maanantai 14. huhtikuuta 2014

Salaatti paahdetusta palleropastasta

Tajuntani on merkittävästi laajentunut olemassaolevien pastalaatujen suhteen sen jälkeen, kun Hella & Herkku avattiin. Vanhojen tuttujen lajikkeiden lisäksi putiikin hyllyt notkuvat jänniä uutuuksia, kuten viime viikolla ostamani pussillinen fregulaa.

Pallerot ovat sardinialainen erikoisuus, jotka työstetään durumvehnäsuurimoista ja paahdetaan valmistusprosessin päätteeksi. Keitetyn pasta suutuntuma on vinkeä ja maussa on aavistus pähkinäisyyttä.
Kaupan täti Anna korkkasi fregulaneitsyytensä kokkaamalla niistä muhevan oloista pataa sydänsimpukoiden kanssa. Itse päädyin vimmatunmoisen guuglailun jälkeen käyttämään fregulaa tykötarpeena fregula-verigreippi-oliivisalaattiin, jota tarjoilin eilen kotibrunssilla.

Originaaliohjeessa mainitut veriappelsiinit vaihdoin saatavuussyistä verigreippeihin lopputuloksen siitä kärsimättä (tai näin ainakin uskon). Reseptin mukainen satsi on aika iso, puolikkaastakin annoksesta saa melkoisen läjän herkkuruokaa.

Pastasalaatin lisäksi katoin brunssipöytään cashew-pähkinöillä terästettyä kaali-avocadosalaattia, salamipiirasta, voisarvia, Hakaniemeä, roquefortia, päärynöitä, viinirypäleitä ja vielä jälkimakeaksi Kotiharmin innoittamana kuppi-banoffeeta. Suita kostutimme kahvilla, veriappelsiinimehulla ja shampanjalla. Miksei aina voisi olla sunnuntai ja seuraavana päivänä lomaa?
Tarvitset:
3 dl fregula-pastaa
2 rkl sitruunan mehua
1 rkl oliiviöljyä
puolikkaan punasipulin
1 dl vihreitä oliiveja
2 rkl kapriksia
2 verigreippiä
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Keitä pastaa suolavedessä 10 minuutin ajan. Siivilöi pasta ja anna jäähtyä noin varttitunnin verran.

Sekoita sitruunanmehu ja öljy kulhossa.

Silppua punasipuli pieniksi kuutioiksi. Poista oliiveista kivet ja leikkaa myös oliivit kuutioiksi.

Lisää pasta, sipulit, oliivit ja kaprikset kulhoon. Sekoita hyvin.

Kuori verigreipit ja leikkaa veitsellä hedelmälihalohkot irti niitä suojaavista valkoisista kalvoista. Puristele greipinraadoista mehut mukaan salaatin joukkoon. Sekoita.

Mausta salaatti suolalla ja pippurilla. Anna sen ässehtiä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kosmonauttien nyyttikestit

Eilen kävimme Leipuri-Aleksin kanssa juhlistamassa Kosmonauttien päivää parisen viikkoa sitten toimintansa aloittaneessa Pikku Georgiassa (Fredrikinkatu 19), joka pyörii toistaiseksi pienen kahvilan tiloissa tarjoillen arkisin lounasta ja viikonloppuisin hiukan laajempaa menua. Isompi paikka on hakusessa eli semmoisista saa vinkata.
Toivottavasti toiminta jatkuu, sillä gruusialainen sapuska on älyttömän hyvää (en osaa sanoa "georgialainen", koska peruskouluaikoina opittu Gruusia on iskostunut selkäytimeen). Aivan kaikkia listalle kirjattuja ruokia ei ole välttämättä aina tarjolla pikkuruisen keittiön asettamien haasteiden vuoksi, mutta meillä kävi tsägä ja saimme kaikkea mitä himoitsimme.
Pikku Georgiassa saa myös Gruusian suurinta lahjaa maailmalle eli Borjomia. Tämä voittamaton krapulajuoma on mineraalivettä sanan varsinaisessa merkityksessä. Borjomi on vesien kunkku!
Alkuun tilasimme kasvisphkaleja. Munakoisorullissa ja paprikasiivuissa oli täytteenä emähyvää pähkinämönhää. Maukkaan pinaattijutskan saimme hyvitykseksi siitä, että jouduimme vähän odottelemaan ruokia.
Lämpimiksi syömisiksi otimme kahdenlaisia khinkaleja. Ne ovat gruusialainen vastine venäläisille pelmeneille, italialaisille ravioleille, kiinalaisille jiaozeille ja mitäpä näitä erimaalaisia nyyttejä nyt onkaan. Yllä olevassa kuvassa Aleksi pippuroi pontevasti lihatäytteisiä khinkaleja.
Sienillä ja juustolla täytetyt khinkalit olivat nätisti rypytettyjä ja todella herkullisia.
Aterian huipennus oli gruusialaisen keittiön ehkä tunnetuin ruokalaji hatsapuri. Tällä kertaa söimme juustolla kyllästetystä leivästä version, jota oli terästetty munalla ja aimo kimpaleella voita. Loistokänttyä, kertakaikkiaan.
Juhlapäivän kunniaksi ja erään Josifin innoittamana Laika-koirakin päätti hassutella ja pukeutui komeisiin avaruusviiksiin.

