Syntymäpäivä lieden lämmössä

Vanhenin tällä viikolla vuoden verran, mutta aikuistumiselle en tohtinut antaa vieläkään starttilupaa. Paikka, jossa halusin juhlistaa ikääntymistäni, oli helmikuun alussa avattu Spis (Kasarmikatu 26).

Ravintolan lyhyen olemassaolon ajan olen kuullut siitä vain positiivisia asioita. Pöytävaraus kannattaa tehdä siis ajoissa, sillä asiakaspaikkoja on vain parikymmentä.

Valitsimme seuralaiseni kanssa neljän ruokalajin yllätysmenun. Täyttä viinipakettia emme tohtineet ottaa, sillä ennen Spisin puoli kahdeksalta alkanutta varaustamme kävimme Latvassa tuhoamassa pullollisen kuplivaa. Tyydyimme siis puolikkaisiin lasillisiin.


Ihan ensimmäisenä saimme eteemme paperipussit...


...joista löytyi juuressipsejä. Palsternakkaa, porkkanaa ja punajuurta.


Keittiöstä meitä tervehdittiin lanttupannacottalla ja mantelivaahdolla. Lanttujuttu oli mukavan makuista, mutta vaahdosta ei hirveästi mantelin aromeja löytynyt.


Menun ensimmäinen varsinainen ruokalaji sisälsi pipar-, persilja- ja lakritsijuurta eri muodoissa. Ohuen ohuiden persiljajuurisuikaleiden, piparjuurilumen ja rapsakoiden lakritsimurujen yhdistelmä oli mieletön.

Juurevien juttujen kaverina joimme upean oranssista toscanalaista Daphnè 2008-viiniä, joka oli tehty minulle hiukan vieraammista Trebbiano-rypäleistä.


Makutykitys jatkui tuunatulla lohikukolla. Sous vide-lohi suli oikeasti suuhun ja tillisessä ruisrisotossa oli juuri passeli kypsyysaste. Kalan painikkeena joimme Jean-Paul Brunin Chardonnay Classic 2010-viiniä.


Väliruoaksi saimme mummonkurkkuja. Tummanvihreä aines maistui tilliltä, sorbetti kurkulta, hyytelömäinen vaahto etikalta ja kaikki yhdessä ihan rumpsutuskurkuilta! Yhtään liioittelematta voin sanoa, että tätä lusikoidessamme meinasimme itkeä ilosta.


Menun lihaosastoa edusti lammaskaali. Lautasella oli kolmea eri karitsan osaa, haudutettua kaalia, valkosipulipyreetä sekä todella intensiivisen rosmariinista kastiketta. Että voikin ruoka olla hyvää!

Myös lammaskaalin kanssa tarjoiltu Tire Pé Diem 2010 oli onnistunut valinta.


Ennen jälkkäriä suut putsattiin "minttukaakaolla".


Dramaattisen näköinen jälkiruoka koostui punajuuresta ja turkinpippurista valmistetuista asioista. Juureksen ja salmiakin maut toimivat yllättävän hienosti yhdessä. Kohtalokkaasti oli nimetty myös tälle setille paritettu viini, Maydie 2006, jonka värikin oli verenpunainen.


Loistavan aterian lopuksi nautiskelin vielä espressoa söötistä Nanna Bayerin kupista.

Spis täytti kyllä kaikki ennakko-odotukseni ja enemmänkin. Arvostan selkeitä makuja ja kekseliästä raaka-aineiden käyttöä. Näin laadukkaasta setistä (geetee, ruoat, puolikas viinipaketti ja kahvi) 90 euroa on hyvin kohtuullinen veloitus.

Kauniit kiitokset ja niiaukset Spisin väelle! Jatkakaa edelleen valitsemallanne linjalla, sillä tiedätte selvästi mitä olette tekemässä. Minusta tuli fani kertapuraisulla!

Naapurin rouvan nimikkoruoka

Iloisella 1970-luvulla kävimme aika usein naapureilla kylässä. Parilla heistä olin satunnaisesti hoidossakin ja lapsenlikkoina toimivat naapurin tädit.

Tenavana muiden luona tarjotut syömiset olivat jänniä, koska ne olivat yleensä aina pikkuisen erilaisia kuin kotona. Erään naapurin bravuurista, peruna-jauhelihapaistoksesta, tuli vakiosapuskaa meilläkin ja se nimettiin tekijänsä mukaan irjanruoaksi.


