maanantai 17. marraskuuta 2014

Sunnuntaipaistia brittikaavan mukaan

Kotitila.fi:n järjestämän lihakisan aiemmilla kierroksilla teemoina ovat olleet grillaus, sadonkorjuu ja jauheliha. Neljännen ja viimeisen erän aiheena ovat "juhlakauden uudet maut" ja lihana luomunaudan paisti. Skaba huipentuu finalistireseptin väliseen mittelöön Facebookissa joulukuussa, mutta siitä lisää sitten aikanaan.

Paisti eri muodoissaan on toki tuttua suomalaista juhlaruokaa, mutta mieleni perukoilla oli muhinut jo pitkään aatos peribrittiläisen Sunday roastin valmistuksesta. Sen lisäksi keksin, että helmenharmaa marraskuinen sunnuntai on oivallinen ajankohta järkkäillä syöttäjäiset taannoisen aussireissuni ajan talkkarina toimineelle lajitoverilleni Tiinalle. Ja kiitosdinneri jos mikä on erinomainen juhlan aihe!
Juhla-ateriaksi kokkailin melkoisella pieteetillä sunnuntaipaistia kaikilla lisukkeilla. Kun tein vielä jälkkäriksi elämää suuremman ämpärillisen triflea, niin piti ihan taputtaa itseään selkään ja todeta, että minusta tulisi NIIN kätevä brittiemäntä että!  

Kotitila.fi ohjeisti raakakypsyttämään tykötarpeeksi toimittamansa naudan paistin. Se tarkoitti käytännössä lihan säilyttämistä jääkaapin kylmimmässä osassa 3-4 viikon ajan. Minä muhittelin lihakimpaletta nelisen viikkoa, jonka jälkeen laitoin sen reiluksi pariksi viikoksi pakastimeen odottelemaan kekkereitämme.
Göntsä uuniin menossa.
Kypsensin paistin miedossa lämmössä uunissa. Ennen uunitusta ruskistin kimpaleen pinnat kauttaaltaan voissa pannulla. Toimenpiteellä ei ole juurikaan vaikutusta lihasta tihkuvien nesteiden määrään, mutta operaatio tuo paistiin mukavasti lisämakua.
Lihalämpömittaria en käyttänyt, mutta noin 700 gramman painoiselle lihapalalle tunnin uunitus lempeässä lämmössä ja sen jälkeinen puolen tunnin tekeytyminen tiiviissä foliokääreessä tuottivat lopputuloksen, joka oli hyvin lähellä täydellistä. Punaisen lihan tulee olla syöntitilanteessakin punaista eikä harmaata.
Ensin näytti siltä, että mini-yorkieni eivät kohoa ollenkaan, mutta kuinkas sitten kävikään!
Jos lihan kypsyys oli nappisuoritus, niin yli odotusteni onnistuivat myös Yorkshire puddingit. Olen syönyt noita hassuja kakkaroita muutamaan otteeseen, mutta itse tein niitä nyt ensimmäistä kertaa. Mutta en takuulla viimeistä, sillä sen verran ahnaasti huokoiset paistokset imivät itseensä soossia maistuen lihan ynnä muiden tilpehöörien kanssa aivan taivaallisilta.

Joku viisastelija on joskus todennut, että Helvetissä täytyy olla englantilainen keittiö. Jos näin on, niin loppusijoitun sinne mieluusti, jahka minusta aika jättää.
Yorkshire puddingeihin tarvitset:
100 g vehnäjauhoja
suolaa
2 munaa
1½ dl maitoa
1 rkl öljyä

Paistiin tarvitset:
700 g naudan sisäpaistia
voita
suolaa
mustapippuria
1 dl vettä

Kastikkeeseen tarvitset:
lihan paistolientä
kermaa

Lisäksi tarvitset:
perunoita
nauriita
suolaa
mustapippuria
pakasteherneitä
voita

Tee näin:
Tee puddingtaikina jo edellisenä päivänä. Laita vehnäjauhot ja suola kulhoon. Sekoita joukkoon munat yksi kerrallaan. Vispaa mukaan maito pienissä erissä, kunnes seos on sileää. Kelmuta kulho ja anna taikinan ässehtiä jääkaapissa yön yli (puolikin tuntia riittää hätätapauksessa).

Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen sen laittamista uuniin.

Laita uuni kuumenemaan 125-asteiseksi.

Kuori ja kuutioi perunat ja nauriit. Levitä kuutiot uunivuoan pohjalle pediksi paistille. Suolaa ja pippuroi kuutiot.

Sulata paistinpannulla nokare voita ja ruskista lihapala joka puolelta.

Nosta liha uunivuokaan peruna- ja nauriskuutioiden päälle. Lorauta vuokaan vesi sekä voin jämät paistinpannulta. Kypsennä paistia noin tunnin ajan ja ota se pois uunista. Hiero paistin pintaan suolaa ja pippuria. Kääri paisti folioon.

Valuta paistovuokaan kertynyt neste paistinpannulle. Palauta peruna- ja nauriskuutiot uuniin. Nosta tässä vaiheessa uunin lämpötilaa 180-asteeseen.

Valmista seuraavaksi puddingit. Sudi öljyä kuusikoloisen muffinssipellin (silikonijutut eivät tähän sovellu) koloihin ja laita pelti viideksi minuutiksi uuniin. Ota pelti uunista ja kauho varovasti puddingtaikinaa koloihin. Paista puddingeja kunnes ne ovat kauniin ruskeita ja kohonneita eli noin puolen tunnin ajan.

Keitä paistinpannulla olevaa paistolientä kokoon. Lirauta joukkoon kerma ja anna kastikkeen kiehua vielä lisää kasaan. Tarkista maut ja mausta lisää tarvittaessa.

Höyrytä pakasteherneet lämpimiksi ja sekoita niiden joukkoon nokare voita.

Leikkaa paisti poikkisyin ohuiksi viipaleiksi. Tarjoa se peruna- ja nauriskuutioiden, herneiden, Yorkshire puddingien ja kastikkeen kanssa.

Sunnuntaipaistin taustamusaksi sopii toissapäiväisen Morrisseyn keikan kunniaksi repeatilla soiva Everyday Is Like Sunday. "Come, Armageddon! Come!"


Osallistun tällä reseptillä Kotitila.fi:n järjestämään Lihaa parhaimmillaan-blogikilpailuun.
Naudan sisäpaistin olen saanut lahjoituksena järjestävältä seuralta,
muut ainekset olen ostanut omilla rahoillani.

