

Kalliokyökissä jöötä piti Timo "Sir Lintsi" Linnamäki.

Pöytiin päästyämme ruokahalujamme heräteltiin jännällä laventelimartinilla.

Alkupalat jaettiin pöytäkunnittain. Tarjolla oli jokirapu-perunasalaattia, jääkellarin lohta, maa-artisokkatahnaa...

...Bresaola-härkää ja Mortadella-makkaraa...

...savumuikkuja sitruunaöljyssä, sienipikkelsiä ja marinoitua maissi-papusalaattia.

Omiksi suosikeikseni nousivat muikut sekä kainosti kuminainen lohi sinappi-akvaviittikastikkeella.

Väliruoaksi saimme fenkolirisottoa ja Pernod'lla liekitettyjä etanoita. Annos oli aivan loistavan makuinen, mutta riisit olivat jääneet karvan verran raaoiksi.

Pääruoaksi vadeilta tarjoiltu vasikan sisäfilee sen sijaan oli mennyt aavistuksen liian kypsäksi, mutta yrttisessä liemessä haudutettu hanger steak oli unelmamureaa. Lisukkeet (papu-sienihässäkkä ja paahdetut palsternakat) olivat makoisia ja béarnaise-kastiketta olisi voinut vedellä ihan pelkiltään.

Drinkkilistalla seuraavana oli rosmariininen ja mansikkainen vodkapaukku, johon oli lirautettu myös hunajaa ja limeä. Ei huono.

Jälkkärinä oli ihanaa lohjalaisista ompuista tehtyä crumblea tyrni-calvadoskeiton kanssa. Hyvää!

Poistuessamme ihastuin kaivospäissäni kiehtovaan oranssiin äijäkoneeseen, joka olisi ollut myynnissä nimelliseen euron kilohintaan.

Illallinen kaivoksessa maksoi 128 euroa ja siihen sisältyivät ruokien ja juomien lisäksi museovierailu sekä bussikuljetukset Helsingistä Lohjalla ja takaisin. Mielestäni lysti oli joka euron arvoista - kauniit kiitokset Murun poppoolle mahtisapuskoista sekä hulppeista puitteista!