Laatikko lapsuudesta

Pelkkä käynnissä olevan kuukauden ruokahaasteen aiheen pohdinta aiheutti mittavia nostalgia-aaltoja, jotka lopulta liplattelivat mummonmökkien rantakiviin.

Isoäitieni ikäiset ihmiset ovat kokeneet ihan oikeaa puutetta, mikä on väkisinkin vaikuttanut heidän kyökkikäyttäytymiseen myös parempina aikoina. Tämän ikäpolven tekemät sapuskat ovat konstailemattomia ja yksinkertaisia - ja ehkä juuri siksi niin maukkaita.

Meillä kotona kokkasi pääsääntöisesti isä ja oivasti kokkasikin. Silti molempien mummien luona tarjoiluissa eväissä oli jotain erityisen mieleenpainuvaa. Kai se liittyy myös siihen, että mummoloissa oli noin yleisesti ottaen aina mukava käydä.


Aikani muisteltuani arvoin useiden pätevien ehdokkaiden joukosta perinteisen perunalaatikon osallistumaan kisaan.

Perunalaatikko on älyttömän hyvää ja sen tykötarpeet ovat hirmuisen halpoja. Lisäksi maustepippurin ja valkopippurin vanhanaikainen yhdistelmä ihastuttaa ensi puraisulla!

Vakuumipekoni ei sitten tässä ruokalajissa toimi, vaan lihan on oltava reilumpaa siansivua. Hae siis possunpalat hallista tai osta marketista tuote, jonka nimi on "kastikelihaa". Siitä voi tehdä läskisoosiakin.

Laatikon kanssa maistuivat etikkaiset punajuuriviipaleet sekä kesäkurpitsapikkelsi. Autenttista retroilua edesauttaa maito ruokajuomana.


Tarvitset:
noin kilon perunoita
sipulin
300 g luomupossun kylkeä
suolaa
maustepippuria
valkopippuria
2 munaa
½ l maitoa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Kuori ja viipaloi perunat. Leikkaa sipuli mahdollisimman ohuiksi renkaiksi. Paloittele siankylkisiivut haukkapaloiksi.

Lado laakeaan uunivuokaan kerros perunaviipaleita. Asettele pottujen päälle sipulia sekä sianlihaa. Ripsuttele joukkoon suolaa sekä mauste- ja valkopippuria.

Tee vastaavanlaisia kerroksia kunnes ainekset loppuvat tai vuoka täyttyy.

Älä laita sipulia enää päällimmäisten perunoiden ylle. Pottujen peitoksi sopii mainiosti jokunen pala raidallista lihaa.

Sekoita munat ja maito keskenään. Kaada seosta vuokaan sen verran, että perunat nipin napin peittyvät.

Kypsennä lootaa uunissa noin puolentoista tunnin ajan.

Lammasta leideille

Allekirjoittaneelle, kommentti-Emmalle ja Apinamuulille on muodostunut traditio, jonka puitteissa käymme säännöllisin väliajoin toistemme luona syömäkyläilemässä. Männä pyhänä oli minun vuoroni kestitä daameja Kulinaarimurulassa.

Edellisessä tapaamisessa sovimme seuraavan kerran teemaksi jälkiruoat. Homma muuntui hovissa ihan normaaliksi etu-pää-jälki-kokonaisuudeksi, joten tarjoilin aluksi hyväksi havaittua fatoushia ja jälkkäriksi niin ikään jo ammoin koeponnistettua pistaasiunelmaa.


Noudatin alkuperäistä kakkuohjetta muilta osin orjallisesti, mutta appelsiininkuoren korvasin limenkuorella. Nyt maltoin myös antaa leipomuksen jäähtyä kaikessa rauhassa, jolloin sen leikkaaminen oli helppoa kuin heinänteko ja kuvakin onnistui.

Pääruoaksi tein lammaspataa interwebistä kuukeltamallani reseptillä. Sapuska osoittautui aivan loistavaksi, vaikka mamoilin jeeraan määrässä enkä laittanut sitä kuin kolme ruokalusikallista neljän sijaan.

Valmistin emmeen tagine-padassa, mistä johtuen harhauduin merkityltä polulta parissa muussakin asiassa. Ruoka sai kuitenkin hautua kaikessa rauhassa reilun viiden tunnin ajan, jonka jälkeen lampaanpalat käytännössä sulivat suuhun.