torstai 13. marraskuuta 2014

Vihdoinkin Leibää

Nyt taidan viimein saada aikaiseksi nakeloida juttunjuurta tallinnalaisesta Leib resto ja aedista (Uus 31), jossa illastin äitini kanssa lokakuun puolivälissä. Mihin tää aika oikein kuluu, kohta on joulu?
Olin kuullut ravintolasta paljon positiivisia asioita monelta taholta jo pitkään, mutta syömismatka lahden toiselle puolelle realisoitui vasta tänä syksynä. Ihan virallistakin tunnustusta Leib on saanut ollen jo kolmatta vuotta top kympin tuntumassa Tallinnan ravintolarankingissa. Pöytävaraus kannattaa tehdä siis heti, kun reissuajankohta on selvillä.
Aloitimme illastuksen kelpo negroneilla, mutta jälkiviisaasti voisi ehkä todeta, että olisi kannattanut ryhtyä syömään välittömästi. Meille varattu kaksi ja puoli tuntia ei nimittäin meinannut riittää mihinkään, sillä alkuruoan jälkeen syömien ja juomien välittymisessä pöytäämme saakka ilmaantui meistä johtumaton pitkähkö häiriö ja loppuaterian kanssa tuli sitten hiukan hoppu.
Vaikka serviisi pikkuisen pyki, ei itse ruoassa ollut mitään valittamista. Paitsi että huippuhyvän leivän kanssa tarjolla ollut voi olisi voinut olla pehmeämpää.
Alkuun valitsin salaatin, jonka pääraaka-aineet olivat Liivinmaalla heinään syöneen lehmän liha sekä samaisen ammun sydämestä tehty mieletön tartar. Niiden lisäksi lautaselta löytyi marinoitua lanttua ja piparjuurikermaa. Suositusriesling (Torresin Waltraud Penedès) epäilytti ensin, mutta se sopi annoksen kyytipojaksi erittäin hyvin. Äiti söi mätisalaattia puffatulla tattarilla, joi shampanjaa ja tykkäsi.
Pääruokia venttailimme palttiarallaa puoli tuntia ihmetellen samalla juosten eteneviä tarjoilijoita. Taisi olla aika kiirus lauantai. Sapuskat olivat kuitenkin kaiken odotuksen arvoisia. Sieniragout'ni ricottagnocchien ja Alt-Laurin lehtikaalin kanssa oli lievästi sanottuna taivaallista. Torresilta löytyi nappiviini (Celeste Crianza Ribera del Duero) tällekin ruoalle. Äiti puolestaan söi naudan sisäfileetä juurisellerin, mustajuuren ja punaviinisoossin kera. Ja tykkäsi.
Kahden hengen juustosetti sisälsi virolaisia vuohenmaito- ja tuhkajuustoja, jotka voin lailla tarjoiltiin kera luumusoseen ja herkkukorppujen harmillisesti suoraan kylmiöstä. Juustojen painikkeeksi lirpimme makoisaa Põltsamaa Kuldne 2005-viiniä.
Jälkkäriksi söin ihania, pinkkejä punaviinimarjavaahtokarkkeja keksinmuruilla. Äiti olisi halunnut tilata hasselpähkinäkakkua ja -jätskiä, mutta niiden valmistaminen olisi kestänyt varttitunnin ja meillä oli ajastimessa enää parikymmentä minuuttia jäljellä. Tästä pitkästä valmistusajasta olisi ollut tosi kiva tietää jo illan aluksi, niin olisimme voineet jättää juustot väliin (tai yrittää aktiivisemmin saada katsekontaktia henksuun alku- ja pääruokien välisellä luppojaksolla). Äiti päätyi sitten vetämään jälkiruoaksi kahvia konjakilla, joista hän kyllä tykkäsi.

Pienistä palvelufiboista ja ikävästä kiireen tunnusta huolimatta nostan Leib resto ja aedille molemmat peukut pystyyn, sillä ruoka oli hurmaavan hyvää. Äidillekin nostan molemmat peukalot pystyyn, sillä tällä kertaa hän maksoi lystin. Kiitokset siitä sekä matkaseurasta!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Parahultaiset poropallerot

Roskakalajalosteiden lisäksi taannoisilta ELMA-messuilta tarttui mukaan puolen kilon laatta poron jauhelihaa. Tässä yhteydessä täytyy taas nillittää, että minkähän vuoksi minä kerta toisensa jälkeen löydän itseni toivorikkaana Messukeskuksesta etsimässä UUSIA makuelämyksiä, mutta joka ainoa kerta palaan kotiin pettyneenä ikiaikaisiin paksukuorisiin teollisiin riisipiiraisiin / peltipurkkilihoihin / talkkunajauhopusseihin sekä siihen, että fudgesta on tullut  uusi metrilaku ja "osta-tästä-kilo-parmesania-niin-saat-pötkön-salamia-kaupan-päälle" on status quo. Poistuvatkohan ne sieltä ollenkaan messujen välillä?