Alkuviikosta mahtipöperö pullahti mieleeni ja siihen tuli akuutti himo. Irjanruokaa oli saatava!

Käytössäni ei ollut täsmällistä ohjetta, mutta sain aikaiseksi makumuistojeni mukaan melko autenttisen oloista tavaraa. Käyttämistäni tykötarpeista kaikki paitsi fondi ja mausteet olivat 1970-luvun hippihengessä luomua.

Mahtava irjanruoka tulee sitten nauttia ehdottomasti (Heinzin luomu)ketsupin kanssa.


Tarvitset:
600 g perunoita
sipulin
nokareen voita
300 g naudan jauhelihaa
1 rkl härkäfondia
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
2 dl kermaa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Kuori ja kuutioi perunat. Mitä pienempiä kuutioita teet, sitä nopeammin ruoka kypsyy.

Kuori ja silppua myös sipuli.

Sulata voi pannulla ja paista jauheliha siinä.

Sekoita raa'at perunakuutiot ja sipulit sekä jauheliha. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella.

Laita seos uuninkestävään astiaan. Kaada joukkoon myös kerma.

Kypsennä uunissa 45-60 minuutin ajan kunnes perunat ovat pehmenneet.

Anna ruoan vetäytyä noin vartin verran ennen sen syömistä. Muista ketsuppi!

Meksiko Annankadulla

Pientä ja söpöä Café de Nopalia pyörittänyt porukka sai pari viikkoa sitten vihdoin avattua hiukan suuremman ruokapaikan. Patrona Cocina & Cantina (Annankatu 20) tarjoilee samaa loistavaa meksikolaista ruoka kuin nurkan takana sijaitseva pikkusiskonsakin.

Ravintoloiden yhteystiedot löytyvät niiden FB-sivuilta. Lisäksi kuppiloiden voittopuolisen ylistäviä arvioita voi lukea eat.fi:n sivuilta. Kulinaarimurulassakin Café de Nopalia tuli kehuttua reilu vuosi sitten.

Viime viikolla kävimme tyyppaamassa uuden, uljaan Patronan kuuden hengen ja yhden pehmokilpikonnan voimin. Kannatti todella tehdä pöytävaraus, sillä paikka oli täynnä ja meidän siellä istuessamme useat sisäänpyrkivät seurueet joutuivat pettymään, kun vapaita paikkoja ei löytynytkään.


Patronassa on anniskeluoikeudet, joita on kaivattu myös Café de Nopaliin. Hartaudella sekoitettu Margarita maistui syntisen hyvältä!


Alkupalaksi tilaamani Ceviche de Pescado oli ensiluokkaista, juuri sopivan kirpeää ja chilistä minun makuuni. Sen kanssa oli tarjolla pyöreitä tortilla chipsejä, joita menussa kutsuttiin nimellä totopos.


Pääruoaksi söin (kuten liki kaikki muutkin seurueestamme) orgastista evästä nimeltä Taquitos de Carnitas "Buche, Nana, Cuerito & Nenepil".

Pehmolettusilla oli hullunhyviä possun paloja sekä silputttua sipulia ja korianteria. Herkun päälle lusikoitiin salsa verdeä, jonka jälkeen lettu otettiin käteen ja siitä haukattiin. Parasta!


Possulettujen kanssa hörpin Michelada-nimistä juomaa, jossa oli olutta, limen mehua ja suolaa. Se maistui hyvältä kiljulta ja oli oivallinen palanpainike pääruoalle.


Jälkkäri oli syömisteni heikoin lenkki. Flan Caseron munamassa oli kypsynyt liikaa ja maistui makealle munakkaalle. Tunsin siis hiukan annoskateutta vieruskaverin limetortusta, josta sain maistiaisen.

Patronaan ei kannata tulla pikaruokailemaan, sillä tarjoilun ja muunkin meiningin tempo on verkkaisehko. Mutta se jotenkin sopii sinne. Myöskään suomenkielisiä ruokalistoja ei ole.

Paikan hintataso on laatuun nähden oikein kohtuullinen. Kolmen ruokalajin dinneri normaaleine ruokajuomineen maksoi vain 43 euroa.

En ole vieläkään päässyt käymään Meksikossa, joten ruokien autenttisuudesta on paha mennä sanomaan juuta tahi jaata. Joka tapauksessa suolaiset sapuskat olivat tajuttoman maukkaita. Kaikenkarvaisten cantinawestien pöperöt eivät pääse lähellekään Patronan tarjoomuksia. Muchas gracias!

