30. toukokuuta 2009

Herkkuja ja Henry Hamptonissa

Taannoinen reissuni sattui mukavaan saumaan, sillä samoihin aikoihin lähistöllä järjestettiin Foodies Festival.


Ruokafestareiden pitopaikkana oli Hampton Court, jonne itsensä junaili Lontoon ytimestä kätsysti puolessa tunnissa.

Hampton Courtin asemalta oli helppo navigoida kohti Henry VIII:n entistä kotikartanoa. Piti vain seurata muiden ruokaan höpsähtäneiden muodostamaa kiemuraista jonoa.


Alueella oli kymmeniä yrittäjiä, jotka esittelivät ja maistattivat upeita tuotteitaan. Pikavilkaisulla näyttäisi siltä, että palatsia vartioivalta leijonaltakin valuisi kielen kärjestä kuolavana. Tarkemmin katsottuna sylki onkin jotain nöyhtää.

Paljon ihanuuksia oli myytävänäkin, mutta aika harvassa paikassa hyväksyttiin kortti maksuvälineeksi. Käteisen lisäksi myös shekit(!) olisivat olleet tervetulleita.


Juustoloilla oli loistava edustus festivaaleilla. Kentistä paikalle olivat saapuneet The Cheesemakers of Canterbury, joiden savujuusto oli aivan käsittämättömän hyvää.


Gothi Valley Goats tuottaa pääsääntöisesti vuohenjuustoja. Ja millaisia vuohenjuustoja! Vienosti homeinen Talley Las suli suuhun ja kypsymisen aikana siiderillä penslattu Drunken Dragon meinasi viedä kielen mennessään.


La Fromageriella on Lontoossa kaksi juustopuotia, joiden yhteydessä olevissa kahviloissa voi maistella juustoja. Tällä matkalla kumpikaan La Fromagerie ei sattunut reittieni varrelle, mutta seuraavalla kerralla sitten...


...koska heillä myydään tryffelimöhnällä täytettyä brietä! Tätä järkkyihanaa juustoa voisi ehkä yrittää tehdä itsekin?

Hieman harmitti, kun ei voinut ostaa kaikkea himoitsemaansa. Toisaalta juustojen säilyttäminen syömäkelpoisina Suomeen saakka olisi vaatinut niin paljon kikkailua, että tyydyin tällä kertaa lähinnä maistelemaan ilmaisnäytteitä.

(Totuuden nimissä myönnettäköön, että aivan viime töikseni Lontoossa piipahdin Harrodsin Food Hallissa juusto-ostoksilla. Guilty as charged.)


The Little Sauce Companyn kastikearsenaali sai kaltaiseni soossiaddiktin ai-van sekaisin! Varsinkin Truffle-infused Asparagus Pesto veti hiljaiseksi. Miten kukaan voi tehdä jotain noin hyvää?


Isle of Wightiltä kotoisin oleva The Garlic Farm kauppasi parsaa..


...sekä kiitettävää valikoimaa valkosipulisia chutneyta. Tykästyin todella paljon banaaniseen Cheeky Monkey-merkkiseen tuotteeseen, jota myös lunastin purkillisen mukaani.

Apinaparka ei tosin ikinä päässyt kotiin saakka, sillä hänen kohtalokseen koituivat Heathrow'n turvatarkastajat. Reissasin pelkillä käsimatkatavaroilla, joten ajattelin kyllä jo etukäteen chutneyn hipovan nesteen ja kiinteämmän elintarvikkeen rajapyykkejä. Ja nesteeksihän se laskettiin.

Yritin kyllä anella tullikavereilta, että "Pleeeease don't take my Cheeky Monkey", mutta miehet olivat taipumattomia (joskin hieman hämmentyneitä). He olisivat kyllä antaneet minun maistaa apinaani ennen kun poistun maasta, mutta kerroin tietäväni sen olevan excellenttiä, koska olin sitä jo kokeillut.

