The Ledbury - kahden tähden kompostihommia

Tänä vuonna valmistauduin pääsiäiseen viettämällä muutaman päivän Lontoossa. Osuin kaupunkiin samoihin aikoihin hämmentävän helleaallon kanssa, mistä johtuen iso osa reissusta tuli istuskeltua majapaikkani liepeillä sijainneen Shepherds Bush Greenin puiden varjoissa kirjan ja virvokkeen kanssa.

Nestetasapainosta huolehtimisen ohella välillä piti toki syödäkin. Pitkän kaavan dinneripaikaksi valitsin tällä kertaa The Ledburyn (127 Ledbury Road), joka on roikkunut to go-listallani jo turhankin monta vuotta. Muista ruokailukokemuksista kerron myöhemmin omassa postauksessaan.

The Ledbury on perustettu vuonna 2005, jolloin sen keittiötä lähti vetämään aiemmin The Squaressa työskennellyt australialainen Brett Graham. Ensimmäisen Michelin-tähden paikka sai seuraavana vuonna ja toinen myönnettiin vuonna 2010.

The Ledburyssa tarjoillaan modernia brittiläistä ruokaa. Sesongin tykötarpeiden hyödyntäminen sekä paikallisuus näkyvät sapuskoissa. Viinilistalla englantilaiset tuotteet loistavat poissaolollaan, vaikka ilmastonmuutos on mahdollistanut viinin tuotannon myös Brittein saarilla. Sommelierin mukaan laatu ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi tasaista, vaikka hän myönsikin saarella syntyvän kelpoja kuohuviinejä.

Ennen retkeäni tapasin Suomen Gastronomien Seuran häppeningissä Gastronomi Kiisken, joka reissaa Lontoossa töidensä tiimoilta varsin taajaan. Puheeksi tulivat Lontoon matkani ja varaukseni The Ledburyssa, jonka muutin pienimuotoisen kalenterijumpan jälkeen soolosta kahden hengen varaukseksi.

Kiiski istahti siis illallisseurakseni ja valitsimme urakoitavaksemme oivalliselta vaikuttaneen kahdeksan ruokalajin maistelumenun. Minä täydellä viinipaketilla ja Kiiski suppeammalla juoma-arsenaalilla, koska seuraavan päivän työvelvoitteet.

Amuset nostivat jo valmiiksi korkeita odotuksiani. Savustetuista simpukoista tehty tahdas merileväkräkkereillä oli herkkua...

...kuten myös helmikana"marengit" makeiden hyytelökuutioiden kera.

Sinappisia peuradumplingeja olisi voinut vetää rajattomasti.

Leipä oli perushyvää ja voin kanssa tietty parempaa.

Chantilly of Oyster
Tartare of Sea Bream and Frozen English Wasabi

Ensimmäinen maistelumenun ruokalaji sai sukat pyörimään jaloissa. Osterivaahto oli keveän ilmavaa ja täynnä ihanaa osterin makua. Se komppasi loistavasti kalatartaria ja jäisestä wasabista raastetut muruset toivat annokseen kivaa kirpeyttä. Ehdoton lempparini tältä menulta!

Osterin kanssa paritettu viini oli Weingut Stadt Kremsin vinkeän hedelmäinen Grüner Veltliner Lössterrassen 2016.

White Beetroot
Baked in Clay, Caviar Salt and Smoked Eel

Seuraavaksi pöytään kannettiin valkoista punajuurta, jota kumpikaan meistä ei ollut aiemmin nähnyt. Sen meille tarjoillut henkilö oli jännästä juurikkaasta ehkä snadisti innostuneempi kuin on normaalia. Mutta olihan tämä savikuoressa kypsennetty albiinojuures aivan hirmuisen hyvää, puhumattakaan viipaleiden alta löytyneestä savustetusta ankeriaasta.

Domaine des Cognettes'n Muscadet Sèvre et Maine 2015 toimi mallikkaasti sekä blondipunajuuren että ankeriaan kyytipoikana.