Syömisemme ja kaksi pulloa Borjomia maksoivat yhteensä 48 euroa. Pikku Georgia on mahtava paikka, jossa hinta-laatu-suhde on varsin kohdallaan. Kulinaarimurula suosittelee ja toivoo ravintolalle pitkää ikää ja menestystä!

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kattoraksuja

Olin halunnut jo pitkään kokkailla kotioloissa Seafood and Bubbles-kurssilla tehtyjä herkkuja. Siksi innostuin saadessani Pernod Ricard Finlandilta kutsun kisaan, jossa tuli kehitellä heidän viiniensä kanssa natusteltaviksi sopivia sormiruokia.

En harmikseni päässyt päällekkäisen almanakkamerkinnän vuoksi mukaan kilpailun tiimoilla järjestettyyn virtuaalitastingiin, mutta kotiinkuljetettuja pulloja silmäillessäni päätin, että paritusviinini tulisi olemaan Castillo de Molina Reserva Sauvignon Blanc. Maistettuani viiniä tiesin, että sen kaveriksi sopisivat mainiosti lohitartarilla täytetyt rapuraksut.
Rapuraksujen eli prawn crackereiden virallinen suomenkielinen nimi lienee rapukeksi, mutta minun suussani rapuraksu maistuu jotenkin oikeammalta. Ennen paistamista raksut ovat hassuja läpinäkyviä lätkiä, mutta kuumassa öljykylvyssä niistä puffautuu silmänräpäyksessä ihanan rapsakoita alustoja lohitartatarille.

Alkuperäisen reseptin mukaan tartariin laitettavan omenapäärynän korvasin Granny Smith-ompulla, koska se toi mukavaa raikkautta sekä rakennetta muuten melkoisen mössömäiseen kalaseokseen. Mädistä ja nori-levästä raksuun tuli puolestaan kivaa meren makua. Kokonaisuus maistui kahden hengen jurymme mielestäni hirmuisen hyvältä valitsemani kisaviinin kanssa.

En tosin ole ihan varma, täyttääkö lohitartarraksuni kisaohjeistuksen kriteerit, sillä tavoitteena oli tehdä "kattojuhliin sopiva, tapastyyppinen pikkupurtava". Sisätiloissa pidettäviin bileisiin tämä ainakin passaa ja kattojuhlakelpoisen siitä saanee vaikkapa paperisella päivänvarjolla, joka suojaa raksua mahdolliselta sateelta ainakin hetken verran. 
Tarvitset:
5 dl öljyä
12 rapuraksua
50 g ranskankermaa
1 tl wasabitahnaa
puolikkaan vihreän omenan
200 g luomulohta
kirjolohenmätiä
nori-levää 

Tee näin:
Kuumenna öljy ja uppopaista rapuraksut öljyssä. Raksut valmistuvat tosi nopeasti ja ovat valmiita kun ne nousevat öljyn pinnalle. Valuta rapuraksuista ylimääräinen öljy keittiöpyyhkeeseen tai talouspaperiin.

Sekoita ranskankerma ja wasabitahna keskenään.

Kuori omena ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Leikkaa myös lohi samankokoisiksi kuutioiksi omppujen kanssa.

Sekoita omena- ja lohikuutiot wasabi-ranskankermaan. Lusikoi seosta rapuraksuille.