Mutta takaisin jauhikseen. Keskivaikeasta messuahdistuksesta toivuttuani työstin siitä poropyöryköitä, joista tuli Vaahteramäen Eemelin äitiä lainatakseni "parahiksi, suuria, parahiksi pyöreitä, parahiksi ruskeita."
Suunnittelin ensin sotkevani poroparan joukkoon jauhettua possuressua tuomaan hommaan vähän rasvaa ja makua, mutta sitten päädyinkin hauduttamaan oluessa emäläjän sipulia, jonka sitten yhdistin jauhelihaan varsin onnistunein seurauksin. Palleroista tuli todella muhevia ja maku oli järisyttävän hyvä.

Poropyöryköiden kaveriksi tein potuista ja porkkanoista juurespyreetä, jota notkistin lirauksella oikeeta kermaa. Annoksen täydensivät kirpeänpirtsakat etikkaan säilötyt pihlajanmarjat. Jos niitä ei kaapista löydy, niin puolukat tai karpalot sopivat mainiosti korvikkeeksi.
Poropyöryköihin tarvitset:
ison sipulin
voita
2 dl olutta (käytin Karhu Ruis-lageria)
500 g poron jauhelihaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuori sipuli ja silppua se atomeiksi.

Sulata pannulla nokare voita ja kuullota sipuleita siinä hetki. Lisää pannulle olut ja anna hautua miedolla lämmöllä kunnes pannulla ei enää ole nestettä.

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Sekoita olutsipulit jauhelihaan. Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Paista pannulla koepala ja tarkista maku.

Pyörittele jauhelihaseoksesta pyöreitä pullia ja laita ne leivinpaperoidulle uunipellille.

Paista poropullia uunissa noin 30 minuutin ajan.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Approved by Elvis

Tuossa männä viikolla teki mieleni kokeilla silläsipuleiden jo testaamaa kiinnostavan oloista maapähkinäkastiketta, jonka resepti löytyy alkusyksyllä ilmestyneestä Aniko Lehtisen Yks olut!-mahtikirjasta. Aikaisemmin olen tehnyt tuon opuksen ohjeistuksella vehnäolut-puolukkavinegretteä, josta tuli ihan hullunhyvää. 

Kastikkeen kaveriksi en ehtinyt sulattaa pakastimesta jämerämpiä possunpaloja, sillä mielitekoni ilmoitti olemassaolostaan varsin yllättäen. Koska Anikon mukaan soossin seurana voi olla mitä vaan, niin paistoin Avikaisen leipomon grahamvuokaviipaleen päällisiksi järjettömän läjän luomupekonia.  

Ai-van mielettömän makuista, mutta myös ai-van jumalattoman tuhtia syötävää! Setin makumaailma on hyvin lähellä Elviksen sydänkohtausvoileipää. Ainoastaan banaani puuttuu. 
Maapähkinäkastikkeeseen tarvitset:
3 dl suolapähkinöitä
2 rkl öljyä
1 rkl currytahnaa
1 dl kermaa
½ dl alea (käytin Laitilan Kukko Alea)
1 rkl (ruskeaa ruoko)sokeria

Tee näin:
Murskaa suolapähkinät karkeaksi rouheeksi.

Kuumenna öljy pannulla. Sekoita joukkoon currytahna.

Lisää pannulle kerma, olut sekä sokeri. Sekoita ja anna kiehua pari minuuttia.

Lisää pähkinämurska, sekoita ja anna hautua pari minuuttia,

Tarjoa paahdetun leivän ja paistetun pekonin kanssa.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Tallinnan tuliaisia

Toissaviikonloppuna piipahdimme äidin kanssa etelänlomalla Tallinnassa. Reissun teemana oli hyvin syöminen ja pääkohde oli ravintola Leib resto ja aed, jota on kehuttu monella taholla. Nakeloin illastuksestamme Leibissä aikanaan ihan oman postauksen.
Nämä kuvat löytyvät Instagramista (@kulinaarimuruja).
Siellä on muitakin otoksia Tallinnan syömisistä ja juomisista.
Leibin lisäksi ehdimme maistella superherkullisia possunkorvia hotellimme alakerran Baieri kelderissä, lirppiä aivan erinomaisia ginipohjaisia drinksuja kera maukkaiden pintxos-haukkapalojen Self Baarissa sekä shopata mahtavia hapankurkkuja Salme-mummulta Keskturgilta ja parin virolaisen pienpanimon oluita paikalliselta Stockalta.