Herneet rokkaa!

Minulle tulee BBC Good Foodin uutiskirje ja joka kerta siinä on linkkejä mitä houkuttelevimpiin resepteihin. Viimeisimmässä newsletterissä mainittiin ihanan oloinen hernerisotto, jota innostuin tekemään eilen ison satsin.

Muilta osin noudatin originaaliohjetta perin orjallisesti, mutta juustoraasteen määrää pyöristin reippaasti yläkanttiin. Voiko risotossa muka olla liikaa Parmesania?

Käyttämäni valkoviini oli itävaltalaista Leth Duett Riesling & Veltlineriä. Se oli myös oiva juomavalinta valmiille ruoalle.

Tämä risotto oli juuri niin loistavaa kuin oletinkin sen olevan. Se maistui kesälle ja jopa herneenversot toimivat siinä! Ne kun ovat olleet täällä Kulinaarimurulassa hiukan ei-toivottuja vieraita, sillä versomitta täyttyi viime vuosituhannen lopulla, jolloin niitä oli valehtelematta joka paikassa.


Tarvitset:
300 g pakasteherneitä
1,7 l kasvislientä
sipulin
50 g voita
350 g risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
75 g Parmesania
mustapippuria
(suolaa)
herneenversoja
oliiviöljyä

Tee näin:
Sulata pakasteherneet ja lämmitä kasviliemi.

Sauvasekoita kolmasosa herneistä ja desin verran kasvislientä tasaiseksi muhjuksi.

Pilko sipuli pieniksi palasiksi.

Sulata voi kattilassa ja freesaa sipulisilppu läpikuultavaksi. Sekoita joukkoon riisit ja anna niidenkin imaista hiukan rasvaa itseensä.

Lisää viini ja anna sen imeytyä sipuli-riisiseokseen.

Lisää kattilaan lämmintä kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Anna nesteen imeytyä ennen kuin lisäät uuden kauhallisen. Sekoita risottoa koko ajan.

Jatka nesteen lisäämistä kunnes riisit ovat kypsyneet ja risoton koostumus on kermainen. Kypsyminen kestää 20-30 minuuttia. Et välttämättä tarvitse kaikkea kasvislientä.

Sekoita risoton joukkoon hernemuhju, loput kokonaiset herneet sekä raastettu juusto. Mausta mustapippurilla ja tarkista suola.

Anna risoton hengähtää hetki ennen tarjoilua. Tarjoa risotto syviltä lautasilta. Koristele annokset herneenversoilla ja pirskottele halutessasi koko komeuden ylle oliiviöljyä.

Molekyylä

Lunastin itselleni joululahjaksi paikan Helsingin Kulinaarisen Instituutin järjestämälle molekyylikokkauskurssi ykköselle. Helmikuisena lauantaina Uudenmaankadulle liukastellessa hiukan jännitti, kun en ollut ihan varma mitä päivä tuo tulleessaan.


Kurssin asiantuntevina vetäjinä toimivat elintarvikekehityksen professori ja Molekyyligastronomia-blogia pitävä Anu Hopia ja keittiömestari Arto Rastas, joka pyörittää muiden muassa tamperelaista Hella & Huone-ravintolaa.

Molekyyligastronomia on tieteenalana melko nuori. Se syntyi vuonna 1988, kun professori Nicholas Kurti ja tohtori Hervé This ryhtyivät tutkimaan ruoanlaiton kemiaa ja fysiikkaa. Siis sitä, mitä kattilassa tapahtuu.

Molekyylikokkaus puolestaan on gastronominen suuntaus, joka hyödyntää uutta tietoa, raaka-aineita ja tekniikoita. Nimekkäimpiä molekyylikokkaajia ovat herrat Ferran Adrià ja Heston Blumenthal.


Virittäydyimme päivän teemaan nauttimalla paistetun munan näköiset herkkupalat. "Valkuainen" oli valmistettu rahkasta tai jogurtista, "keltuainen" puolestaan oli taika-aineilla palleroitua mangomehua.

Oheisesta videosta selviää, kuinka "keltuainen" on tehty:



Näyttää helpolta, eikö vaan?


