7. kesäkuuta 2016

Saksanpähkinäinen ruusukaalihässäkkä

Säännöllisin väliajoin käyn läpi palttiarallaa tsiljoonan bookmarkin listaa, joihin olen jemmannut lontoonkielisten ruokalehtien verkkosivustoilta löytämiäni reseptejä, jotka olen mieltänyt kokeilemisen arvoisiksi. Erityisesti brittiläisen Delicious Magazinen sivuille listoiltani löytyy useita kymmeniä linkkejä.

Toisinaan niitä sitten intoutuu ihan oikeasti tekemäänkin. Niin kävi esimerkiksi viime vuoden loppupuolella (!), kun kokkasin ruusukaali-saksanpähkinägratiinia. Olin kerrankin suht uskollinen originaaliohjeelle ja se kannatti, sillä tästä tuli herkkua.

Gratiinin tekeminen oli helppoa kuin mikä ja ohjeen mukainen satsi oli tosi riittoisa. Se sopii mainiosti syötäväksi ihan sellaisenaankin, mutta toiminee lisukkeenakin. Ja maistuu hyvältä myös kylmänä.
Tarvitset:
300 g ruusukaaleja
2 dl kermaa
½ dl valkoviiniä
valkosipulinkynnen
½ tl raastettua muskottipähkinää
suolaa
mustapippuria
30 g gruyèrea
30 g saksanpähkinöitä
2 rkl korppujauhoja
oliiviöljyä

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Puolita ruusukaalit ja asettele ne uuninkestävään vuokaan leikkauspinta ylöspäin.

Silppua valkosipuli.

Sekoita kerma ja viini kulhossa. Mausta seos valkosipulisilpulla, muskottipähkinällä, suolalla ja pippurilla. Kaada seos vuokaan ruusukaalien päälle.

Raasta juusto ja rouhi pähkinät.

Sekoita juustoraasteeseen pähkinärouhe sekä korppujauhot. Ripottele seos vuokaan ruusukaalien päälle. Pirskottele vuokaan vielä hiukan oliiviöljyä.

Kypsennä ruusukaaleja uunissa 20-30 minuuttia kunnes pinta on kullanruskea.

6. kesäkuuta 2016

Lyon - viriili viisikymppinen

Pari kuukautta sitten illastimme Museokadulla kaupan tätinä toimivan Annan kanssa ravintola Lyonissa (Mannerheimintie 56). Visiitti oli oikein onnistunut ja sapuskat sen verran mainioita, että ajattelin naputella dinneristä tällaisen jälkijunapostauksen.
Alkuvuoden aikana olen kuullut lukuisten täysin vakavasti otettavien herkkupeppujen ylistävän Lyonia ja rohkeimmat heistä ovat veikanneet kuppilalle Michelinin tähteä seuraavalla jakokierroksella. Senkin vuoksi oli korkea aika päivittää oma mielipiteeni Lyonista, sillä edellisestä vierailusta oli kulunut vähintään 10 vuotta.