Mitä-lie-turistibrosyyriä selatessani bongasin lärpäkkeen sivuilta kotiintuomisiksi myös ihanalta vaikuttaneen sipulipiirakan ohjeen. Koekokkasin piirakkaa eilen ja tulos oli varsin onnistunut.
Kilo sipulia tarkoittaa paljon kuorittavaa ja vielä enemmän kyyneleitä. Urakka helpottuu huomattavasti, kun upotat sipulit hetkeksi kuumaan veteen ennen niiden kuorimista. Sen sijaan sipuli-itkuun en ole vielä keksinyt kikkavitosta eli vinkkejä otetaan vastaan.

Originaalireseptissä juuston raastaminen piirakan pinnalle oli optionaalista. Minulla sattui olemaan jääkaapissa palanen parmesania, joten käytin sen pois kuleksimasta. Ilmankin varmasti pärjäilee. Piirakan kanssa nautin Põhjala-panimon Uus Maailm West Coast Wheat Beerin - ai että passasivat toistensa kavereiksi kivasti!
Onnea on pannulla ässehtivä sipulikilo.
Taikinaan tarvitset:
250 g voita
250 g rahkaa
250 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täytteeseen tarvitset:
kilon sipuleita
voita
suolaa
mustapippuria
sokeria
100 g smetanaa
2 munaa
(juustoa)

Tee näin:
Sekoita voi ja rahka keskenään. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja leivinjauhe. Kelmuta valmis taikina ja laita se jääkaappiin noin tunniksi.

Kuori ja suikaloi sipulit. Hauduta ne voissa pannulla letkeiksi. Mausta sipulit suolalla, pippurilla ja ripauksella sokeria. Anna jäähtyä.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Kauli taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Paista pohjaa 10-15 minuutin ajan eli niin kauan, kunnes pinta on kuiva.

Sekoita jäähtyneiden sipuleiden joukkoon smetana ja munat. Levitä sipuli-smetana-munaseos esipaistetulle pohjalle (ja raasta sen päälle juustoa).

Kypsennä piirakkaa uunissa sipulikerroksen paksuudesta riippuen 20-40 minuuttia.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Sandro-neitsyyden menetys sattui vähäsen

Ilmeisesti terve keski-ikäisen ihmisen epäluulo ylistävää nuorisopöhinää kohtaan on pitänyt minut poissa kalliolaisen Sandron notkuvien pöytien ääreltä. Kun kuppila avasi toisen toimipisteensä parin kivenheiton päähän kodistani, niin päätin antaa paikalle mahdollisuuden ja sovin emämaassa käymässä olleen kosmopoliittikafruni kanssa treffit Sandro Eiraan (Tehtaankatu 34).
Dinnerivisiittimme alkoi kirjaimellisesti hämärissä merkeissä, sillä sinänsä armollisessa valaistuksessa pienimmillään öpaut kahdeksan pisteen fonttien tulkinta menulta asetti melkoisia haasteita meille aikuisnäköisille. Illan mittaan tosin havaitsin, että tekstejä tihrusteltiin useissa muissakin pöydissä.
Tilanne vaati selkeästi kovaa teetä, joka osoittautuikin erinomaiseksi sekä tavattoman riittoisaksi. Teräspannuun sekoitetusta juomasta löytyi muiden muassa greippivodkaa, minttuteetä, inkivääriä, granaattiomenan siemeniä ja chiliä.

