Vihreää kultaa piirakassa

Taannoisen jääkaappi-inventaarion yhteydessä löysin pienen määrän väsähtänyttä lehtikaalia, jolle keksin oivan loppusijoituspaikan Jauhot suussa-blogista bongaamani piirasreseptin ansiosta. Reunoiltaan hiukan rupsahtaneet kaalinlehdet passasivat piirakantäytteeksi vielä vallan mainiosti. 

Väänsin lehtikaalipiiraiden taikinankin reippaana yksilönä itse. Jauhoina minulla oli täysjyvävehnäjauhoja, jotka tekivät pohjasta aika tumman mutta todella maukkaan. Osan jauhoista voisi varmaan korvata ruisjauhollakin?  

Lehtikaalin vähyyden vuoksi puolitin alkuperäisen ohjeen tykötarpeiden määrät ja pärjäsin ainoastaan yhdellä kananmunalla: keltuaisen laitoin pohjaan, valkuaisen täytteesen. Lopputuloksena syntyi kaksi halkaisijaltaan 12-senttistä piirasta, joista toisen söin eilen illalliseksi ja toisen tänään työlounaaksi. Hyvää!

Pohjaan tarvitset:

100 g vehnäjauhoja 

ripauksen suolaa 

50 g voita 

munankeltuaisen 

lirauksen vettä

Täytteeseen tarvitset:

valkosipulinkynnen

puolikkaan pienehköstä sipulista

lorauksen oliiviöljyä

70 g lehtikaalia

suolaa

mustapippuria

munanvalkuaisen

1 dl kermaa

50g mustaleimaemmentalia

Tee näin:

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Sekoita pohjataikinaa varten jauhot ja suola. Nypi joukkoon voi. Lisää keltuainen ja vesi. Sekoita taikina tasaiseksi ja muotoile siitä pallo. Kääri taikinapallo kelmuun ja laita jääkaappiin jähmettymään vähintää puoleksi tunniksi.

Silppua valkosipuli ja sipuli. Freesaa silppua pannulla tilkassa öljyä. Lisää joukkoon hienonnettu lehtikaali ja anna pannun pöhistä miedolla lämmöllä kunnen kaali hieman laiskistuu. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä.

Sekoita keskenään valkuainen, kerma ja raastettu juusto. Lisää joukkoon jäähtynyt sipuli-lehtikaaliseos.

Kauli taikina ohueksi levyksi, joka on halkaisijaltaan hiukan vuokia suurempi. Painele taikina vuokien pohjille ja reunoille. Siisti reunat ja levitä täyte pohjien päälle. 

Kypsennä piiraita uunissa 20 minuutin ajan. Anna jäähtyä hiukan ennen syömistä.

Ron de Jeremy ja pehmeät banaanit

Viime aikoina on tullut oltua sen verran vähän kotosalla, että osa noin parisen viikkoa sitten hankituista tuoretavaroista alkaa olla kaikkea muuta kuin tuoreita. Eilisiltaisen inventaarion perusteella hyöytykäyttöä piti keksiä kahdelle tummanpuhuvalle ja letkeähkölle banskulle, jotka hetken kuukkeloituani työstin banaanikakuksi.

Oivallinen ohje löytyi nigella.com-sivustolta, jossa kakkua kehuttiin anteeksiantavaksi eli tykötarvelistaa tai ainesten mittasuhteita ei ole välttämätön pakko noudattaa ihan pilkulleen. Itse jätin alkuperäisestä ohjeesta pois rusinat (koska ne ovat saatanasta) sekä pähkinät (koska niitä ei ollut jemmassa).

Tein vain puolikkaan satsin, koska pehmobanaaneja ei ollut riittävästi täysimittaiseen annokseen. Oheisen ohjeen mukaan tehty taikina täytti vuoan, jonka strategiset mitat ovat 20 x 9 cm. Se kypsyi tunnissa, mutta isompaa kakkua kannnattaa ehkä uunittaa ne originaalireseptissä mainitut 75 minuuttia.

Kakusta tuli kerrassaan erinomaista. Banaani ja rommi muodostivat erittäin toimivan kombinaation ja molemmat maistuvat kakussa juuri sopivasti. Käyttämäni alkoholi oli taannoiselta laivaristeilyltä heräteostamaani pornorommia, joka on aika hyvää viinaa.

Tarvitset:
50 g voita
90 g sokeria
ripauksen suolaa
munan
puolikkaan sitruunan raastetun kuoren
1 rkl rommia
200 g ylikypsiä banaaneja
1 rkl sitruunanmehua
1 tl leivinajuhetta
150 g vehnäjauhoja

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Vaahdota voi ja sokeri kulhossa.

Lisää ripaus suolaa sekä muna ja jatka vatkaamista kunnes seos on kuohkeaa.