Aamukahvittelun lomassa Anu kertoi tusinalle kurssilaiselle kokkauksen kemiallisista perusasioista. Miten proteiinit käyttäytyvät kypsyessä? Mitä tapahtuu, kun proteiinit denaturoituvat? Entä mitä on koaguloituminen?

Se tuli selväksi, että molekyylikokkailussa lämpötiloilla on aivan erityisen tärkeä merkitys, sillä erilaiset raaka-aineet hajoavat ja hyytyvät eri lämpötiloissa. Hyvänä esimerkkinä toimi kaikille tuttu kananmuna, jonka valkuainen ja keltuainen koostuvat useista proteiineista, jotka hyytyvät eri lämmöissä.

Kiehuvassa 100-asteisessa vedessä keitettäessä muna ei kypsy tasaisesti, vaan lämpö siirtyy hitaasti kohti keskiosaa. Sen vuoksi hyytynyttä keltuaista tavoitellessa valkuainen saattaa kypsyä liikaa ja olla kumimaista.

Jos veden lämpotila pidetään tasaisena, kypsyy koko muna läpeensä yhtä kuumaksi. Keitinveden lämpöä säätelemällä valkuaisille ja keltuaisille saadaan siis haluttu hyytymisaste.


Etualalla perinteinen ylikypsä "kovaksi keitetty" kananmuna. Ylhäällä oikealla on 68-asteinen muna, jonka valkuainen on vielä melko löysä, mutta keltuainen on sormin muovailtavissa. Ylhäällä vasemmalla on 63-asteinen muna, joka kestää kuorittaessa kasassa, mutta keltuainen on todella juoksevaa.


Saimme 68-asteisista keltuaisista myös Arton duunaamat maistelukappaleet paistetun valkuaisen, uunissa kuivatun pekonin sekä kalakastikkeesta tehdyn "kaviaarin" kanssa. En panisi pahakseni tällaista aamiaista joka ikisenä päivänä.


68-asteinen keltuainen halkaistuna. On se nätti!


Teoriaosuuden jälkeen oli aika laittaa essut päälle ja ryhtyä molekyylikokkaushommiin. Valmistimme lohicevicheä ja "porkkana-korianteriraviolin", vihreällä teellä marinoitua karitsan paahtopaistia sous-vide, parmankinkkurisottoa ja "salaattia" sekä maitosuklaamoussea, mysliströsseliä ja "vaniljaspaghettia".


Käytimme kurssilla Biozoonin tuotteita. Kuvan starttipakkaus sisältää muiden muassa alginaattia, kalsiumlaktaattia sekä ksantaanikumia. Samoja jauheita voi ostaa myös isommissa astioissa.


Alkupalaporukka sekoitti porkkanamehusta, korianterista, Melatin-hyytelöintiaineesta ja mausteista seoksen, josta oli tarkoitus tehdä "ravioleja". Mahdollisimman ilmakuplattoman seoksen aikaansaminen osoittautui yllättävän haastavaksi.


Arto ihmeissään kattilan äärellä.


Tarkoituksena oli lusikoida hyytelöintiaineella terästettyä porkkanamehua kalsiumkylpyyn, jossa palleroiden ulkopinnan olisi pitänyt hyytyä ja sisuksen jäädä nestemäiseksi. Koska "raviolien" työstö ei jostain syystä onnistunut, ratkaisimme ongelman tekemällä "porkkana-korianterikaviaaria".


Alkuruokaa varten leivottiin myös himohyviä yrttibriosseja.


Yrttibriossi, lohiceviche ja "porkkana-korianterikaviaari" valmiina syötäväksi.


Väliruoaksi saimme Arton tekemät gazpacho-shotit. Keitossa normaalisti käytetty tomaatti oli Arton versiossa korvattu mansikalla. Ei huono.


Itse lyöttäydyin pääruokaryhmään mielenkiintoisen "salaatin" valmistuksen vuoksi. Myös sous-vide-kypsennystekniikka kiinnosti, mutta ajan säästämiseksi vihrellä teellä marinoidut karitsanpaistit oli lykätty vakuumipusseissa lämpöhauteeseen jo ennen meidän paikalle saapumistamme.

Paistit kypsyivät noin 55-asteessa useamman tunnin ajan ja tuloksena oli aivan käsittämättömän mehevää ja tasaisesti kypsynyttä lihaa. Paistoin kauniin pinnan karitsanpaloille...