Lammasherkun kanssa söimme oliiviöljyllä, sitruunanmehulla, tuoreella mintulla, suolalla ja mustapippurilla mastettua bulguria. Juomana meillä oli oivaa portugalilaista punaviiniä.


Tarvitset:
kilon karitsan lapaa
lorauksen oliiviöljyä
3 rkl jeeraa
1 rkl jauhettua korianteria
muutaman ripauksen cayennepippuria
purkillisen tomaattimurskaa
3 dl kanalientä
ison sipulin
4 valkosipulinkynttä
mustapippuria
suolaa
230 g kikherneitä (pakkauksen nettopaino on 380 g)
200 g pinaattia

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Leikkaa lapa pienemmiksi kuutioiksi. Muista pyytää omaa Hakkaraistasi jyräämään luu parista-kolmesta kohdasta katkipoikki, ellet itse omista tarvittavia pilkkomisvehkeitä.

Kuumenna öljy paistinpannulla ja sekoita siihen jeera, korianteri sekä cayennepippuri. Anna mausteiden lämmitellä tovi öljyssä ja lisää lihat.

Pyörittele lihoja niin että ne kuorruttuvat kauttaaltaan öljy-mausteseoksella. Paista lihoja muutaman minuutin ajan ja siirrä ne tagineen odottelemaan.

Kumoa tomaattimurska pannulle, lisää joukkoon kanaliemi. Hämmennä mukaan pilkotut sipulit sekä valkosipulit ja keittele seosta viitisen minuuttia. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kaada soossi lihojen päälle. Laita taginen kansi paikoilleen ja lykkää eväs uuniin muhimaan.

Kun pata on kypsynyt noin kolmisen tuntia, sekoita joukkoon kikherneet. Puolet herneistä kannattaa muussata haarukalla ennen pataan panoa, sillä muhju suurustaa lientä mukavasti.

Kypsennä pataa uunissa vielä puolisen tuntia. Lisää joukkoon huuhdellut pinaatit ja anna niiden letkeytyä vartin verran.

Tarkista lopuksi maku. Lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa.

Ruokamuistoja

Bongasin meemin aikoja sitten erään kaverini muistiinpanoista Facebookissa. Päätin kuitenkin postata jutun Kulinaarimurulan puolelle, koska sen teema passaa tänne kuin yhdenkoon perunanpesuhanska käteen.

Meemi sopii osittain mukavasti myös syyskuun ruokahaasteen aiheeseen, joka on lapsuuden paras kotiruoka. Ota siis koppi ja viritä itsesi tenavataajuudelle!

1. Lapsuuden parhaat ruokamuistot, jotka ovat kaivertuneet takaraivoosi?
Hilma-mummon riisipyöröt, heinään kerätyt ahomansikat ja isotädin taikomat koristeelliset voileivät.

2. Lapsuuden karmivimmat ruokapöytäkokemukset?
Olin silloin tällöin naapurin tädillä hoidossa. Kerran siellä oli ruokana jauhelihapihvejä ja herkkusienikastiketta, jota en vaan pystynyt kykenemään syömään. Illalla valehtelin kotona ruoan olleen hirmu hyvää, koska naapurin täti oli niin mukava.

3. Oma all time-bravuurisi?
Kyllä se taitaa hapanimelä sika olla.

4. Jälkiruoka, jota et voi vastustaa?
Lasketaanko juustot jälkkäreiksi? Jos lasketaan, niin ilman muuta juustot. Mitä haisevampi sitä parempi. Jos ei lasketa, niin lasillista nuorta, omenaista calvadosta on vaikea olla nauttimatta.

5. Kolme ruokalajia erityisen lähellä sydäntäsi?
Kaikki missä on sikaa, sitruunarisotto ja maksakastike.

6. Mihin ruokaan sinulla on viha-rakkaussuhde?
Rusinoihin.

7. Mitä ruokatarvikkeita sinulta löytyy aina kaapistasi?
Pakastimesta pinaattia, chilejä ja pelmeneitä. Kuivareservistä tomaatteja murskana ja paseerattuna sekä tolkuton määrä sipulikeittopusseja. Jääkaapista munia ja fondeja. Ja tietty viinakaapista Jallua.