Lisää kulhoon sitruunankuoriraaste ja rommi.

Sekoita joukkoon muussanut banaanit ja sitruunanmehu. Tässä vaiheessa taikina näyttää juoksettuneelta, mutta siitä ei kannata huolestua.

Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos taikinan joukkoon. Sekoita hyvin.

Kaada taikina leivinpaperoituun vuokaan ja kypsennä kakkua uunissa noin tunnin ajan.

Yllätysperunoita

Sain evp-palstaviljelijätoveriltani pussillisen perunoita, joiden lajikkeista hän ei ollut ihan varma. Se, mistä hippikafruni sekalaiset siemenperunansa sai, jäi minulle hieman epäselväksi. Haluaisin uskoa, että ne on vaihdettu lohikäärmeenmunaan syrjäisessä majatalossa Skotlannissa, mutta ei se ehkä ihan niin mennyt. Perus-Pitoa tai -Timoa nämä potut eivät kuitenkaan olleet.

Osa mukuloista oli kuoreltaan punervia ja aika jauhoisia. Keitin ne ja survoin niistä aika eksölenttiä muussia.

Pitkulaisempia farmariystäväni epäili parsaperunoiksi, jotka hän kehotti keittämisen sijasta kypsentämään höyryttämällä. Otin neuvoista vaarin ja se todellakin kannatti. Höyryperunat voin kanssa olivat mitä suurinta parhautta!

Jämäpotuista jalostin tolkuttoman herkullista sienipyttipannua. Tällä kertaa sieninä toimivat mukavan pippuriset koivunkantosienet, joihin törmäsin viimeviikkoisella Teurastamon Maalaistentorilla. Spydäriin voi toki käyttää juuri niitä sieniä, joista itse tykkää tai joita sattuu marketti-, metsä- tai torikeikalla löytämään. 

Tarvitset:
voita
koivunkantosieniä
pari sipulinvartta
kypsiä perunoita
suolaa
mustapippuria
ruohosipulia

Tee näin:
Sulata voi pannulla.

Paista pilkottuja sieniä ja sipulinvarsia voissa viitisen minuuttia.

Sekoita joukkoon paloitettut perunat ja anna niiden lämmetä.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Koristele ruohosipulisilpulla ja nauti.

Soppa vääntyy burgeriksi

Pöhinä ihmepulla cronutista ei ehtinyt kunnolla vaieta, kun ruokarintamalta rapakon takaa kuului taas kummia. Seuraava SE juttu on ainakin williamsburgilaishipsterien muodostamien jonojen pituudesta päätellen ramenburger.

Ramenburgerissa japanilaisen nuudelikeiton tykötarpeet on kasattu uudelleen hampurilaisen muotoon. Ihan hauska idea, jota teki heti mieli kokeilla tehdä itsekin.

Kohuburgeria on testattu myös Sivumaku-blogissa, mistä laiskahkona kuukkeloijana pöllin "sämpylöiden" valmistusohjeen. "Sämpylä"muotteina käytin joskus aikoinaan heräteostettuja metallisia muottirenkaita. Tulipahan niillekin vihdoin käyttöä.

Pihvien maustamisessa lähdin kulkemaan omia polkujani ja sotkin heinää syöneen ylämaankarjan edustajasta jauhetun lihan joukkoon misotahnaa. Toimi aika hienosti. 

Reseptin mukaisesta satsista syntyy kaksi hampparia. Ramenburgerin syömisestä ei sotkematta selviä, mutta maistuuhan se kieltämättä aika kerbeleen hyvältä.  

"Sämpylöihin" tarvitset:
150 g vehnänuudeleita
vettä
suolaa
kananmunan
seesamiöljyä paistamiseen

Pihveihin tarvitset:
300 g naudan jauhelihaa
3 rkl misotahnaa
lirauksen soijaa
mustapippuria
seesamiöljyä paistamiseen

Lisäksi tarvitset:
rucolaa
kevätsipulia
srirachaa

Tee näin:
Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, mutta lisää kypsennysveteen hiukan suolaa.

Valuta nuudelit ja sekoita niiden joukkoon kanamuna. Jaa nuudeli-munaseos neljään muottiin, peitä ne leivinpaperilla ja laita jääkaappiin painojen (vaikkapa jääkaapista löytyvien lasipurkkien) alle odottelemaan vähintään varttitunniksi.

Sekoita jauhelihaan misotahna, soija ja pippuri. Paista koekikkare ja säädä mausteita tarvittaessa. Taputtele taikinasta kaksi pihviä ja paista ne pannulla tilkassa öljyä.

Poista pihvit pannulta, lisää öljyä ja paista nuudelikiekkojen toiset puolet rapeiksi.