Päädyimme tilaamaan koko pöytäseurueelle tarjoiltavan, kolmea ruokaa plus jälkkäriä sisältävän Marrakech Madness-setin. Luonnollisesti luulimme, että annosten koot skaalattaisiin kahden (2) hengen seurueelleemme sopiviksi, mutta ei pitäisi koskaan olettaa mitään.
Ihan ensimmäisenä pääsimme maistelemaan pupu- ja ankkatäytteisiä pastilloja kera salaatin sekä tanha-arsenaalin. Herkullisten pastillojen ja möhnien nautiskelu onnistui sormiruokaillen, mutta varsin rouhean kokoisiksi jätettyjen salaatinlehtien ja pikkuisten kurkkukuutioiden pyydystäminen kimppakulhosta omalle lautaselle oli aika hankalaa ilman ottimia. 
Seuraavaksi pöytään kannettiin lammastaginea lisukkeineen. Tämänkään sapuskan mukana ei tullut minkään valtakunnan ammennuskauhaa, joka piti pyytää erikseen jahka ensin saimme katsekontaktin tarjoilijaan. Ruoan maussa ei ollut valittamista, mutta doggy bagiin pakkaamani jämät lemusivat jo seuraavana päivänä jääkaapissa pilaantuneilta ja maistaminen sinetöi niiden biojätetuomion.

Laskutila pöydässämme oli jo ennen lammastaginen saapumista kortilla, joten tyhjän pöytäpinta-alan loppuminen lienee syynä siihen, että tilaamaamme settiin kuulunut Sandron falafel-salaatti juustolla ei koskaan syötäväksemme saapunut. Emme kyllä osanneet sitä kaivatakaan, sillä nälkämme olivat kaikonneet pastillasatsin tuhoamisen myötä. 
Ruokajuomaksi valitsemamme marokkolainen Tandem Syrah 2010 oli positiivinen viiniylllätys, joka toimi oikein hyvin myös ruokien kaverina. 

Illastamisen päätteeksi saimme odotella melkoisen pitkään pöytämme putsausta ja kun se vihdoin viimein tapahtui, kerroimme skippaavamme settiin kuuluvan pistaasi-ruusubaklavan ja pyysimme laskut. Tiedusteluumme laskujen summan mahdollisesta tarkistamisesta alaspäin jälkkärin vuoksi vastattiin, että "but you can bring them to your children". Juu ei ole niitä lapsia, kummallakaan.
Emme siis katsoneet aiheelliseksi mainita laskuistamme puuttuneesta kannullisesta kovaa teetä, vaan maksoimme kiltisti 36 euroa Marrakech Madness-setin neljästä annoksesta, josta söimme vain puolitoista. Lasillinen viiniä kustansi kympin.

Ensimmäinen Sandro-kokemukseni ei siis ollut kovin onnistunut, vaikka ruoka olikin voittopuolisesti oikein maukasta. Annoskokojen säätämisessä on vielä tekemistä - elleivät koko pöytäseurueelle tarjoiltavat satsit todella ole saman kokoisia riippumatta siitä, onko syöjiä kaksi vai kuusi.

Osa kohelluksesta mennee alkukankeuden (vierailumme ajoittui avajaisviikolle) tai kielimuurin (meitä serveerannut nuori nainen puhui englantia vahvasti venäläisittäin murtaen) piikkiin. Ensivisiitistä ei kuitenkaan jäänyt niin hyvää makua suuhun, että hinkuisin Sandroon hirveästi takaisin.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Parempi luomujauhelihapyy pivossa...

...kuin kymmenen suojakaasujauhelihapyytä oksalla - vai mitenkäs se sananlasku menikään?

Kotitila.fi:n järjestämän lihakisan aikaisempien kierrosten tähti oli possu, jota sekä grillattiin että valmistettiin sadonkorjuun hengessä. Kolmannessa erässä pääosassa on Pargas Gårdin luomuanguksen jauheliha, joka eroaa aistinvaraisesti arvioiden teollisesti tuotetusta ja pakatusta jauhelihasta kuin yö päivästä. Luomujauhelihaa paistettaessa pannun pohjalle ei myöskään kerry mitään mysteerinesteitä.