Purkkini jäi siis näille pakistanilaisen oloisille tyypeille. Epäilen vahvasti heidän nauttineen chutneyta currynsa lisukkeena tuona päivänä. Toivottavasti tykkäsitte!


Ruokakarkeloissa paikkansa lunasti myös luomutuotteiden nimeen vannova Flour Power City Bakery. Heillä ei ole kiinteitä myyntipisteitä, vaan tuotteita voi ostaa lähinnä Farmers Market-konseptin puitteissa toimivilta toreilta. Erittäin kannatettavaa toimintaa!


Flour Power City Bakeryn juustotikut olivat herkkua.


Ostereitakin oli tarjolla. Vanhan uskomuksen mukaan niitä ei saisi syödä kuukausina, joiden englanninkielisessä nimessä ei ole r-kirjainta. Eli meikäläisittäin touko-kesä-heinä-elokuussa.

Rossmore Oystersin heppu kuitenkin kertoi, että ostereista voi huoletta nauttia ympäri vuoden. Kesäkuukausina ne eivät vain maistu niin hyviltä kuin kylmempien vesien aikaan.


Minä söin kaksi ja ne maistuivat ihan ostereilta :-)


Harvey Nicholsilla oli erilliset ruoka- ja shampanjateltat. Ruokapuolelta sorruin ostamaan kaviaaria, kun konsulentit väittivät ettei sampia tapeta mädin saamiseksi, vaan se ikään kuin lypsetään kaloista. Shampanjateltassa oli koko ajan niin kova tungos, että kävin hakemassa sieltä maistiaisia kolmesti.


Maksuttomien annosten lisäksi piti haukata ostoruokaakin. Kohtuullisen toimiva kokonaisuus syntyi, kun halkaistun ciabattan pätkille siveltiin omenaista kastiketta ja väliin topattiin vartaassa paistuneesta siasta vuoltuja siivuja, ritisevän rapeaa pekonia sekä kourallinen rucolaa.


Roast Hogin kaveriksi kävin naapuritiskiltä pullollisen Ridgeway Oxfordshire Blueta. Erinomaisen yhteensopiva kombinaatio!


Sateenkaaren värisen Happy Kitchenin tuotteet ovat sokerittomia ja luomua. Sekä kaupan päälle vielä reilua meininkiä.


Jälkiruoka ei voi puddingia brittiläisemmäksi tulla! The Pudding Compartmentin valikoimasta Sticky Toffee Cheesecake osui ja upposi meikäläiseen.


Viehättävän Global Fusionin-vegaanileipomon punajuurella ja kurpitsansiemenillä maustettu leipä oli ylimaallinen kokemus.


Polvet notkahtivat myös Jim Garrahy's Fudge Kitchenin vitriinin edessä. Oli ihan pakko ostaa mötkäle Belgian Chocolate Swirliä ja se oli juuri niin suklaisen pehmeää kuin miltä kuulostaakin.


Lisää houkutuksia käveli vastaan Outsider Tartin kohdalla. Yrityksen, joka on "devoted to all things sweet and yummy", ovat perustaneet kaksi Yhdysvalloista Lontooseen muihin töihin muuttanutta kaveria. Heidän suklaasta, riisimuroista, maapähkinöistä ja maapähkinävoista rakentamansa Monster Brownie on ihan killerikamaa.


En voinut poistua paikalta poikkeamatta Choc Starin pakulla. Sieltä tarttui mukaan säädyllisen kokoinen pallero äkkimakeaa suklaajätskiä.

Varsinaisten syömien ja juomien ohella festareiden ohjelmassa oli eri teemoihin keskittyneitä luentoja sekä mestarikokkien näytösluontoisia esiintymisiä. Pääsylippuja tilaisuuksiin jaettiin "first-come, first-served"-periaatteella.