Tänä vuonna Lyon viettää jo viisikymppisiään, mikä on ravintolalle kunnioitettava saavutus. Juhlavuoden erikoistarjouksena oli ainakin tuolloin huhtikuussa viiden ruokalajin setti 50 eurolla, jonka Annan kanssa valitsimme.
Peukku ylös sitruunanmehusta oikealla tavalla samealle Tom Collinsille.
Lyonin ruoat olivat vahvasti kasvispainotteisia ja erilaisilla kaaleilla oli menussa iso rooli. Which is nice, koska kaalit ovat parhautta! Neljä toinen toistaan maukkaampaa keittiön tervehdystä loivat suuria odotuksia varsinaisille annoksille (jotka ne täyttivät ihan heittämällä).
Sitruunajogurttia, varhaiskaalijauhetta ja riisikeksejä.
Balsamicolla ja oreganolla maustettua kaalilientä - nam!
Juuriselleriä ja muikunmätiä - ihan hullunhyvä combo!
Naudanlihaan käärityt kaalinversot persiljakermaviilin kanssa säväyttivät esillepanollaan.
Ensimmäinen annos tuotti kaltaiselleni sipulin ystävälle suurta iloa. Lautasella oli hopeasipulia sekä palasina, pyreena, hillona että maukkaana liemenä. Puffattu ohra toi annokseen kivaa rapsakkuutta.
Seuraavaksi meille tuotiin sydänsimpukkaa ja kyssäkaalia simpukkaliemen sekä valkoherukka-valkosipuliemulsion kanssa. Sitruunaverbena maustoi kokonaisuuden mukavan pirteäksi. Tämä oli ehkä suosikkini illan syömisistä.
Sitten saimme siikaa kera kaalien, lehtien ja kukkien. Soossissa oli kalalientä, tilliöljyä ja sinappia. Hienon annoksen kruunasi pakastettu keltuainen, jonka rakenne oli hyvällä tavalla jännä.
Viinipaketin sijaan valitsin paria lasillista eri viiniä, joista ensimmäinen oli Domaine Marcel Deissin emähyvää vuoden 2014 Alsace Blacia.
Sitruunasoodavaahdosta ja katajanmarjagranitesta olisi saanut ginillä terästettynä oivan drinkin.
Pääruokana oli supermureaa karitsanlapaa pikkelöidyn varsisellerin sekä voista ja fermentoidusta ohrasta työstetyn kastikkeen kanssa. Tästäkin tykkäsin kovasti.
Ihastuin myös karitsan kaveriksi paritetusta Jeff Carellin Les Darons Rouge 2014-punaviinistä. Mahtipunkku!
Uuniomenasabayon suolaheinajäätelöllä ja puffatulla ohralla olisi riittänyt minulle jälkkäriksi vallan mainiosti...
...sillä varsinainen jälkkäri eli passionsorbetti kurpitsalla ja suolakaramellilla ei ollut oikein minuun makuuni. Hyväähän se toki oli, mutta olisin ollut vielä tyytyväisempi, jos tämä olisi tarjoiltu toiseksi viimeisenä.

Kaiken kaikkiaan Lyon onnistui yllättämään minut positiivisesti. Keski-ikäisyydestään huolimatta ravintola on tarjoomansa kanssa ajan hermolla kallistuen yhä enemmän skandikeittiön suuntaan. Aplodit sille!

Hinnoittelussa Lyonin linja on varsin asiallinen. Drinksu, pari reipasta kaatoa viiniä ja viiden ruokalajin synttärimenu maksoivat karvan verran yli 80 euroa. Kulinaarimurula suosittelee Lyonia hinta-laatusuhteeltaan erittäin palkitsevana ravintolana.

4. kesäkuuta 2016

Tarraruokaa

Olen alkanut väijyä markettivisiiteillä tuotteita, joihin on lätkäisty hinnanalennustarra merkiksi appeen käsillä olevasta parasta ennen-päivämäärästä. Monet niistä ovat aivan hyviä vielä pitkään tuon päiväyksen jälkeenkin. Omaa jääkaappia ratsatessa kannattaa myös luottaa päivämäärien sijasta aisteihisi, ennen kun teet päätöksen elintarvikkeiden nakkaamisesta biojäteastiaan.

Alennustarrakyttäämiseni taustalla on myös halu olla vähentämässä ruokahävikkiä, sillä kaupat syytävät käsittämättömiä määriä ruokaa roskikseen. Yksi syy valtavaan hävikkiin on valtava valikoima, jonka laillani on kyseenalaistanut myös Talouselämä-lehteen  aiheesta kirjoittanut Aino Tunkelo.
Tarratuotteita ostoskoriin poimimalla voin myös asettaa itselleni ruoanlaittohaasteen. jossa päivän kokkailuista pitää päättää sen perusteella, minkämoista tarrakamaa kaupasta sattuu löytymään keittiön kaappien perustykötarvikkeiden täydennykseksi.

Tällä metodilla syntyivät tuossa alkuvuodesta supermaukkaat piparjuuriperunat, joilla herkuttelin paistetun kuhan kanssa. Inspiraatio ateriaan syntyi tarroitetusta piparjuurituorejuustopurkista yhdistettynä muistikuvaan kotona odottelevista potuista sekä kuhafileen jämistä.

Samalla ihmettelin, miksi pitää olla myynnissä piparjuurituorejuustoa, jos kaupan on myös maustamatonta tuorejuustoa ja tuoretta piparjuurta. Sama koskee oikeastaan kaikkia maustettuja tuorejuustoja. Pikavilkaisu erään veellä alkavan ja käsittämätöntä koulumaitotukea nauttivan suomalaisyrityksen intterwebz-sivuille paljasti kyseisen valmistajan valikoimassa olevan liki 20 eri tavoin maustettua tuorejuustoa. Järki hoi?
Piparjuuriperunoihin tarvitset:
400 g perunoita
125 g piparjuurituorejuustoa
2 dl kasvislientä
pätkän tuoretta piparjuurta
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Kuori perunat ja pilko ne tulitikkumaisiksi.