...jotka hetken huilaamisen jälkeen viipaloitiin ja aseteltiin pötköttelemään parmankinkkurisotosta pedatulle pedille. Kastike tehtiin yhdistämällä lihaliemeen kypsennyspussiin jäänyt lihasneste ja vatkaamalla joukkoon voita. Aivan törkeän hyvää!


Pääruoan lisukkeena tarjoillun "salaatin" valmistus aloitettiin laittamaan salaattitarpeet blenderiin ja surauttamalla ne sileäksi. Sitten neste siivilöitiin ja siihen sauvasekoitettiin ksantaanikumia. Sen jälkeen seos laitettiin sifoniin, jonne laukaistiin kaksi ilokaasupatruunaa. Lopuksi vaahtomaista "salaattia" pursotettiin shottilasiin, josta se lusikoitiin tuulensuojaan. Hyvin jännää.


Välisorbetin valmistuksessa hyödynnetyllä hiilihappojäällä piti tietenkin vähän elvistellä. Nakkaamalla palasen hiilihappojäätä vesiastiaan saa aikaan ihan näyttävän usvaefektin.


Toisena väliruokana oli siis hiilihappojäällä jäähdytettyä ginisorbettia tonicvaahdolla.


Jälkkäritiimin kiinostavin homma oli ilman "vaniljaspaghetin" valmistus. Tässä vedestä, sokerista, vaniljasta ja alginaatista tehtyä seosta saatetaan muoviletkun sisään. Täysi letku upotettiin kylmään veteen...


...jonka jälkeen hyytynyt "spaghetti" poistettiin letkusta sifonilla aiheutetun ilmanpaineen avulla.


Maitosuklaamoussen kanssa samalle lautaselle päätyi "vaniljaspaghetin" lisäksi fariinisokerista, tummasta suklaasta, vehnäjauhoista ja voista tehtyä mysliströsseliä sekä basilikaa. Basilika sopi hirmu hyvin yhteen suklaan kanssa.


Molekyylikokkauskurssi oli silmiä avaava ja muutenkin oikein positiivinen kokemus, josta sain oikein päheellä sinetillä varustetun diplominkin. Kurssipakettiin kuulunut yllätyslahja sisälsi pari reikälusikkaa. Nyt tarvitsisin enää ihmejauheita, sifonin, digitaalisen lämpömittarin, haudekeittimen jajajaja...

Viimeinen ravintolapostaus

Siis viimeinen näin pitkän kaavan mukaan tehtynä. Kerron toki edelleenkin ulkoruokintakokemuksistani, mutta jatkossa tyyliin juttu per ravintola. Näiden maratoonipostausten kirjoittamisen huono puoli on se, että vanhemmista sapuskoista alkaa olla jo vaikea muistaa asioita tarkasti.

Uusista mainitsemisen arvoisista lounaslöydöistä raportoinen Kulinaarimurujen Facebook-sivulla eli siitä kannattaa tykätä, jos haluat pysyä ajan tasalla syömisteni suhteen :-)

Habibi (Forum pohjakerros, Mannerheimintie 20)

Forumin alakerran ravintolahelvetin lähi-itäisellä kioskilla on tullut viime aikoina siirryttyä salaattiosastolle, koska siellä on kaikkein eniten variaatiomahdollisuuksia.


Habibin hummus ja tabbouleh ovat tosi hyviä, niitä otan aina ja muita aineksia valitsen fiiliksen mukaan.

Täällä pärjää lounassetelillä ja jos käy tarpeeksi usein, niin alkaa saada kaupan päälliseksi viinilehtikääryleen.

Eerikin Pippuri (Forum pohjakerros, Mannerheimintie 20)

Habibin vieressä olevalla kojulla tulee vierailtua harvemmin, sillä miellän Eerikin Pippurin murkinat ehkä enemmän yö- kuin lounasruoaksi.


Vertailun vuoksi päätin testata Eerikin falafelit (8 euroa). Ne olivat mehukkaampia kuin naapuri-Habibin vastaavat pallerot, mutta eivät kuitenkaan yhtä hyviä.

Ilves (Urho Kekkosenkatu 4-6)

Ilveksessä tulee käytyä ihan liian harvoin, vaikka se on saman matkan päässä työpaikalta kuin Forumin ja Kampin keskuksen kuppilat. Paikan pitkä lounaskonseptikin on vielä testaamatta: perjantaisin lounasta saa neljään saakka ja palan painikkeeksi irtoaa viinipullon kympillä!


