Tajusin myös, että joulunpyhien jälkeen ruokapolkkaamiseni aloittamisesta tuli kuluneeksi kaksi vuotta. Koska juhlakalun äitee oli kulinaarispainotteisilla matkoillaan, vietettiin blogin vuosipäivää erittäin asianmukaisessa hengessä.
Saavuttuani Hong Kongiin varasimme ystäväni kanssa lähes ensitöiksemme paikat sunnuntaibrunssille ranskalaiskokki Alain Ducassen perustamaan Spoon-ravintolaan. Samalla istumalla teimme myös listan muista ravintoloista, joissa olisi ehdittävä käymään eli soittelimme pöytävarauksia ihan urakalla.
Varauksien tekemisessä ongelmallisinta oli saada oma nimensä oikeassa muodossa edeskäypien kirjoihin. Perusteellisesta ta-vaa-mi-ses-ta huolimatta Spoonissa etunimeni alkukirjain oli muuttunut jiistä kooksi ja sukunimestäni oli noteerattu vain neljä ensimmäistä kirjainta...
Spoon sijaitsee aivan Kowloonin niemen kärjessä ja sen ikkunoista on näkymä Hong Kongin saarelle. Kelpo puitteet siis. Ravintolan kattoon on ripustettu satoja lusikoita, ilmeisesti tyypillinen piirre kaikille ketjun paikoille.
Ja ruoka, se oli taivaallista! Alkupalabuffasta löytyi herkkuja ankanmaksaterriinistä, purjo-perunasosesoppashoteista ja savulohesta Caesar-salaattiin, jokirapumousseen ja ohuen ohuisiin siipaleisiin pata negraa sekä paljon muuta.
Pääruoaksi tilasin keskikokoisen banaanin muotoisen ja kokoisen haukiknöllin, joka suorastaan suli suuhun. Tehtyäni selvää hauesta sosialisoin juustopöydästä kattavan koosteen kaikkein haisevimmista ja kypsimmistä kavereista. Juustot olivat ylimaallisen ihania!
Jälkkärivalikoima oli katettu keittiön puolelle, mutta tässä vaiheessa en enää kyennyt maistelemaan koko repertuaaria. Närpin vain pieniä nokareita vastustamattomimmista suklaaluomuksista, mutta silmilläni söin kaikkia tarjolla olleita ihanuuksia marjatartaleteista ja macarooneista tikkareihin ja marenkeihin. Aamen.
Spoonissa mässäily ei ollut jumalattoman kallista, vajaat 60 euroa per nuppi. Hintaan muuten sisältyi free flow viinejä ja hedelmämehuja läpi koko aterian. Ei huono.
Jouluna heittäydyimme häpeämättömän siirtomaahenkisiksi ja jonotimme jonkun tovin hotelli Peninsulassa päästäksemme sen Lobbyyn legendaariselle afternoon tealle. Miljöössä ei ollut siis valittamista tälläkään kertaa.
Kattaus oli kuin britti-imperiumin parhaina päivinä. Tee tuotiin tarjolle hopeakannuissa, myös ruokailuvälineet olivat hopeaa. Kupit ja lautaset olivat astetta parempaa porsliinia ja kyyppareilla oli valkoiset hansikkaat. Pikkusormi nousi siis pakottamatta sojoon, kun vein teekuppia huulilleni. So very Brideshead Revisited!
Syömätkin olivat kertakaikkisen hurmaavia. Parin haukkapalan kokoisia sandwicheja, kanelisia shortbread-keksejä, mince pie-piiraita, pikkuruisia leivoksia (mm. yltiösöpö vadelmainen minijouluhalko) ja tietenkin skonsseja, korinteilla ja ilman. Plus mansikkahilloa ja clotted creamia. Lanttulaatikkoa ehtii syömään taas ensi vuonna!
Jouluista tunnelmaa helteisen nihkeään päivään toivat Peninsulan koristelut, naapuripöydän poropukuun puettu kiinalaisvauva sekä hongkongilaisista tontuista koottu kuoro, joka lauloi joululauluklassikoita Oxfordin aksentilla. On kai sitä pöhkömpiäkin tapoja viettää aattoiltapäivää?
Ai harrastinko retkelläni lainkaan kiinalaista ruokaa? Totta maar! Niistä lisää seuraavassa postauksessa ;-)
7 kommenttia:
Kuulostaa niin älyttömän herkulliselta jo pelkästään luettuna!:P
oh, olisipa ihanaa päästä käymään tuolla... no such luck, though.
Mahtoi olla mainio reissu mutta silti kiva, että kotiuduit! Yksityiskohtaisemmat matkamuistelot sitten pekonimunkkien äärellä :)
Tuo buffetti kuulostaa aika taivaalliselta. Mun elämäni paras buffetkokemus oli Bangokissa, kun löydettiin japanilainen buffa, josta sai mättää sushia ja muita herkkuja ja monen sortin jälkkäriä sopuisaan 12 € hintaan.
oho, yksi m jäi puuttumaan...
Kmsu, täytyy myöntää, että itselleni tulee näitä juttuja kirjoittaessa nälkä :-)
Nelle, eipä sitä ikinä tiedä! Ja haaveilu on kivaa.
EmaEmma, oikein oli onnistunut retki, kiitos kysymästä. Kerron detaljeja sitten nokakkain munkkiorgioissa ;-)
Tuosta Spoonista vielä sen verran, että sille Michelinin oppaassa on annettu kaksi lusikkasymbolia. Ja oikein punaiselle, mikä tarkoittaa että paikka on "Particularly Pleasant". No sitähän se oli...
Ihania ruokakokemuksia! Nami nami. Varsinkin tuo Spoonin buffetti kuulostaa ihan taivaalliselta.Mun paras buffetkokemus on Caracasista, Venezuelassa, joss sunnuntaisin kaupungin parhaassa hotellissa, Meliassa, on taivaallinen buffet.Esim. Lobster Thermidor as much as you like.....
Yaelian, hummeribuffa on varmaan ollut ekstaattinen kokemus!
Lähetä kommentti