Sekoita isossa kulhossa tuorejuusto ja kasvisliemi tasaiseksi tahnaksi. Raasta joukkoon haluamasi määrä tuoretta piparjuurta. Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Lisää tikkuperunat juustoseokseen ja sekoita hyvin. Kaada peruna-juustoseos uuninkestävään vuokaan.

Kypsennä perunoita uunissa noin 45 minuutin ajan tai kunnes ne ovat kypsiä.

Tarjoa piparjuuriperunat esimerkiksi paistetun tai grillatun kalan tai lihan lisukkeena.

1. kesäkuuta 2016

Retrohko salaatti

Kuopaistaanpas pohjattomalta tuntuvaa roikkumaan jääneiden postausaihioiden sammiota. Tätä pasta-salamisalaattia tein muistaakseni jo joskus tammikuussa, mutta se maistuu ihan yhtä hyvin kesäisellä piknikillä tai osana juhannusmenua.

Tämän kaltaisiin syömisiin tulee aina silloin tällöin ylitsepääsemätön himo, josta ei pääse eroon kuin valmistamalla sammiollisen pastasalaattia. Näitä voi varioida loputtomiin vaihtamalla salamin kinkkuun tai johonkin muuhun leikkelemakkaraan, Tai juustoon. Vegeversio syntyy yhtä helposti jättämällä lihat kokonaan pois. Myös kasviksista voi kerätä oman lempisetin ja pilkkoa ne salaatin sekaan. Vaihtelua saa eri muotoisilla ja värisillä pastaratkaisuilla.

Jotenkin miellän pastasalaattien kulta-ajaksi jakson 1970-luvun lopulta pitkälle 1980-luvulle eli oman lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni. Tai makaroonisalaateistahan silloin puhuttiin, pasta kotoutui terminologiaamme vasta paljon myöhemmin. Olenkohan mielikuvineni oikeassa vai meneeköhän ajoitukseni ihan metsään?

Italiansalaatti taas on ihan oma juttunsa. Muistan lukeneeni sen synnystä Raholan syötävistä sanoista, mutta mahtisivusto näyttää kadonneen sitä ylläpitäneen Jaakko Raholan keskuudestamme poistumisen myötä. Kepeät mullat Jaakolle, johon minulla oli ilo ja kunnia tutustua Suomen Gastronomien Seuran tapahtumissa.

Onneksi Wayback Machine löytää syötävistä sanoista version kuluvan vuoden helmikuulta, ja sieltä selvisi seuraavaa: "Meikäläisestä italiansalaatista mainitsevat Risto ja Ritva Lehmusoksa kirjassaan, että se on muualla, myös Italiassa, nimeltään venäläinen salaatti, Venäjällä puolestaan salat olivie. Sen kehitti Moskovassa 1860-luvulla Ermitaz-nimistä ravintolaa pitänyt ranskalainen (Wikipedian mukaan belgialaissyntyinen) keittiömestari Lucien Olivier. Alkuperäisessä venäläisessä salaatissa oli Lehmusoksien mukaan vihannesten lisäksi riekonrintaa ja ravunpyrstöjä, sittemmin vain paahtopaistia. Vallankumouksen jälkeen ei keisarin entisen kokinkaan nimeä saanut mainita ja niinpä salaatti Olivier muutti nimekseen pääkaupungin salaatti eli salat stolitšnyi. Lihana siinä käytettiin lähes aina kanaa, jota oli kaikkialla saatavana, mainitsevat Lehmusoksat. Miksi sitten venäläinen salaatti on meillä nimeltään italiansalaatti? Voi hyvin kuvitella, että suomalaiset eivät ennen vanhaan halunneet syödä mitään, minkä nimi toi mieleen itänaapurit. Mutta Italia oli tunnettu ruokamaa, jonka herkut olivat hyvässä maineessa, joten tuntui turvalliselta nimetä salaatti italiansalaatiksi."
Tarvitset:
200 g pakasteherneitä
300 g pastaa
vihreän paprikan
omenan
pari kevätsipulia
puolikkaan vihreän chilin
200 g salamia
1 dl majoneesia
1 dl kermaviiliä
1 rkl Dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Sulata ja valuta herneet.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kaada kypsä pasta siivilään ja huljuttele sitä hetken verran juoksevan kylmän veden alla. Anna pasta jäähtyä ja valua hyvin.