Viimeksi Ilveksessä syömäni punajuurilasagne oli mehevää. Punajuuri oli juuri sopivan napakkaa, mutta annoksen päälle ripotellun valmiiksi raastetun pussi"parmesaanin" olisi kyllä voinut jättää tukkuun. Lounari riittää tälläkin maksuksi.

Marina Congress Center (Katajanokanlaituri 6)

Katajanokan kongressihotellin ruokahuoltovastaava Scandic yllätti seminaarivieraan positiivisesti. Seisovan pöydän salaatit olivat melko tavanomaisia, mutta lämpimät ruoat olivat oikein hyviä.


Hauki-pinaattimureke katkarapukastikkeella oli tosi maukasta, samoin kukkakaligratiini. Lounaan hinnasta ei ole tietoa, koska se oli leivottu tilaisuuden osallistumismaksuun.

Singapore Hot Wok (Kampin keskus, Urho Kekkosen katu 1)

Negatiivisesti yllätti puolestaan Kampin nuudelibaari, jonka valitsimme lounasdeittini kanssa, kun emme mahtuneet umpitäyteen Ichibaniin.


Singapore Kway Teow Goreng katkaravuilla maistui lähinnä eltaantuneelle rasvalle. Chilisoossilla kyllästettynä sitä pystyi nipin napin syömään. Vissyn kanssa hintakin (9,60 euroa) menee karvan verran lounarin (9,30 euroa) yli. Hyh hyh.

Itamae Sushi (Lasipalatsi, Mannerheimintie 22-24)

Lounasruokailussa sushit pitävät edelleen pintansa. Itamae-ketjun uusin tulokas sijaitsee Lasipalatsissa. Omia sivuja Itamaella ei ole, mutta eat.fi:stä löytyy arvioita paikoista.


12 euron hintainen lounassetti oli ihan kelvollista perussushia. Nigirien riisikakkarat tosin olivat kooltaan hyvin vaihtelevia. Makeihin rullatut asiat olivat täällä tunistettavia (samaa ei voi aina sanoa Forumin Itamaen makeista).

Daruma Sushi (Kampin keskus, Sähkötalo, Kampinkuja 2 C)

Daruma on hieman piilossa, joten sen olemassaolon unohtaa välillä itsekin. Paikka muistui taas mieleen, kun treffasimme siellä vanhan opiskelukaverini kanssa.

Daruman nettisivut ovat olleet kohta kolmisen vuotta COMING SOON!-tilassa, mutta arvioita susheista voi lukea eat.fi:stä.


Sushi oli ihan hyvää, paitsi että lohinigirien riisi oli pirun kylmää. Sushit ja oikein hyvänmakuinen misokeitto maksoivat 14,50 euroa. Vihreää tetä saa ainakin lounasaikaan maksutta.

Iwa Sushi (Siltasaarenkatu 11)

Alati lisääntyvistä sushimestoista Hakaniemessä ympyrätaloa vastaapäätä sijaitseva Iwa Sushi on minulle tuore tuttavuus. Kävin siellä pikaisella dinnerillä ennen neitsytkäyntiäni Koko-teatterin uusissa tiloissa (pornovessoja tulee kyllä ikävä).


Tykkäsin Iwan susheista. Riisi oli hyvänmakuista ja palaset optimaalisen kokoisia. Kuvassa näkyvät herkkupalat sekä pullollinen Sapporoa maksoivat 22,60 euroa.

Mesopotamia (Vilhonkatu 6)

Lounastava leidikolmikkomme tapasi viimeksi Kaisaniemen kurdiravintolassa. Aikaisemmat pari visiittiäni Mesopotamiaan ovat olleet miellyttäviä, mutta ajoittuneet ilta-aikoihin, joten lounasbuffa kiinnosti kovasti.


Tarjolla oli vaikka mitä hyvää, erityisen tykkäsin papu- ja perunasalaateista sekä hummuksesta. Safkaa tuli kerättyä lautaselle vähän liikaakin, mistä seurasi ähky. Ylensyömään innoittava buffa tuli kuitatuksi lounassetelillä.

Käpygrilli (Osmontie 5)

Breaking news - Ladies who lunch also dinners!

Eräänä synkkänä ja myrskyisenä helmikuun iltana hakeuduimme miesvahvistettuna meille kaikille vieraaseen kaupunginosaan testaamaan paikallista kortteliravintolaa, josta Lady Jytis oli kuullut kehuja.