Koristele raksut mädillä sekä ohuiksi suikaleiksi leikatulla nori-levällä. Tarjoa heti.
Osallistun näillä raksuilla Pernod Ricard Finlandin järjestämään reseptikilpailuun. Kisaviinit olen saanut lahjoituksena järjestävältä seuralta, raksujen tykötarpeet olen ostanut omilla rahoillani.


torstai 3. huhtikuuta 2014

Aurinkotahnaa

Sain arvostelukappaleen Kira Åkerström-Kekkosen kirjasta Auringon maku ja yllätyin siitä todella positiivisesti. En ole seurannut Kiran MasterChef-vaiheita, koska minusta ohjelman suomalainen versio on ihan kauhean tylsä. Minulla ei ollut myöskään kovin tarkkaa kuvaa Kirasta bloggaajana, joten kirjan selailusta syntyneet spontaanit iih- ja ooh-fiilikset tulivat allekirjoittaneelle niin sanotusti puskista.

Auringon maku on opukselle oikein passeli nimi, sillä kirjan sivuilta voi haistaa kesän. Monet sen resepteistä jäävät odottamaan tulevan suven satokautta, mutta yksi ohje, lehtikaalitahna, oli pakko toteuttaa jo nyt.
Kira tarjoili tahnaa viherkasviskeiton kanssa, mutta minä söin sitä peston tapaan fusilli pugliesi casarecci-pastan kanssa. Sadalle grammalle pastaa riitti mainiosti yksi kukkurallinen ruokalusikallinen tätä vihreää kultaa ja herkkuruoka oli valmis.

Lehtikaalitahnaa valmistui aika iso satsi, joten siitä riittää myös leivänpäällysteeksi ja pienellä lisäöljylurauksella siitä saisi varmasti huippuhyvää salaatinkastiketta. Varsin monikäyttöinen tahdas on tämä.
Lehtikaalitahnaan tarvitset:
1½ dl ryöpättyä lehtikaalia
1½ dl basilikanlehtiä
½ dl oliiviöljyä
½ dl raastettua parmesania
valkosipulinkynnen
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Revi lehtikaalin lehdet irti varsista (Kira käski kirjassaan heittämään varret pois, mutta minä en totellut vaan säästin ne paistettujen nuudeleiden sekaan laitettaviksi).

Ryöppää lehtiä kiehuvassa vedessä pari sekuntia ja nosta lehdet astiaan, jossa on jäävettä.

Puristele lehtikaalin lehdistä vedet pois ja laita lehdet muiden tykötarpeiden kanssa kulhoon.

Sauvasekoita ainekset tasaiseksi tahnaksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Toka kerta Tocassa