Kokoa burgerit asettamalla kaksi nuudelikiekkoja paistamaton pinta ylöspäin. Laita niiden päälle rucolaa, pihvit, pilkottua kevätsipulia sekä srirachaa maun mukaan. Laita toiset nuudelikiekot burgereiden kansiksi paistopinta ylöspäin.

Punertaa marjat piirakan

Pääsin onnentyttönä osingoille työkaverini punaviinimarjasadosta ja lykkäsin herukat hetimiten pakastimeen. Ne ehtivät hädintuskin hyhmettyä kylmäsäilytyskalusteeni syövereissä, kun makeahammasta alkoi kolottaa ja tunsin vastustamatonta tarvetta leipasta marjapiirakkaa.

Kuukkeloimalla löysin Hesarin sivuilta kivan oloisen punaherukkapiiraan reseptin muutaman vuoden takaa. Omaksi hämmästyksekseni poikkesin nyt tavoistani ja noudatin ohjetta kirjaimellisesti. Aina ei vissiin tarvitsekaan tuunata? Vai olenkohan minä vain tulossa vanhaksi ja ennalta-arvattavaksi?

Alkuperäisessä ohjeessa tosin yllytettiin tarjoamaan punaherukkapiirasta lämpimänä vaniljajäätelön tai- kastikkeen kanssa kaiketikin sen vuoksi, että ilman lisäimelyyksiä leipomus saattaisi joidenkin mielestä maistua turhan happamalta. Omaan suuhuni torttu passasi hiukan haaleana ja ihan sellaisenaan, eivätkä sitä halulla natustelleet kahvitteluvieraatkaan kauheasti irvistelleet.

Sokerihumalahakuisuuden ohella leipomisviettiäni villitsi viimeviikonloppuiselta Inkoon keikaltani Kiurunpesästä hankittu paloautonpunainen retrovuoka, jota täytyi päästä testaamaan. Tulos? Ostos toimi piirasvuokana esimerkillisen hienosti! Taidankin sen kunniaksi osallistua tällä piirakalla elokuun ruokahaasteeseen.

Pohjaan tarvitset:
3½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
150 g voita
munan

Täytteeseen tarvitset:
2½ dl vaniljakastiketta
½ dl maitoa
1 dl sokeria
2 munaa
5 dl punaviinimarjoja

Muruseokseen tarvitset:
75 g voita
3 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Sekoita pohjaa varten vehnäjauhot, leivinjauhe ja sokeri keskenään. Lisää joukkoon kuutioitu voi ja nypi seos murumaiseksi. Lisää joukkoon muna ja sekoita taikina tasaiseksi. Taputtele taikina leivinpaperoidun vuoan (noin 23 x 33 senttiä) pohjalle.

Sekoita täytettä varten vaniljakastike, maito, sokeri ja munat keskenään. Kaada seos taikinapohjalle ja ripottele marjat tasaisesti sen päälle.

Nypi muruseosta varten kuutioitu voi, kaurahiutaleet ja sokeri keskenään. Ripottele muruseos tasaisesti marjojen päälle.

Kypsennä piirasta uunissa noin 40 minuutttia kunnes pinta on kauniisti ruskistunut.

Nahkeista napakoiksi

Testasin jokunen tovi sitten Sasu Laukkosen Vihreä pöytä-keittokirjasta hurmaavaa mustatorvisienipiirasta. Myös monet muut tuon opuksen ohjeet jäivät pääkoppaani muhimaan. Tässä eräänä iltana jääkaappiin kertyneitä vihanneksia inventoidessani törmäsin parhaat hetkensä nähneeseen jämäporkkananippuun ja aivopoimuistani pullahtivat ulos manteliporkkanat.

Sasun reseptissä käytettiin sutjakoita kesäporkkanoita, mutta omat porkkanani olivat hiukan jykevämpää sorttia. Originaaliohjeessa manteliporkkanoiden kanssa tarjoiltiin ketunleipää, mutta niitä eikä mitään muutakaan sopivaa vihreää ollut käsillä annosta täydentämään. Tai no kurkkua ja parsakaalia olisi ollut, mutta en sitten heitä mukaan ympännyt.

Mutta hyvältä nämä maistuivat vähän kalvakampanakin versiona ja tärkeintä oli, että nahkeat juurekset tulivat hyötykäytettyä. Manteliporkkanoita on kokattu ja toimiviksi havaittu myös Hannan sopassa ja Sillä sipulilassa.

Tarvitset:
3 pienehköä porkkanaa
½ dl kuorittuja manteleita
1-2 rkl oliiviöljyä
lirauksen omenaviinietikkaa
suolaa

Tee näin:
Putsaa porkkanat ja leikkaa ne pitkittäin neljään osaan.

Rouhi mantelit veitsellä pienemmiksi paloiksi.

Kuumenna puolet öljystä paistinpannulla. Lisää joukkoon mantelit ja sekoittele niitä kunnes ne muuttuvat maitokahvin värisiksi.