Käpygrilli vaikutti lupaavalta jo ulkoapäin tarkasteltuna, sillä tupakointikuisti oli viehkosti punavalaistu.


Salaattipöydästä löytyi mielenkiintoisia kikherne- ja papujuttuja, eikä leipäkään ollut mitään peruspatonkia.


Etukäteen ruokalistaa netissä tutkiessani päättelin, että Käpygrillissä kannattaa tilata leike. En ollut väärässä, sillä wieninleike oli erittäin jees. Muussikin oli tehty oikeista perunoista, mutta ei ollut kuitenkaan yhtä hyvää kuin Kannaksessa.


Jälkiruokaa ei vatsa enää vetänyt, mutta kattilanpohjaherkku täytyy kyllä tyypata seuraavalla kerralla.

Wieninleike ja iso lasi valkoviiniä maksoivat vain 20 euroa eli naurettavan vähän. Käpygrillivierailustamme voit lukea myös Herkku & Koukku-blogista.

Motti (Töölöntorinkatu 2)

Mottitilanteeseen päädyin parin muun bloggaavan daamin kanssa jo tammikuussa. Eli eipä ole järin ajankohtaista tämä raportointini, Motin ruokalista on ehtinyt vaihtuakin.

Töölöntorinkadulla oli ennen nykyisiä yrittäjiä marokkolainen ravintola, mutta Motti-nimisenä paikalla on pitkät perinteet. Aikoinaan se oli kuulu liekitetyistä pässinkiveksistään, joita nyt ei valitettavasti ole tarjolla. Liekitettyjä kasseja en ole konsaan maistanut, mutta kuutisen vuotta sitten natustelin keveästi leivitettyjä kilkuttimia silloisessa Motissa.

Nyt Motissa ruokia ei jaotella perinteisesti alku- ja pääruokiin, vaan kaikkien annosten koko on aika pieni. Pitkän pähkäilyn jälkeen tilasimme neljä suolaista ruokaa ja yhden makean herkun per sierainpari.

Minun kuvani ovat taas ihan tolkuttoman huonoja, Merituuli otti parempia.


Aloitin makumatkan mielettömällä lanttucappuccinolla.


Seuraavaksi söin annoksen nimeltä "puikulamakarooni ja herukkaketsuppi". Juustoiset pottugnocchit olivat OK, mutta vinaigretten oloisen soossin hallitsevin maku oli etikka.


Kateenkorva oli namia...


...kuten myös rullalla kypsennetty possunkylki.


Osa tilaamistamme ruoista tuotiin pöytään samanaikaisesti, joten niiden syömisessä lämpiminä oli haasteellista. Onneksi lautaset olivat niin pieniä, että niitä mahtui kätsysti kaksi rinnakkain.


Jälkkärini sisälsi tymäkkää suklaakakkua ja karpalomoussea, joka maistui ihan marjapuurolle.

Tipillä pyöristetty syömien ja juomien (vinkeä alkudrinkki, osuuteni valko- ja punaviinipullosta sekä lasillinen portviiniä) loppusumma oli 90 euroa, mikä on mielestäni kohtuullista.

Ravintola Lasipalatsi (Mannerheimintie 22-24)

Lasipalatsin bliniviikoilla on tullut käytyä jo useamman vuoden ajan. Yleensä blinit ovat olleet ihanan rapeita ja rasvaisia, mutta nyt ensimmäinen blini oli toiselta puoleltaan pelottavan luttana. Onneksi seuraava blini täytti kriteerit.


Otin "syö blinejä niin paljon kuin haluat"-setin lisukkeeksi 120 grammaa muikunmätiä, punasipulia ja smetanaa. Taivaallista! Oivallista oli myös kyytipojaksi tilaamani piparjuurisnapsi.


Tyrkyllä olisi ollut myös varkautelaista kaviaaria.


En tajunnut pöydällä nököttävien viinipullojen olevan suola- ja pippurimyllyjä. Mikä moukka olenkaan!

Blinit tykötarpeineen, piparjuurisnapsi ja normipullo Karhua maksoivat 47 euroa.

Cafe Lasipalatsi (Mannerheimintie 22-24)

Kävin taannoin DocPoint-leffojen välillä myös Lasipalatsin alakerran kahvilassa. Sieltä ei jäänyt yhtä hyvä maku suuhun kuin yläkerrasta.