Kävimme parisen viikkoa sitten Suomessa vierailulla olleen expattitoverini kanssa syömässä ravintola Tocassa (Unioninkatu 18). Iltavisiitti on pyörinyt mielessä siitä saakka, kun pääsin maistamaan paikan herkkuja Suomen Gastronomien Seuran tammikuun kuukausilounaalla.
Itse asiassa Tocaan on ollut kova hinku jo viime syksystä saakka, kun Hesarin Nyt-liite arvioi paikan viiden tähden arvoisesti. Siitä asti Tocan varauskirjat ovat olleet aika täysiä ja varsinkin viikonlopuille on ollut vaikeaa saada pöytää kovin lyhyellä varoajalla.
Ravintolassa on vain parisenkymmentä paikkaa, joten siinäkin mielessä ruuhkat ovat ihan ymmärrettäviä. Ovipumppu on laulanut ja asiakkaat ovat täyttäneet myös seinän levyisen liitutaulun kiitoksilla hyvästä ruoasta.
Ruokien kimppuun pääsemistä jouduin valitettavasti odottamaan luvattoman pitkään, mutta syy siihen ei ollut ravintolan vaan myöhässä olleen deittini. Reilussa puolessa tunnissa ehtii juomaan melkein kaksi dry martinia. MOT.
Seuralainen saapui aikanaan ja pääsimme itse asiaan. Valitsimme viiden ruokalajin setin puolikkailla viinipaketeilla. Ennen varsinaisia sapuskoita meitä tervehdittiin keittiöstä perunakroketeilla, jotka olivat päältä rapeita ja sisältä pehmoisia.
Alkuun saimme "kalasoppaa", jossa oli suussa sulavaa sokerisuolattua lohta sekä mallasleipämurua kera perunavellimäisen liemen. Ihan älyttömän hyvää.
Australialaisen Angove Family Winemakersin erinomainen Chalk Hill Blue Riesling Gewürztraminer 2013 toimi hienosti keiton kaverina, mutta tätä viiniä voisi kuvitella lirppivänsä lämpöisenä kesäpäivänä vaikka ilman mitään ruokaakaan (vastuullisesti, ei-humaltumismielessä tietenkin).
Seuraava ruokalaji näytti valjulta, mutta oli täynnä makua. Jättiraviolien täytteenä oli ricottaa ja ruohosipulia sekä hintsusti sitruunankuorta. Tästäkin tykkäsin kovasti.
Ravioleille paritettu Piccini Chianti Riserva 2010 oli pehmoistakin pehmoisempaa ja se vakuutti chianteihin yleensä tietyllä varauksella suhtautuvan syömäseuralaiseni.
Kolmas ruoka oli possu-aprikoositerriini, jonka kanssa lautasella oli retiisiä, melonia, punasipulia, sinappiranskankermaa sekä aprikoosisosetta. Onnistunut kokonaisuus ja mukava idea, että aprikoosia löytyi myös itse terriinistä.
Possuviiniksi oli valittu Cleto Chiarlin Vigneto Cialdini. Tämä ihanasti pirskahteleva lambrusco tarjoitiin melko kylmänä, mikä sopi kuplivalle viinille erittäin hyvin.
Pääruokana oli aikamoinen kimpale paistettua turskaa kera fenkolin, fenkolivaahdon, lakritsikastikkeen sekä kertapuraisulla koukuttavien uppopaistettujen parsakaalien.
Turskaviininä oli Charles Smithin Vino Pinot Grigio 2011, joka toimi kalan painikkeena yskähtelemättä. Huomaa myös Tocan omistajattaren Vinon etikettiin sävytetyt kynnet.
Jälkkäriksi saimme hervottoman kokoisen "banana splitin". Ennen maistamista se vaikutti äklömakealta, mutta annoksen osaset (banaanisorbetti, maitosuklaavanukas, vadelmamousse ja kermavaahto) eivät sitten lopulta olleetkaan kovin imeliä. Kaikki upposi, vaikka tiukkaa meinasi tehdä.
Sopivasti sokerista linjaa myötäili myös suloinen chileläinen jälkiruokaviini Santa Rita Late Harvest Gewürztraminer Moscatel de Alejandría, joka passasi "banana splitille" oivallisesti.
Digestiiviksi piti vielä tilata moukku Avernaa.

Syömiset ja juomiset (kaksi alkudrinksua, puolikas viinipaketti ja digestiivi) maksoivat noin 100 euroa, mikä ei ole hinta eikä mikään näin laadukkaista tarjoiluista. Ruoat olivat kautta linjan kerkullisia ja viinit nappivalintoja. Erityiskiitoksen Toca ansaitsee maltillisesti hinnoitelluista juomistaan. Nyt viimeistään ymmärrän ne viisi tähteä.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Herkkupastaa à la Harju & Hella

Sarjassa "mitättömän väriset, mutta mauiltaan mahtavat sapuskat" esittelyvuorossa on karitsamakkarapasta. Tämä superhelppo herkku valmistuu öpaut yhtä nopeasti kuin pasta kypsyy. 

Makkarapastan the juttu ovat sardellifileet, jotka maustavat kastikkeen kaikkea muuta kuin kalaisaksi ja tuovat siihen aimo annoksen suolaisuutta. Sardellien, anjovisten ja kilohailien eroavaisuuksista voi  suorittaa kertausharjoituksia Raholan sedän sivuilla

Harjun makkaratehtaan karitsamakkara on oivallinen pari sardelliselle soossille, joka tarttuu optimaalisesti Hella & Herkusta hankittujen spagujen pintaan. Kehua retostan edellä mainittujen yritysten kauppaamia tuotteita ihan ilman erilliskorvauksia, koska minusta hyvää on kiva ylistää. 

Testaa vaikka itse. Ohjeen mukaisesta satsista syntyy kaksi reilua annosta.
Tarvitset:
200 g spaghettia
pienen punasipulin
nokareen voita
3 sardellifileetä
2 Harjun karitsamakkaraa
1 dl kermaa
lorauksen pastan keitinvettä
mustapippuria

Tee näin:
Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan vähän vaille al denteksi.