8. Mitä ruokaa et voi kertakaikkiaan sietää?
No niitä maksalaatikon rusinoita.

9. Onko sinulla omituisia mieltymyksiä, joita muut ehkä katsovat hieman kysyvästi?
Tätä pitää kysyä muilta. Onko minulla?

10. Mitä ruokaa voisit syödä vaikka viikon putkeen?
Lohinigireitä. Ei olisi yhtään vaikeaa!

11. Ikävin ruoka, jota olet saanut tai joutunut syömään jonkun toisen valmistamana?
Semmoiset sapuskat, joissa on liioiteltu mausteiden määrää niin että evään varsinaisten raaka-aineiden makuja ei enää erota, ovat ikäviä.

12. Mausteet, joita ilman et tule toimeen?
Suola ja mustapippuri. Elämä ilman Tabasco Chipotlea voisi olla myös aika kurjaa.

13. Ruokamyrkytykset, jotka muistat vieläkin?
Ensimmäisen sain reilausreissulla Rouenissa vuonna Bono ja olkatoppaus. Söin onnesta soikeana älyttömästi mereneläviä negatiivisessa mielessä ikimuistoisin seurauksin.

14. Ruoka, jota vihasit lapsena, mutta nyt se on herkkuasi?
Sienistä en lasna juurikaan perustanut, mutta nykyään heistä tykkään kyllä.

15. Viimeisin ruoka-ihastuksesi?
Laardileivät taannoisella Puolan retkellä.

Lopuksi haluaisin ilmaista osanottoni Visa Nurmen läheisille. Maailma menetti hyvän ruoan puolestapuhujan ja Kannuvalimo jäi yhtä miestä vajaaksi. Kevyet mullat Visalle!

Kuva on lainattu Hesarin sivuilta.

Etikkasäilöntää ja kiitoksia

Olen viikon verran potenut Tautia-Joka-Ei-Ole-Possunuhaa. Se on syynä myös hiljaiseloon bloggausrintamalla. Lentsun selkä on nyt taittumaan päin, kiitos levon, lääkkeiden sekä valkosipuliyliannostuksen.

Sain ystäviltä ja kylänmiehiltä useita phlunssankaatokikkoja, kiitokset niistä. Minua kehoitettiin lämmittämään Coca-Colaa ja höystämään juomaa tuoreella inkiväärillä. Myös korviin rullatut pelargonian lehdet vaikuttivat vinkeältä vinkiltä :-)


Ja sitten itse asiaan. Joku tovi sitten sain työkaveriltani pussillisen jyhkeitä kesäkurpitsoja. Kiitti Sipi!

Avasin säilöntäkauden jo aiemmin valkosipulisuolakurkuilla, joten tuntui loogiselta jatkaa kurpitsoiden kanssa samoilla linjoilla.

Erittäin etikkaista kesäkurpitsapikkelsiä voi syödä esmes liharuokien lisukkeena tai vaikka (maksapasteija)voikkarin päällä. Pieni määrä voisi toimia myös jonkin kipakan juuston kaverina.

Pikkelsin ovat jo testanneet kanssapolkkaajat, jotka kyläilivät Kulinaarimurulassa viime viikolla. Kiitos käynnistä, te olette ihania! Ja vähänkö Pepa on taas napsinut hienoja kuvia, kamerakateus iskee...

Lupasin oululaisille postaavani pikkelsiohjeen mahdollisimman pian. Toimitusaika vähän venähti, mutta tässä se nyt vihdoin tulee!


Tarvitset:
litran kesäkurpitsaraastetta
sipulin
2 valkosipulinkynttä
3 dl väkiviinaetikkaa
3 dl vettä
400 g sokeria
1 tl suolaa
kannellisia lasipurkkeja

Tee näin:
Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Raasta myös valkosipulinkynnet. Leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi.

Mittaa etikka, vesi, sokeri ja suola tilavaan kattilaan.

Kiehauta liemi. Lisää kurpitsaraaste sekä sipulit.

Anna pöhistä miedolla lämmöllä, kunnes kasvikset ovat letkeitä ja läpikuultavia.

