Jotain vanhaa, jotain uutta

Lontoo on siitä kiva pitäjä, että sieltä löytää takuulla jokaisella vierailukerralla uusia makuelämyksiä. Toisaalta siellä on myös paljon vanhoja suosikkeja, joissa on yhtä nautinnollista ruokailla kerta toisensa jälkeen. Maaliskuisen Lontoon reissuni fine dining-rasti oli The Ledbury, mutta viiden päivän aikana tuli murkinoitua monessa muussakin paikassa.

Yksi ehdoton vakiopaikkani on nose to tail-filosofiastaan tunnettu St John (26 St. John Street), jossa pyrin käymään aina Lontoossa ollessani. Niin nytkin. Herkuttelin St Johnissa kokonaisella taskuravulla, possun pernarullalla sekä paikan klassikolla eli paahdetuilla ydinluilla, jotka tarjoillaan paahdetun leivän ja persiljasalaatin kanssa. Yksinkertaista ja aivan järjettömän hyvää, Sapuskat, lasi olutta, toinen viiniä sekä digestiiviksi siemailtu Dr. Henderson (Fernet Brancaa ja minttulikööriä) maksoivat yhteensä 76 euroa.

Wright Brothers on takuuvarma valinta, jos seafood-himo vaivaa. Tällä reissulla kävin ketjun Spitalfieldsin toimipisteessä (8a Lamb Street, Old Spitalfields Market) ja varmistin helteisen päivän suolatasapainon syömällä ostereita. Tuoreet osterit olivat englantilaisia ja skottilaisia, piparjuurikerman, etikkakurkkujen ja suolakeksien kera tarjoillut savustetut kaverit puolestaan irlantilaisia. Geetee, nilviäiset ja lasillinen shampanjaa kustansivat noin 60 euroa.

Suosikkikirjakauppani Lontoossa on pelkästään ruokakirjoihin keskittynyt Books for Cooks (4 Blenheim Crescent), jonne ei tule lähdettyä, ellei Notting Hillin huudeille ole muutakin asiaa. Tällä kertaa oli ja kaupasta tarttui mukaan kiehtova What Caesar Did For My Salad - The Secret Meanings of our Favourite Dishes-kirja.

Lisää hyödyllistä kirjallisuutta olisi ollut tarjolla Kensington Palacen (Kensington Palace State Apartments, Kensington Gardens) museon kaupassa, jossa pyörähdin jonotettuani ensin tovin jos toisenkin helmikuussa avattuun Diana: Her Fashion Story-näyttelyyn. Erityisesti How to Greet the Queen- ja A Butler's Guide to Table Manners-opukset kiinnostivat kovasti, mutta maltoin kuitenkin mieleni ja ostin vain pari postikorttia...

...joihin sitten kirjoittelin kuninkaallisia terveisiä kaappirojalistitovereilleni samalla kuin imailin vadelmalimonadia Kensingtonin palatsin kahvilan terdellä.

Lontoossa valitsen majapaikkani sen perusteella, että sinne pääsee Heathrow'lta helposti metrolla tai Heathrow Expressillä. Valitsen alueen myös sen perusteella, että sieltä on kätevät kulkuyhteydet myös niihin paikkoihin, joissa aion käydä tai niihin ravintoloihin, joihin minulla on varaus.Lontoo on levittäytynyt aika laajalle alueelle ja metrossa istumiseen kuluu yllättävän paljon aikaan paikasta toiseen siirryttäessä.

Tällä reissulla majoituin Shepherds Bushiin ja hotellini lähellä oli aivan ihastuttava Hummingbird Deli (200 Uxbridge Road), jonka käsinmaalattuja kolibritapetteja kävin ihastelemassa useampaan otteeseen. Portobellosienillä ja halloumilla täytetty ja grillattu briossi oli älyttömän hyvä saapumispäivän välipala, raikas avokado-feta-minttuleipä sekä muheva possumakkarasämpylä puolestaan toimivat oivallisesti aamiaisilla. Käntty+kahvi-yhdistelmät maksoivat 9-13 euroa.

Jokaisen Brittein saarten retken pakollinen sydänkohtausaamiainen tuli tällä kertaa lapioitua Shepherds Bush Greenin kulmalla sijaitsevassa Liz Cafessa (7 Goldhawk Road). Possumakkarat olivat supermeheviä ja pekoni sikamaisen hyvää, mutta black puddingin puuttuminen oli iso miinus. Kuvan setti maksoi 12 euroa.

Shepherds Bushin kirjaston ja jättiläismäisen Westfield-ostoskeskuksen varjoissa nököttää pieni Tian Fu (39 Bulwer Street), jonne päädyin googlaituani lähikulmilta säällistä setsuanilaista sapuskaa tarjoilevaa kuppilaa. Chiliset munakoisot ja ritisevän rapeat mätkintäkurkut olivat erinomaisia, mutta kuten kuvasta näkyy, en kyennyt tuhoamaan niistä puoliakaan. Eväät ja pullo olutta maksoivat 25 euroa.

Ladbroke Armsiin (54 Ladbroke Road) sovin treffit samanaikaisesti Lontoon visiitillä olleen kafruni kanssa. Tämän Notting Hillin ja Holland Parkin rajamailla sijaitsevan korttelipubin terassi oli umpitäynnä paikallisväestöä, mutta inessiiviin mahduimme iltapalalle. Misomarinoitu turska merilevä-voikastikkeessa ja pari mukillista Camden Pale Alea maksoivat 31 euroa.

Viime joulukuussa Portobello Road Ginin tislaamon yhteyteen avattiin The Distillery London (186 Portobello Road), jossa on baarin ja ravintolan lisäksi muiden muassa majoitustiloja sekä Ginstitute, jossa pääsee perehtymään ginin kosteaan historiaan ja sekoittamaan ikioman nimikkoginin. Nyt sille ei ollut aikaa, mutta matkallani The Ledburyyn ehdin kuitenkin testata 13 euron hintaisen The Improved Tom Collinsin. Toimi.

Lontoon tuliaisginiostoksilla käyn useimmiten Sohossa sijaitsevassa Gerry’s Wines & Spirits-putiikissa, jonka valikoimat ovat häkellyttävät. Tämäkertaisen shoppailuvisiitin päätteeksi siirryin viinakaupan viereiseen Muriel's Kitcheniin (36 -38 Old Compton Street) hörppimään Earl Grey-teetä kera Scotch eggin ja linnunmaksapateen. Herkut maksoivat 18 euroa, ginit pikkuisen enemmän.

Shephers Bush Marketilla säilytin tyyneyteni ja jätin turistikrääsähyllyyn kerrassaan hurmaavat, mutta totaalisen tarpeettomat pannumyssyt.  Nyt vähän kaduttaa.

Kotiin saakka kannoin pääsiäismunia (legendaarisia Cadbury Creme Eggsejä sekä hervottoman kokoisen Hestonin munan), Fever Treen Aromatic Tonicia, Warner Edwardsin Harrington Dry Giniä, Old Bakery Giniä, Stokesin Brown Saucea sekä Ambrosia Devon Custardia. Rule Britannia!