Kuori ja silppua sipuli.

Sulata voi pannulla ja freesaa sipulisilppua siinä. Lisää joukkoon sardellit ja anna niiden sulaa sipuleiden joukkoon.

Pätki makkarat ja lisää ne pannulle. Kypsennä makkaroita viitisen minuuttia välillä seosta hämmennellen.

Lisää joukkoon kerma ja puolisen desiä pastan keitinvettä. Anna soossin kiehua hiukan kasaan.

Valuta spaghetit ja sekoita ne muiden ainesten joukkoon. Mausta pippurilla ja syö.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Retropullaa

Minulle (kuten varmasti monille ikätovereilleni)  mokkapalat ovat varhaisin muisto ihan ominpäin tehdystä leivonnaisesta. Ajallisesti se sijoittuu suurinpiirtein samoille vuosille ensimmäisten kotitaloustuntien teeleipätekeleiden kanssa.

Koska 1980-luvun puolivälissä to do-listalla oli kaikenlaisia muitakin ensikokeiluja, on kyllä pienoinen ihme, että leipomiselle edes liikeni aikaa. Kotitalouskirjan takasivulle Marin kanssa tehdyt perjantailaskelmat (pullo Sangritaa kahteen tyttöön + pari bisseä per nenä + hakupalkkio) ovat koruton todiste turmeltuneisuudestamme.
Itse olen iät kaiket käyttänyt mokkapaloista nimeä mokkapalat, mutta samantyyppinen kuorrutettu kakkulevy tottelee myös nimeä tuulomantorttu. Tämän nimen opin vasta tutustuessani muilta murrealueilta kotoisin oleviin entisiin nuorisoleipureihin.

Guuglauksen perusteella mokkapalat ja tuulomantorttu vaikuttaisivat poikkeavan toisistaan siten, että jälkimmäisen pohjataikinaan ei lisätä lainkaan kaakaojauhetta. Olisikohan noin? Toisaalta myös torttuversion nimen etymologia kiinnostaa kovasti: mikä ihme on tuuloma? Kuolan niemimaalta löytyy kyllä Tuuloman kylä, mutta liekö torttu kuitenkaan sieltä peräisin.
Oli miten oli, mutta silloin tällöin mokkapalojen himo äityy sellaiseksi, että ikiaikainen luottoresepti on aivan pakko kaivaa naftaliinista ja ryhtyä leivontahommiin. Muutaman viikon takaisissa mokkapalakokkailuissani tosin tuunasin kuorrutetta 2010-luvulle maustamalla sitä myös vaniljasuolalla. Jestas että tuli hyvää!

Mokkapalojen tekeminen on superhelppoa. Sen vuoksi äimistykseni oli aikamoinen, kun huomasin valmiita mokkapaloja myytävän samalla marketin hyllyllä ydinsodasta selviävien kestokakkujen kanssa. Unohda ne ja tee mokkapalasi itse, ohje ohessa.
Tarvitset:
2 munaa
1 dl sokeria
100 g voita
1 dl kermaa
2½ dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Kuorrutukseen tarvitset:
½ dl kahvia
50 g voita
2 dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
(2 tl vaniljasuolaa)

Lisäksi tarvitset:
nonparelleja

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Vaandota munat ja sokeri.

Sulata voi kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita voisulan joukkoon kerma.

Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään.

Lisää muna-sokerivaahtoon voi-kerma sekä jauhoseos. Sekoita hyvin.

Levitä taikina leivinpaperoituun uunivuokaan. Paista uunissa noin 15 minuutin ajan. Anna pohjan jäähtyä ennen kuorrutuksen lisäämistä.

Aloita kuorrutuksen tekeminen valmistamalla kahvi.

Sulata voi kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita voisulan joukkoon kahvi.

Lisää kattilaan loputkin kuorrutusainekset. Nosta kattila takaisin liedelle ja kuumenna seosta koko ajan hämmennellen kunnes kuorrute on tasaista.

Levitä kuorrute kuumana jäähtynelle pohjalle. Ripottele päälle nonparelleja ja anna kuorrutteen jähmettyä ennen herkuttelua.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...