Kansannousu ja muita varsovalaisia asioita

Taannoinen Puolan reissu osutettiin tarkoituksella samoihin aikoihin Varsovan kansannousun 65-vuotisjuhlien kanssa. Loistavalta oppaaltamme opimme sen, että kansanousu on varsovalaisille vähän samatasoinen juttu kuin talvisota meille suomalaisille.

Vuosipäivänä punavalkoiset Puolan liput liehuivat kaikkialla pääkaupungissa ja väkeä oli liikkeellä sankoin joukoin. Viiden aikaan Rondo Charles'a de Gaulle'alla soitettiin ilmahälytystä ja trumpettia ja seistiin hiljaa ringissä. Turha kai mainita, että karjalainen itkijänaiseni pääsi tuolloin irti?

Ruokapolkkaajan näkövinkkelistä parasta antia juhlapäivässä olivat kaduille kärrätyt lukuisat kulinaarivankkurit, joista sai lunastaa paikallisia herkkuja pikkurahalla.


Ihan ensimmäisenä törmäsimme kwas-kärryihin. Juotavaa ruisleipää oli pakko kokeilla.


Kwas näytti sahdilta ja maistuikin hiukan samalta. Hyvää se oli ja vei mukavasti janon helteisenä päivänä.

Nowy Świat-kadulla taivas sitten aukeni lopullisesti. Toinen toistaan mielenkiintoisempia makupalakauppiaita riitti lähes koko kadun mitalta.


Onko mitään parempaa kuin juusto? On, nimittäin paistettu juusto!


Lampaanmaidosta tehtyjä söpöjä pikkujuustoja kuumennettiin hitaasti hiilloksella...


...ja syötiin karpalohillon kanssa. Ihanaa! Ne maistuivat niin jumalaisilta, että valokuvaaminen meinasi unohtua kokonaan.


Lampaan- ja vuohenmaitojuustoja oli tarjolla usemmassa eri muodossa, savustettuna ja savustamattomana...


...pitkinä luikeroina sekä kauniisti koristeltuina. Yksi tuollainen koristeellinen savujuustoköntsä matkasi kanssani takaisin Suomeen. Matkakumppani puolestaan osti "juustomatoja", ne ovat kuulemma oivallisia napoja oluen kanssa.


Juustojen viereisessä oli myynnissä piparjuurenlehtileipiä. Maistiaisten perusteella jännistä leivästä pystyi kyllä bongaamaan vienon piparjuuren maun.


Ja nyt itse asiaan eli laardiin. Nerokkaat puolalaiset ovat jalostaneet laardista, pekonista, sipuleista ja mausteista smalec-nimistä levitettä, joka on kertakaikkiaan erinomaista.


Tässä tehdään ehkä mainiointa matkalla syömääni evästä, laardileipää. Maalaisleipäviipaleelle levitetään reipas kerroa smalecia ja päälle hapan- tai suolakurkkuja. Yksinkertaista ja ylimaallisen hyvää!


Mutta maassa maan tavalla eli laardileipää tuunaamaan! Perussettiä voi täydentää millä tahansa makkaralla...


...maukkain seurauksin. Taisin retkahtaa näihin leipiin jopa enemmän kuin pierogeihin.


Myös leipien päällä köllöttelevät hapankurkut olivat nannaa. Sain paikalliselta toveriltani pätevänoloisen smalec-reseptin, jota aion ehdottomasti kokeilla. Uskoisin, että valkosipuliset vissykurkut toimivat laardilevitteen kavereina oivallisesti.


Ei nimi firmaa pahenna!


Makkarakojuissa oli tyrkyllä kymmeniä erilaisia lihajalosteita.


Kaikkiin ei hyvällä tahdollakaan jaksanut tutustua, mutta seuraavalla Puolan keikallani (sillä sellainen takuulla tulee) perehdyn paremmin makkaroiden ihmeelliseen maailmaan.

Vuosipäivän hämärtyessä vaelsimme tuhansien muiden tavoin ulkoilmakonserttiin, jossa esitettiin kansannoususta kertovia lauluja. Mukanalaulamista helpottamaan lavan molemmille puolille oli tuotu hervottoman kokoiset screenit, joille sanat heijastettiin.

Laulut olivat koukuttavia, oheisen biisin kertosäe soi päässä vielä Krakovassakin. Warszawskie dzieci, pójdziemy w bój!