Warm Pheasant Egg
Celeriac, Arbois, Dried Ham and Brioche

Seuraavana oli vuorossa fasaaninmunapornoa muiden muassa sienten, juurisellerin ja rapeiden kinkkuriekaleiden kanssa. Ja palan painikkeeksi Domaine Buronfossen Savagnin L'Hopitalia vuodelta 2012 *pökr*

Steamed Asparagus
Shellfish Cream and Blood Orange

Tuore parsa oli saanut rinnalleen veriappelsiinia ja aivan jumalaista äyriäissoossia. jonka kanssa Vergelegenin GVB 2012 maistui hurmaavalta.

Tamworth Pork Temple
Hispi Cabbage, Juniper and Crackling

Possutäytteisessä kaalikäärylesetissä ei ollut mitään muuta vikaa, mutta tikkumaisia siannahkaraksuja olisi voinut olla vähän enemmän. Katajanmarjaakin annoksessa oli optimaalisesti, eikä se jyrännyt alleen muita makuja. Viña de Aldean kepeähkö Lousas 2015 oli nappivalinta tälle ruoalle.

Herdwick Lamb
Salt Baked Turnip, Padron and Garlic

Lampaan kypsyysaste oli minun suuhuni täydelllisesti sopiva. Lisukkeet olivat jytyä kamaa ja valkosipulin kanssakaan ei oltu ujosteltu. Uusiseelantilaisen Te Matan 2012 Awatea 2012 oli mitä oivallisin punaviini tälle lammasannokselle.

Gariguette Strawberries
Rosé Jelly and Cloted Cream

Mansikat, ruusu ja kerma maistuivat NIIN kesältä kuin vain mahdollista. Erillisessä kipossa tarjoiltu minimunkki oli ehkä vähän turha, mutta toki sekin tuli saatettua tuulensuojaan hyvällä ruokahalulla.

 Chocolate
Dark Chocolate Chantilly and Mint

Toisena jälkiruokana oli suklaata ja minttua. Suklaapalleroiden vieno kitkeryys, suklaavaahdon makeus sekä mintun raikkaus muodostivat täydellisyyttä hipovan yhdistelmän.

Jälkkäreiden kanssa tarjoiltu Domaine Des Chênes'n Rivesaltes Ambré 2006 oli ehdottomasti parempaa mansikoiden kuin minttusuklaan kaverina.

Kahvien sijasta otimme reilut fingerporilliset maailman parasta omenabrandya, jonka fanien määrä kasvoi yhdellä kun Kiiskikin pääsi sen makuun.

The Ledburyn petit fours- kierros oli ilahduttavan kompakti. Katajanmarjatöhnällä täytetyt tikkuset olivat emähyviä!

Yllättävän toimiva oli myös eukalyptuksen ja suklaan liitto.

Laskun loppusummaksi muodostui 320 euroa (menu + viinipaketti + digestiivi) eli ei ollenkaan kohtuutonta tämän tason ravintolassa. Yllätysbonuksena voisi pitää erästä henkilökunnan edustajaa, jonka eleet ja artikulaatio olivat kuin Monty Pythonin ravintolasketsistä, jossa tarjoilijaa esittää John Cleese tai Michael Palin - priceless!

Illallisen aikana pohdimme Kiisken kanssa sitä, että miksi Suomessa jokaikisen Michelin-kierroksen jälkeen ihmetellään, että miksi joku paikka ei saanut tähteä tai miksi sitä toista misukkaa ei tipahda kenellekään. Sitäkin epäillään, että ovatkohan ne tarkastajat edes käyneet Suomessa.

Kyllä heitä on käynyt, mutta uusia tähtiä ei satele siitä yksinkertaisesta syystä, että  meillä ei ole kriteereitä täyttäviä kuppiloita. Arviointiin vaikuttavat ruoan lisäksi myös monet muut asiat, joiden olemassaolon esimerkiksi The Ledburyssa voi aistia heti astuttuaan sisään ravintolaan.

Laskun mukana tuli infolipare, jossa kerrottiin The Ledburyssa syntyvän biojätteen kompostointihommista ja halukkaille tarjottiin mahdollisuutta napata mukaansa parin kilon pussillinen prosessissa syntyvää kompostimultaa. Itse en tarjoukseen tarttunut, mutta Kiiskeä kahden tähden multa kiinnosti.

Multa-onnellinen Gastronomi Kiiski