Kilpailusapuskaa pähkiessäni tiesin heti, että en halua tuhota jauhetun lihan omaa makua, mutta tahdoin silti tuoda settiin vähän twistiä ja kirpakkuutta. Siitä se idea sitten lähti ja syntyivät jauhelihapyyt kukkakaaliriisillä ja pihlajanmarjajogurtilla.

Pitkään tuduu-listallani olleet pyyt voit tehdä joko jauhe- tai kokolihasta (molempien outouden aste eläinlajina on joka tapauksessa liki samalla tasolla sen kummallisen sikanaudan kanssa). Myös pyiden lisuketta, kukkakaaliriisiä, olen halunnut kokeilla currylla maustettuna versiona jo jonkin aikaa. Viimeistelin annoksen etikkaisilla pihlajanmarjoilla terästetyllä jogurtilla ja täytyy myöntää, että aika pirun hyvää tuli!

Ohjeen mukaisesta satsista riittää syötävää neljälle hengelle.
Jauhelihapyihin tarvitset:
400 g jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
keskikokoisen punasipulin
voita

Pihlajanmarjajogurttiin tarvitset:
2 dl turkkilaista jogurttia
3 rkl etikkaan säilöttyjä pihlajanmarjoja
suolaa

Kukkakaaliriisiin tarvitset:
400 g kukkakaalia
pienen sipulin
auringonkukkaöljyä
1 rkl currya
reilusti lehtipersiljaa
suolaa

Tee näin:
Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla. Laita maustettu liha jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Kuori ja silppua sipuli. Freesaa silputut sipulit voissa miedolla lämmöllä letkeiksi ja läpikuultaviksi. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria. Anna jäähtyä.

Murskaa pihlajanmarjoja hieman veitsen lappeella. Sekoita murskatut marjat jogurttiin ja mausta seos suolalla. Laita kastike jääkaappiin ässehtimään.

Jaa jauheliha neljään osaan ja taputtele osat ovaalin muotoisiksi kakkaroiksi. Laita kunkin kakkaran keskelle reilu ruokalusikallinen punasipulia ja muotoile kakkaroista pötkylöitä siten, että sipulit jäävät pötköjen sisälle. Jätä lihapökäleet huoneenlämpöön siksi aikaa, kun valmistelet kukkakaaliriisin.

Pilko kukkakaalin kukinnot, varret ja lehdet niin pieneksi silpuksi kuin vain kykenet. Silppuamisen voit tehdä tehosekoittimellakin, mutta homma onnistuu ihan pelkällä veitselläkin. Kuori ja silppua myös sipuli.

Kuumenna öljy pannulla, nakkaa sekaan curry ja hämmentele seosta hetkinen. Lisää pannulle kukkikset, sipulit sekä kourallinen lehtipersiljaa silputtuna. Mausta suolalla. Anna kypsyä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen sen aikaa, kun paistat pyyt.

Sulata toisella pannulla nokare voita ja paista jauhelihapyyt kauttaaltaan kypsiksi ja ruskeiksi. Paista pyistä ensin saumapuoli, niin ne pysyvät paremmin pivoss.. eikun koossa.

Kokoa annokset laittamalla lautasille kukkakaaliriisiä sekä tuoretta lehtipersiljasilppua. Asettele pyyt kukkispedeilleen ja peittele ne parilla lusikallisella pihlajanmarjajogurttia.
Osallistun tällä reseptillä Kotitila.fi:n järjestämään Lihaa parhaimmillaan-blogikilpailuun.
Jauhelihan 
olen saanut lahjoituksena järjestävältä seuralta, muut ainekset olen ostanut omilla rahoillani.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...