Minulla kävi tsägä ja sain piletin Chefs Theatren näytökseen, jonka tähtenä loisti ylistetyn Tom's Kitchenin perustaja Tom Aikens. Kyseiseen ravintolaan en nyt ehtinyt, mutta sitten ensi reissulla sinne(kin) täytyy päästä.

Lisäksi kävin Food Masterclassissa vaikuttumassa Momma Cherrin amerikkalaisesta Soul Foodista. Eloisa Momma on kyllä melkoinen persoona ja tuttu Ramsay's Kitchen Nightmares-sarjasta.

10 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Oo mikä ihana festari!!!!!

ylimuuli kirjoitti...

Ei jumalauta :-D Jutut (ja ruoat) vaan paranee!! Mietin jo juustojen kohdalla että olispa ollut siellä mutta alko loppua toivomuksen superlatiiviulottuvuudet kun tykitys jatkui.

Ja miten sä voit MUISTAA kaikkien nimet ja kaikki asiat mitä maistoit?! Sulla on kyllä norsun muisti paitsi parempi. AIvan hillittömät festarit. Huokaus. Huokaus. Turvamiesten lounas <3

t. cheeky monkey

ps. sanavahvistus spure (anagrammi, ymmärrän kyllä mitä se yrittää minulle kertoa O_O)

Välispiikki kirjoitti...

Yaelian, no älä muuta sano! Kerrankin kävi tuuri, sillä yleensä reissussa olleessaan tajuaa, että matkakohteen liepeillä tapahtui jotain kivaa viime viikolla tai jotain kivaa on tulossa lähtöäsi seuraavana päivänä. Nyt ajoitus oli kohdallaan :-D

My Dearest Cheeky Monkey, mä teen muistiinpanoja ;-) Tässä tapauksessa hyvänä apuna oli myös festarilehtinen, johon kaikki näytteilleasettajat oli listattu.

Vaikka on mulla kyllä makuasioissa aikas hyvä muistikin...

Noita JUUSTOJA olisin kyllä halunnut roudata Suomeen kilotolkulla!

Jams kirjoitti...

Mä en kerta kaikkiaan kestä. Voisko tollaset pippalot just nyt alkaa tässä mun nurkilla jossain, jooko pliis?

Välispiikki kirjoitti...

Jams, en mäkään meinannut kestää! Hirmu vaikeaa oli lähteä noilta festareilta pois...

Nelle kirjoitti...

meinasin KUOLLA tänne näppiksen taa kun se suklaakakku pätkähti näyttöön. Ja just ku olin vähä juustosta tokeentunu. Lääh.

Välispiikki kirjoitti...

Nelle, jos monsteribrownieta tarkoitat, niin kyllä minäkin nöyrryin hänen edessään...

Anonyymi kirjoitti...

Englantilainen luomu on kaukana oikeasta luomusta. Siksi sitä ei kannattaisi ehkä toistaa joka lauseessa

Jaana kirjoitti...

Ano, no sepä on ikävä kuulla. Kerrotko tarkemmin, miten brittiluomu eroaa "oikeasta" luomusta? Jos perustelet näkemyksesi hyvin, niin lupaan kumittaa molemmat jutussa käyttämäni luomu-sanat :-)

Anonyymi kirjoitti...

No eikös Euroopassa ole maa ja vesi kemiallisten torjunta-aineiden, ympäristömyrkkyjen, teollisuuden, liikenteen yms. saastuttama? Eikö brittilehmä juo tätä saastunutta vettä ja syö saastunutta heinää, ja sitten tästä lehmän maidosta, joka on 95% vettä, tehdään muka luomujuustoa.

Pelkästään valtavan tiheä maantieverkosto ja asutus takaa sen, ettei viljelykset voi olla mitään luomua tuolla. Tiedätkö kuinka paljon esimerkiksi maantie suolaa he kylvävät vuosittain teilleen, se määrä on yllättäen kymmenkertainen Suomeen verrattuna.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...