Purkita pikkelsi kuumana.

Luontoa silikonimuoteissa

Elokuun luontohaasteeseen osallistumiseni venyi kalkkiviivoille, mutta ehdin kuin ehdinkin mukaan.

Metsään tosin en ehtinyt, mutta onneksi isä oli käynyt siellä jo aiempina vuosina. Hyödynsin jemmassa olleita suolattuja haaparouskuja, jotka ovat erityisen oivia aineksia maailman parhaaseen sienisalaattiin.

Tällä kertaa en kuitenkaan mennyt sieltä mistä aita olisi ollut matalin. Korotin rimaa snadisti paistamalla silikonivuoallisen sienimuffinsseja.

Tuunasin ihmeellisestä intternetistä löytämääni ohjetta pyöristämällä sekä sienien, persiljan että voin määrää reippaasti ylöspäin pizzamausteen kustannuksella. Kauraleseetkin korvasin juustoraasteella.

Lähes täysin kokonaan lahjomaton kahden hengen raatimme natusteli muffinsseja kera iltakaffen ja totesi ne kerrassaan maukkaiksi. Kulinaarimurula suosittelee!

Tarvitset:
200 g suolattuja haaparouskuja
nokareen voita
ruukullisen persiljaa
2 munaa
2½ dl maitoa
1½ dl sulatettua voita
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
reilun desin juustoraastetta

Tee näin:
Liota sieniä yön yli kylmässä vedessä. Aivan suolattomaksi sieniä ei kannata saattaa.

Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Huuhtele sienet ja pilko ne pieniksi kuutioiksi. Haihduta sienistä neste pannulla kevyellä höngällä välillä sekoittaen. Lisää joukkoon nokare voita sekä silputut persiljat.

Sekoita kulhossa kananmunat, maito, voisula ja desin verran juustoraastetta. Lisää joukkoon sieni-persiljaseos.

Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita jauhot muiden ainesten kanssa tasaiseksi taikinaksi.

Nostele taikinaa kahden lusikan avulla muffinsivuokaan. Ripottele joka koloon vielä hiukan juustoraastetta.

Paista uunissa noin puolen tunnin ajan. Anna muffinssien jäähtyä hieman ennen herkkuhetkeä.

Menu à la IKEA

Kesälomani aikana Kulinaarimurulan keittiössä pääsi käymään niin, että siellä kokattiin kokonainen ateria pelkistä eineksistä! Unfuckingbeliverpool!


Syy moiseen toimintaan löytyy IKEA:sta, tarkemmin sen ravintolan lihapullajonoista. Ne olivat niin järjettömän pitkiä, että olin pakotettu lunastamaan ostoshelvetin ruokaosastolta kassillisen safkaa kotona valmistettavaksi.

Ensin aioin ostaa pelkkiä kötbullar, mutta sitten ruåtsalainen hurmos vei mukanaan ja matkaan lähti myös perunamuusia, kermakastiketta sekä puolukkahilloa. Kun sain niin halavalla...


Kilon (!) lihapullapakkauksen perspuolella oli erittäin selkeät valmistusohjeet useilla kielillä: paistetaan 160-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Myös gräddsåsin työstö oli kuvattu hienosti. Jauheeseen piti vispaaman vettä ja kermaa.

Mutta mutta! Potatismosin kanssa meinasi tulla tenkkapoo, sillä muussipussin mukana ei tullut manuaalia millään kielellä! Bongasin ainoastaan pari ohjeellista kuvaa, joista toisessa kasarin yllä on kaari ja toisessa neliöitä.

Tulkitsin kaaren kermaksi (sitä kun oli vielä desi) ja neliöt voiksi. Desi nestettä ei kuitenkaan riittänyt, joten löysensin muusia vielä tilkalla maitoa ja maustoin sen ripauksella suolaa. Puolikkaaseen pussiin pakastettuja perunahitusia lorottelin siis nestettä vajaat pari desiä.


Ai miltäkö maistui? Pakko myöntää, mutta sapuska oli todella hyvää! Ihan kuin IKEA:ssa :-)

Kansannousu ja muita varsovalaisia asioita

Taannoinen Puolan reissu osutettiin tarkoituksella samoihin aikoihin Varsovan kansannousun 65-vuotisjuhlien kanssa. Loistavalta oppaaltamme opimme sen, että kansanousu on varsovalaisille vähän samatasoinen juttu kuin talvisota meille suomalaisille.