Lisää pannulle porkkanat ja kypsennä niitä viitisen minuuttia kunnes kuoret alkavat kurtistua. Lisää öljyä tarvittaessa.

Mausta porkkanat ja mantelit suolalla. Ota ne pois pannulta.

Lirauta paistinpannulle tilkka omenaviinietikkaa ja sekoita se öljyn kanssa. Kaada seos porkkanoiden ja manteleiden päälle. Syö.

Ruokabloggaajat taikoivat toukokuussa 2012 hävikkiä herkuiksi, mutta ajaton teema elää ja voi yhä hyvin Facebookissa.

Hakuna matata!

Männä viikonloppuna otin osaa kafrujeni taloyhtiön joka toinen vuosi järjestettäviin elojuhliin, joita vietettiin tällä kertaa afrikkalaiseen tapaan. Kutsussa mainittuja talon tarjoamia syötäviä ja juotavia kuvattiin "pieniksi", mutta valikoimassa oli hervottomat määrät piripiri-kanaa, jollof-riisiä, paistettuja keittobanaaneja sekä ihanan pirteää hibiscus-teepohjaista boolia. 

Oma panokseni notkuviin pötypöytiin oli länsi-afrikkalainen maapähkinävoiriisi, jota maistoin jokunen vuosi sitten senegalilais-suomalaisissa nimiäisbileissä. Erinomaisen tsägän sekä kuukkeloimani ohjeen avulla sain riisin maistumaan lähes samanlaiselta nimenantojuhlissa tarjoillun sapuskan kanssa. Joku saisi minusta hyvän afrikkalaisen vaimon. 

Näitä pihajuhlia varten tein alempana olevan reseptin mukaisen satsin suunnilleen puolitoistakertaisena. Tuossa inttervepistä bongaamassani ja suuntaa antaneessa ohjeessa mainittuja maustemääriä pyöristelin suhteellisen reippaasti ylöspäin. 

Vein kekkereihin muassani myös muutaman vuoden takaiselta Etiopian reissultani ostettua 40-volttista Katikala-viinaa, jota en ole tätä aiemmin tohtinut avata etiketissä olevan invalidin vuoksi. En nimittäin ollut varma, aiheuttaako juotu Katikala etiketissä kuvatun kaltaisen tilan vai paranevatko kaikki vaivat Katikalaa nauttimalla. 

Afrikkalaiset teemajuhlat olivat oivallinen syy pullon korkkaukseen. Perusteellisten maistelukierrosten jälkeen alkoholi todettiin lempeän pontikkamaiseksi, eikä kukaan menettänyt kävelykykyään. 

Myöhemmin kuulin erään järjestävän seuran edustajan etiopialaisyntyisen työkaverin kertoneen, että etiketissä ei olekaan invalidia vaan keppiinsä nojaileva paimenpoika. Samaisen lähteen mukaan Katikala on etiopialaisten mielestä niin vahvaa, että vain kokeneet viinanjuojat pystyvät sitä juomaan ja jos autosta loppuu bensa, voi tankkiin laittaa Katikalaa korvikkeeksi.

Tarjoilujen ohella myös ohjelma oli priimaa kamaa. Ensisijaisesti lapsille tarkoitettuun Afrikan tähden etsintään saivat aikuisetkin osallistua ja minäkin löysin (vain lievästi avustettuna) hevosenkenkäpussin, jonka sisällä oli megapähee koottava gepardi!

Taloyhtiöläisistä koottu orkesteri oli treenannut setin, jossa oli hienoja makupaloja afrikkalaisten artistien tuotannosta. Loppukevennykseksi kuulimme biisin, joka vielä muutama vuosikymmen sitten summasi näkemyksemme Afrikasta ja afrikkalaisista. 

Kiitokset emännille ja isännille hirmuisen mukavasta elokuisesta iltapuhteesta! Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavien kinkereiden teemaa. 

Maapähkinävoiriisiin tarvitset:
6 dl pitkäjyväistä riisiä
pätkän tuoretta inkivääriä
valkosipulinkynnen
6 rkl maapähkinävoita
3 dl kookosmaitoa
1 dl soijaa
1 dl sokeria
2 rkl jauhettua korianteria
1-2 rkl kuivattua chiliä
puskan persiljaa

Tee näin:
Keitä riisi pakkauksen ohjeiden mukaan.

Laita raastettu inkivääri ja silputtu valkosipuli pieneen kattilaan yhdessä muiden ainesten (persiljaa lukuunottamatta) kanssa.

Lämmitä ja sekoita, kunnes seos on tasaista. Tarkista maku ja säädä tarvittaessa.

Lisää mausteseos sekä silputtu persillja riisin joukkoon. Sekoita hyvin.

Tarjoa lämpimänä tai kylmänä.