22. syyskuuta 2012

Rakkautta, anarkiaa & ruokaa

Kunnioitettavaan neljännesvuosisadan ikään varttuneella Rakkautta & Anarkiaa-leffafestarilla pyörähti eilen käyntiin Haute Cuisine-elokuvasarja. Ideana on tarjoilla katsojille ruoka-aiheinen raina sekä sen inspiroima illallinen. Aivan mahtavaa, kyllä tätä on odotettukin!
Ensimmäisen leffaillallisen elokuvana nähtiin ihastuttava Les Saveurs Du Palais, jota Kulinaarimurula suosittelee täydestä sydämestä. Liikutukseen taipuvaisten tyyppien kannattaa ottaa silmienpyyhkimisvälineitä mukaan, sillä itse valuttelin viljoja vesiä presidentin tryffelivoikkarinsyöntikohtauksesta lopputeksteihin saakka.
Leffaillallinen katettiin ravintola Sunniin, jossa työskentelevät Mirka Olin ja Virve Räisänen kävivät herättelemässä ruokahalujamme Kino Engelissä ennen elokuvan alkua. Oli mukava havaita, että Sunnin väki oli innoissaan uudesta konseptista.

Sunnilaiset selviytyivät illallisserviisistä ihan tyydyttävästi. Ei ole mikään helppo nakki syöttää ja juottaa kertalaakista täyteen pölähtävän ravintolan kaikkia asiakkaita samassa tempossa. Ruoan taso sen sijaan oli vaihtelevaa, ja joistakin annoksista oli vähän vaikea löytää yhteyttä itse leffaan.
Amuse-bouche oli ankanmaksamoussella täytetty tuulihattu, joka maistui ihanalta Willm Cremant d'Alsace Brutin kanssa.
Sunnin leivät on jo aiemmilla brunssivierailuilla todettu oivallisiksi, eivätkä ne pettäneet nytkään.
Rapukroketti linssien ja aiolin kanssa puolestaan oli pienoinen pettymys. Linssit olivat jääneet aavistuksen verran raaoiksi ja majoneesi oli enemmän sitruunainen kuin valkosipulinen. Alkupalalle paritettu Savenniers de Chamboreau 1999 oli ehkä omaan suuhuni hiukan liian hapokasta, mutta viini parani aikansa ilmakylvettyään.
Pääruoaksi oli ankkaa, jonka paloittelun Tomi Keski-Sarja havainnollisti kertoen samalla, miten Sunnin kyökissä linnun eri osia hyödynnetään.
Tattien ja paahdetun kurpitsan kanssa tarjoiltu ankka oli herkkua. Kurpitsapaloja lautasella olisi tosin voinut olla enemmänkin. Ankan kaveriksi valittu Guigal Crozes-Hermitage Rouge 2007 oli huikean hyvää.
Lopuksi saimme aika simppelit annokset metsämarjoja ja marenkia, vaikka leffan perusteella jälkiruoan olisi ehdottomasti pitänyt olla Gâteau St. Honoré-kakkua. Jälkkäriviinikään (Bonnezeaux Chateau des Fesles 1999) ei ollut marjamarengille ehkä parhain mahdollinen valinta.
Poistumisreitin varrelta sai vielä napsia makeita paloja ja mustaherukkamarmeladista jäikin kiva maku suuhun.

Leffaillallinen maksoi 49 euroa sisältäen elokuvalipun ja sapuskat. Mielestäni varsin kohtuullista. Viinipaketista veloitettiin 39,40 euroa ja paketti oli mahdollista myös puolittaa

Les Saveurs Du Palais'n tiimoilta järjestetään vielä toinen illalliskattaus ensi viikolla. Kannattaa tsekata myös parin muun elokuvan puitteissa järjestettävät syömingit.

Tämä oli kohtuullinen alku R&A-leffaillallisille. Lisää tällaisia!

4 kommenttia:

Linnea / pigeonnaire kirjoitti...

Kuulostapa kivalta! Me mietimme näitä leffoja mutta totesimme jättävämme tällä kertaa väliin, ehkä sitten ensi vuonna? :)

Jaana kirjoitti...

Kivaa se onkin! Itse kävin dinnerillä ainoastaan tämän yhden leffan tiimoilta, muut sarjan elokuvat käyn katsomassa ilman illallista. Ja ensi vuonna uudestaan :-)

Anonyymi kirjoitti...

Yksipäiväiseksi suunnitteltu Helsingin visiitti venähti, kun päätimme osallistua Rakkautta ja anarkiaa-festivaalin esitykseen 18 meals ja sitä seuranneeseen päivälliseen. Elokuva oli mahtava pääsosin improvisoitu teos, jossa ruoka ei suinkaan ollut pääosassa vaan kuljetti erilaisia tarinoita eteenpäin jääden näin vähän sivurooliin.

Elokuvan jälkeen oli mukava juttutuokio ohjaaja Jorge Coiran kanssa, joka kertoili projektin kulusta. Kaikenkaikkiaan hyvin sympaattinen veikko.

Sen jälkeen olikin aika siirtyä ravintola Sunnin notkuvien ruokapöytien ääreen espanjalaisen kitaramusiikin ohjaamana. Meille tarjoiltriin elokuvan inspiroimana peräti 18 ruokalajia sisältänyt menyy espanjalaisella tatsilla. Keittiö pisti parastaan. Istuimme kaikki pitkissä ruokapöydissä, joissa joutui kommunikoimaan myös vieressä ja vastapäätä istuvien muukalaisten kanssa, ja kyllähän siinä jonkinlaista keskustelua syntyi kun huolehdimme siitä, että herkkupalat kiersivät kaikilla ja jokainen sai kylläksensä.

Aterian huippuhetki oli mielestäni jälkiruoka, johon voi koota mieleisensä herkut. Minä otin tuoreita mansikoita, itsetehtyä fudgea, crema catalanaa, kermalikööriä ja kahvia.

Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut ilta, jota kelpaa muistella jälkeenpäin.

Tällaisia lisää! :)

Jaana kirjoitti...

Uijui, nyt harmittaa kun en valinnut 18 Mealsin dinnerinäytöstä vaan kävin katsomassa pelkän leffan (joka oli kyllä hieno). Työkaverinikin kehui Sunnin 18 Meals-tarjoiluja.

Ehdottomasti tällaisia lisää ensi vuonna!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...