Kuivakka feta-paprikapiirakka oli surullinen esitys. Punaviini oli todella lämmintä. Syy moiseen lienee siinä, että viinipulloja säilytetään hyllyllä, joka on suoraan loisteputkilamppujen alla. Onneksi en ottanut valkoviiniä!

Piirakka ja viini maksoivat 13 euroa, mikä on mielestäni liikaa.

Asia1 (Hietalahdenranta 6)

Salven ja Nosturin välimaastoon jää kummallisen muotoinen rakennus, jossa on ollut vaikka minkämoisia ravintoloita. Tällä hetkellä siinä toimii kiinalainen ravintola, josta saa hot potia.

Hot potin ideana on kypsentää erilaisia aineksia liemessä, jota voidaan maustaa monenmoisilla maustekastikkeilla. Samalla syntyy loistokeitto, jota voi syödä pitkin matkaa tai hörpätä sen vasta aterian lopuksi.


Oikein kivaa on se, että jokainen ruokailija saa ikioman hot pot-hässäkän ison yhteisen kattilan sijasta. Omien astioiden ansiosta kukin seurueemme jäsen pystyi ottamaan makuunsa sopivan kypsennysliemen. Itse olin perusliemilinjalla, toiset valitsivat kasvis- ja chililiemet.


Aineslista oli laajahko, joten annoimme tarjoilijan tuoda meille "vähän kaikkea". Ensimmäisessä erässä pöytään kannettiin possu-, broileri- ja kalapyöryköitä, broileria sekä kiinalaista säilykelihaa (Spam, Spam, Spam and Spam). Kastikekipoista löytyi BBQ-, chili- ja sataysoosseja sekä valkosipuliöljyä ja tuoretta korianterisilppua.


Seuraava satsi sisälsi munanyyttejä, mustekalaa, kalapaloja (vaikuttivat vähän vanhoilta), raputikkuja ja jättikatkoja.


Kolmannella tarjottimella oli lootuksen juuria, pavunituja, herkkusieniä, kiinalaisia siitakesieniä ja nuudeleita.


Lopuksi saimme vielä pari lautasellista paperinohuita lampaan- ja naudanliharullia sekä tofua.

Seuraavalla kerralla en ottaisi noin laajaa arsenaalia asioita, vaan pitäytyisin muutamassa aineksessa. Suosikkejani olivat kalapullat, mustekalat, lootuksen juuret, sienet, ravut sekä lampaanliharullat.


Kiinalainen olut toimi hot potin kaverina erinomaisesti. Koko lysti kustansi 32 euroa. Melko edullista siis.

Lungi (Korkeavuorenkatu 2)

Tietojeni mukaan Helsingissä saa ruokalajia nimeltä Eggs Benedict ainoastaan Sunnin brunssilta sekä kortteliravintola Lungista. Sunnin versio oli onnistunut, mutta samaa ei voi valitettavasti sanoa tämän ullanlinnalaisen hipsteribaarin benediktiiniläismunista.


Lungin munat olivat käsittämätön sekamelska. Maku oli paikoin ihan OK, mutta annos näytti koiran oksennukselta. Seuralaisen kermainen spydäri sen sijaan vaikutti mainiolta.

"Eggs Benedict" ja puolikas pullo kuplivaa kustasivat 27,50 euroa. Pitäisikö Lungille antaa vielä mahdollisuus, erityisen mauttomista verkkosivuistakin huolimattakin?

Senaatin Hiili (Kluuvikatu 7)

Kluuvin kauppakeskuksen yläkerran ravintoloista ei ole tullut käytyä sitten avajaismaistaisten. Senaatin Hiilestä en ole kuullut edes kaveriarvioita, joten tarjoomaa piti mennä testaamaan ihan itse.


Tilasin luomunautahampurilaisen. Mehukas pihvi oli paistettu puuhiiligrillissä ja se maistuikin mukavan savuiselta. Purilaisen lisukkeena olleesta Jallusipulista jalon juoman aromia sai kyllä hakemalla hakea, mutta kokonaisuutena hampparisetti oli OK.


Hiilestä löytyy samantyylinen Jani Leinosen teos kuin Kluuvin kauppahallista. Täällä oleva Casablanca-henkinen Of All the Gin Joints in All the Towns in the World She Walks in to Mine on hologrammi ja siksi siitä oli haastavaa saada kuvaa.

Burgeri ja pullollinen Brooklynin panimon alea maksoivat noin 25 euroa. Hintansa väärtejä molemmat.