Pese paprika, omena, kevätsipulit ja chili. Paloittele paprika ja omena melko pieniksi kuutioiksi. Leikkaa sipulit renkaiksi ja silppua chili atomeiksi.

Leikkaa salami suikaleiksi.

Sekoita isossa kulhossa majoneesi, kermaviili ja sinappi. Mausta seos suolalla sekä pippurilla.

Lisää kulhoon pastat, herneet, paprikat, omenat, sipulit, chilit ja salamit. Sekoita hyvin.

Voit tarjota salaatin heti tai antaa sen ässehtiä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

30. toukokuuta 2016

Vähän räyhäkämmät grillibileet

Ei kahta ilman kolmatta eli Opinionated About Dining-mahtiviikonlopun viimeinen päivä huipentui Top 100+ European Restaurants 2016-listan julkistukseen sekä sen jälkeisiin grillailuhommiin. Paikkana oli jo kakkosdinneriltä tuttu Nimb Terrasse (Tivoli Gardens, Bernstorffsgade 5).
Alain Passard ja Jean-Bernard Magescas muikeina.
Listaykkösen veikkailu helpottui jo edellisenä iltana, kun porukkaan liittyi mukaan maineikkaan pariisilaisravintola L'Arpège'n omistaja Alain Passard, joka osoittautui livenä juuri niin charmantiksi herasmieheksi kuin olin kuvitellutkin. Mainittakoon vielä, että hänen poskisuudelmatervehdyksistään eräälläkin keski-ikäisellä savolaistytöllä menivät polvet väkisin vähän veteliksi.
Ravintolalistauksen paljastusta odotellessa siemailin herkullista drinksua nimeltä "A Proud Gardner", jonka valmistukseen oli käytetty Bishop's Ginin lisäksi pikkelöityä kesäkurpitsaa, apilankukkia, basilikaa sekä sitruunaa.

OAD-rankingin on kehittänyt Steve Plotnicki, jonka kutsusta päädyin itsekin viime vuoden puolella yhdeksi OAD-kontribuuttoriksi. Listauksen järjestykseen vaikuttaa suuri joukko bloggaajia sekä muita ruokaharrastajia arvostelemalla ravintoloita, joissa he ovat syöneet hyvin. Mitä enemmän ravintoloita arvostelee, sitä kovempi painoarvo kyseisen henkilön arviolla on.
Steve Plotnicki, Rene Redzepi ja paljon kameroivia foodieita. 
Vuoden 2016 Top100+listalle päätyneistä uusista ravintoloista korkeimmalle kipusi tanskalainen Kadeau Bornholm. Niin ikään tanskalaisen Noman Rene Redzepi palkittiin Special Achievement Awardilla.
Steve Plotnicki, Alain Passard ja paljon kameroivia foodieita.
Parhaan uuden ravintolan tittelin sain espanjalainen Disfrutar ja numero ykkösen pokaalin pokkasi arvaillusti L'Arpège.
Ilokseni listalle sijoittui myös yksi suomalaisravintola, Chef & Sommelier - onnittelut siitä vielä kertaalleen Sasu Laukkoselle & Johan Borgarille & muulle Huvilakadun posselle!

Ja sitten syötiin taas. Illan teemana oli siis barbeque ja grillien äärille olikin saapunut varsin komean kuuloinen sakki. Sapuskoista vastasivat:


Oli fiksu veto jättää se lounas syömättä.
Parma Prosciutto and Melon (OAD)
Grilled Lardo toast with ramsons and capers (Chistian Puglisi) - järkkyhyvää!
Daniel Berlinin grillatun mukulasellerin kaveriksi kaadettiin todella muhevan makuista sellerilientä...
...jonka joukkoon sai lusikoida haluamansa määrän pehmeääkin pehmeämmäksi sekä rakenteeltaan että maultaan kypsynyttä mahtijuuresta.
Grilled celeriac (Daniel Berlin)
Grilled asparagus, cockles, spruce (Nicolai Nørregaard) - näitä suupaloja meikäläiseen olisi uponnut rajattomasti.
Jokainen pöytäseurue pääsi vuorollaan vähän jaloittelemaan ja noutamaan yhden ruokalajin suoraan grillistä. Meidän pöytämme sai kunnian kärkkyä Niklas Ekstedtin eksölenttejä ostereita.
Oyster in beef fat (Niklas Ekstedt)
Hennen ihanaa voilla kyllästettyä turskaa annosteltiin pöydässä lautasillemme ja sen lisukkeeksi sai kauhoa mainioita (niin ikään voilla kyllätettyjä) uusia perunoita. Kesäruokaa!
Butter baked cod, Henne herbs (Paul Cunningham)
Myös Studion mustaviinimarjapensaan oksiin seivästetyt ynnä kukitetut langustiinit maistuivat taivaallisilta (vaikka näyttivätkin tietystä kulmasta hämäävästi vehkeeltä).
Langoustine, young blackcurrants and roasted yeast (Torsten Vildgaard)
Vatitarjoilu jatkui tällä oivallisellaa possulla. Tässä illassa jännää oli se, että lautasia ei vaihdettu ruokalajien välillä, vaan söimme lähes kaiken samalta lautaselta. Siitä tuli jotenkin kotoinen olo kimalluksen keskellä.
Fatty pork Chin Shanghai Style, Papaya & coriander (Tim Raue) - mustaviinimarjapensaanoksastailaus on omani
Beef ribs (Rene Redzepi)
Noman grillatut ribsit olivat valehtelematta par-haim-pi-a ribsejä, joita olen konsaan syönyt. Liha käytännöllisesti katsoen tipahti luusta ja suli suuhun, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Grilli-illan viinejä olivat Domaine St. Pierren 2014 Chardonnay Les Brûlées ja Ariana Occhipintin 2015 SP68 Rosso. Myös Jacobsenin oluita oli tarjolla.
Hibiscus tea & Mezcal paleta with pineapple and sal de gusano (Rosio Sanchez)
Hija de Sanchezin paleta oli kaikkea muuta kuin mehujäätä. Siinä maistui viina niin tymäkästi, että henkilökohtainen kiintiöni täyttyi jo puolesta puikosta.
Un été chez Pierre (Pierre Marcolini)
Makean nälkä tuli taltutettua lopullisesti Nimb Terrassen patiolla, jossa suklaamestari Pierre Marcolini dippaili jätskipuikkoja erilaisiin kuorrutteisiin. Chocolate on chocolate oli nimensä mukaisesti tuhti suklaapommi.

Kolmen päivän OAD-ruokaorgiat olivat kaikin puolin erittäin positiivinen kokemus ja ehdottomasti hintansa väärti (en taas tohdi kirjata tähän summaa, koska mummo pyörtyisi sen äidiltäni kuullessaan). Ensi vuonna vastaavat riennot järjestetään Pariisissa. Tuskin maltan odottaa!

Tsekkaa myös postaukset ensimmäisen päivän OAD Master's Dinneristä sekä toisen päivän OAD Best New Restaurant Dinneristä.

29. toukokuuta 2016

Lampaan aivoja, matoja ja tuhkakuppeja

Vaikka otsikosta voisi luulla, että tässä postauksessa käsitellään PMMP:n biisiä, niin ruokahommista on kuitenkin edelleen kyse. Tarkemmin sanottuna viikko sitten Kööpenhaminassa järjestetyn Opinionated About Dining-tapahtuman toisen päivän illallisesta.

Edellisen päivän hulppeasta Geranium-dinneristä hieman viisastuneena ymmärsin lounastaa kevyesti, ettei ähky pääsisi yllättämään. Olisi kyllä kannattanut jättää lounas kokonaan väliin.
Tivolin alueella sijaitsevaan Nimb Terrasseen (Tivoli Gardens, Bernstorffsgade 5) oli nimittäin kokoontunut keittiömestareita kymmenestä eri ravintolasta, jotka olivat ehdolla parhaaksi uudeksi tulokkaaksi Top 100+ European Restaurants 2016-listalle.