Vuosipäivänä punavalkoiset Puolan liput liehuivat kaikkialla pääkaupungissa ja väkeä oli liikkeellä sankoin joukoin. Viiden aikaan Rondo Charles'a de Gaulle'alla soitettiin ilmahälytystä ja trumpettia ja seistiin hiljaa ringissä. Turha kai mainita, että karjalainen itkijänaiseni pääsi tuolloin irti?

Ruokapolkkaajan näkövinkkelistä parasta antia juhlapäivässä olivat kaduille kärrätyt lukuisat kulinaarivankkurit, joista sai lunastaa paikallisia herkkuja pikkurahalla.


Ihan ensimmäisenä törmäsimme kwas-kärryihin. Juotavaa ruisleipää oli pakko kokeilla.


Kwas näytti sahdilta ja maistuikin hiukan samalta. Hyvää se oli ja vei mukavasti janon helteisenä päivänä.

Nowy Świat-kadulla taivas sitten aukeni lopullisesti. Toinen toistaan mielenkiintoisempia makupalakauppiaita riitti lähes koko kadun mitalta.


Onko mitään parempaa kuin juusto? On, nimittäin paistettu juusto!


Lampaanmaidosta tehtyjä söpöjä pikkujuustoja kuumennettiin hitaasti hiilloksella...


...ja syötiin karpalohillon kanssa. Ihanaa! Ne maistuivat niin jumalaisilta, että valokuvaaminen meinasi unohtua kokonaan.


Lampaan- ja vuohenmaitojuustoja oli tarjolla usemmassa eri muodossa, savustettuna ja savustamattomana...


...pitkinä luikeroina sekä kauniisti koristeltuina. Yksi tuollainen koristeellinen savujuustoköntsä matkasi kanssani takaisin Suomeen. Matkakumppani puolestaan osti "juustomatoja", ne ovat kuulemma oivallisia napoja oluen kanssa.


Juustojen viereisessä oli myynnissä piparjuurenlehtileipiä. Maistiaisten perusteella jännistä leivästä pystyi kyllä bongaamaan vienon piparjuuren maun.


Ja nyt itse asiaan eli laardiin. Nerokkaat puolalaiset ovat jalostaneet laardista, pekonista, sipuleista ja mausteista smalec-nimistä levitettä, joka on kertakaikkiaan erinomaista.


Tässä tehdään ehkä mainiointa matkalla syömääni evästä, laardileipää. Maalaisleipäviipaleelle levitetään reipas kerroa smalecia ja päälle hapan- tai suolakurkkuja. Yksinkertaista ja ylimaallisen hyvää!


Mutta maassa maan tavalla eli laardileipää tuunaamaan! Perussettiä voi täydentää millä tahansa makkaralla...


...maukkain seurauksin. Taisin retkahtaa näihin leipiin jopa enemmän kuin pierogeihin.


Myös leipien päällä köllöttelevät hapankurkut olivat nannaa. Sain paikalliselta toveriltani pätevänoloisen smalec-reseptin, jota aion ehdottomasti kokeilla. Uskoisin, että valkosipuliset vissykurkut toimivat laardilevitteen kavereina oivallisesti.


Ei nimi firmaa pahenna!


Makkarakojuissa oli tyrkyllä kymmeniä erilaisia lihajalosteita.


Kaikkiin ei hyvällä tahdollakaan jaksanut tutustua, mutta seuraavalla Puolan keikallani (sillä sellainen takuulla tulee) perehdyn paremmin makkaroiden ihmeelliseen maailmaan.

Vuosipäivän hämärtyessä vaelsimme tuhansien muiden tavoin ulkoilmakonserttiin, jossa esitettiin kansannoususta kertovia lauluja. Mukanalaulamista helpottamaan lavan molemmille puolille oli tuotu hervottoman kokoiset screenit, joille sanat heijastettiin.

Laulut olivat koukuttavia, oheisen biisin kertosäe soi päässä vielä Krakovassakin. Warszawskie dzieci, pójdziemy w bój!