20 ruokalajin menusta vastasivat:
Ohessa jälleen kännykuvakavalkadi OAD Best New Restaurant Dinneriltä annosten tarjoilujärjestyksessä. Ruokien yhteydessä on mainittu, mistä ravintolasta ne ovat peräisin.
Beet that Come out of the Land (Disfrutar)
Tomato Polovoron and Arbequina Caviaroli (Disfrutar)
Vegetal Biscotti (AM par Alexandre Mazzia)
Parmesan/Pistachio/Grenade (AM par Alexandre Mazzia)
Alchemistilta saimme erilliset kirjekuoret, jossa oli kuvattu neljä seuraavaa syötävää, joiden takana on nerokas 25-vuotias Rasmus Munk.
"Lollipop for adults" - paras tikkari evö!
Smoked potato, sour cream gel, baerii caviar from Giaveri in Italy, raw oyster
"Oyster & Ham"
Gillardeau ouster, broken gel of Joselito ham '2006, fermented oyster, yuzu foam
Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin on täysin luontevaa tarjoilla lampaan aivoja lampaan kallosta. Tällaiset puitteet ovat sinänsä tosi jees, mutta usein käy niin, että visuaalisuuteen keskitytään niin paljon, että ruoka jää sivuosaan. Näin ei onneksi tapahtunut Alchemistin sapuskoiden kanssa, sillä ne olivat kerrassaan herkullisia.
"Rotten lamb brain"
Mousse of Lamb brains & organic foie gras, lemon ants, thyme, roasted mealworms, edible skull made of onions & freeze-dried white wine vinegar
"Ash tray"
Poached King crab, new potatoes, leek ash, dried tomato
En olisi koskaan uskonut lausuvani seuraavia sanoja "this Riesling goes extremely well with ash tray", mutta niin ne vaan suustani päästin. Tuhkakupin kanssa paritettu Kellerin 2014 Riesling Limestone oli kyllä killerihyvää.

Muut tilaisuudessa tarjoilut viinit olivat Virginie T.-shampanja, Ariana Occhipintin 2015 SP68 Blanco, Domaine Chassorneyn 2014 Hautes Côtes de Beaune Blanc, Stephane Ogierin 2007 Côte Rôtie, Alessandro Veglion 2009 Barolo Gattera sekä Camillo Donatin 2014 Malvasia.
Trout eggs and smoked milk + eel/chocolate pie (AM par Alexandre Mazzia)
Suklaa-ankeriaspiiras vaikuttaa paperilla ihan käsittämättömältä scheibalta, mutta voi herranen aika miten hyvää se olikaan!
Medley of flemish vegetables - asparagus (Souvenir)
Medley of flemish vegetables - cauliflower (Souvenir)
Risotto con film di Pomodoro (Tokuyoshi)
Spaghettone al burro e Lievito (Lido 84) - voisen pastan päälle raastettu hiiva maistui hyvällä tavalla jännältä
Langoustine al ajillo (Disfrutar) - fermentoitu musta valkosipuli toimi äyriäisten kanssa älyttömän hyvin!
Hazelnut crusted monkfish, vichysoisse and liquorice sauce (Seta) - emähyvä setti, mutta kalaa oli ihan tolkuttoman kokoinen kimpale
Suckling pig grilled on Japanese grill (Neige d'été) - herkkupossua!
Seuraavaksi meille katettiin paperinen luntti Pages-ravintolan naudanlihatastingia varten.
Ryuji Teshima grillaa Tivolin pimenevässä illassa.
Beef tasting Galicia, Normandy, Ozaki (Pages) - alareunan japanilainen lehmänpala oli taivaallista!
Beppino Occelli Barolo tasting - haisevaa juustoa ja loistavaa Baroloa
Gelato (Lido 84)
Ginger sorbet with lemon, bergamotte, buttermilk & white chocolate (Søllerød Kro)
Kokit pokkaavat kiitokset hyvin syöneeltä OAD-väeltä. Takarivissä vasemmalta oikealle Rasmus Munk, Yoji Tokuyoshi, Hideki Nishi, Riccardo Camanini, Antonio Guida, Alexandre Mazzia ja Eduoart Xatruch. Alaritsillä vasemmalta oikealle Oriol Castro, Vilhjalmur Sigurdarson ja Ryuji Teshima. 
Alchemistin Rasmus Munk. Laita ravintolan nimi mieleen ja varaa sieltä pöytä seuraavalla Köpiksen reissullasi. Minä ainakin teen niin!
Näidenkään syöminkien jälkeen ei tarvinnut Nukku-Mattia pitkään odotella. Tivolilta hotellille lompsiessani vannoin mielessäni, että huomenna EN syö lounasta, koska OAD-viikonlopun huipennusbarbequedinneri. Siitä kerron lisää myöhemmin omassa postauksessaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...