Tänä vuonna pääsiäinen käynnistyi kafruni kanssa illastaen ravintola
Groteskissa (Ludviginkatu 10), jossa oli juhlapyhien kunniaksi normisapuskoiden ohella tyrkyllä myös Lamb Nose to Tail-menu. Tuohon tarjoukseen sekä menulle suunniteltuun viinipakettiin tartuimme innolla.
Aperitiiveiksi tilasimme aivan helkkarin hyvät Tom Collinsit, joiden pillit oli eri kivasti mätsätty seuralaiseni pääsiäistipunkeltaiseen puseroon.
Alkupalat oli työstetty lampaan (tai tässä tapauksessa pässin) vähemmän käytetyistä osista. Rapean peniskeksin päälle oli pursotettu aivokreemiä ja kombinaatio oli varsin maukas. Olen aiemmin maistanut
sonnin vehkeestä tehtyä kräkkeriä sekä vastaavanlaista
aivomoussea, joten mitään shokkiefektiä starttiraksu ei aiheuttanut.
Etukäteen menua tavanneena jännäsin itse eniten lampaansilmäconfitia, mutta iloksemme silmiä ei tarjottukaan kokonaisina mollukoina, vaan ohuina viipaleina. Silmäsiivujen maku oli tosi mieto, eikä niiden rakennekaan aiheuttanut inhoreaktiota.
Perunaleipäkakkaroille rakennetuissa kielitacoissa puolestaan oli makua vaikka muille jakaa. Näitä olisin kernaasti syönyt pääruokakoossakin, sillä kieli oli aivan supermureaa.
Lammastartarissa oli sattumina savustettua sydäntä ja ne toimivat hyvin yhdessä. Sen sijaan erillisessä kipossa pöytään tuotu luuydinleipä oli ideana loistava, mutta käytännössä rasvaiset leivänmurut olivat kylmiä kuin sen eräänkin karjakon katse ja ne jäivät valitettavasti syömättä. Luuydin on siinä mielessä oikullinen tapaus, että se menettää viehätyksensä täysin, jollei se ole kuumaa kuin Sir Sean Connery.
Alkusoiton kanssa saimme
Domaine Allois'n Terre D'aïlleuls Rougea vuodelta 2015. Mainio pari erityisesti tartarille.
Seuraavaksi pöytään saapui The Lihavati...
...plus lihojen lisukepotut...
...ynnä tomaatit...
...sekä kaalimedley. Huh!
Aikamoisesti piti pätistää, että suoriuduin osuudestani lampaan karetta, ylikypsää niskaa ja lammasmakkaraa lisukkeineen. Setissä oli hullun paljon syötävää kahdelle hengelle!
Lihavadin kaveriksi kaadettiin samanaikaisesti sekä punaista
Domaine des Enfantsin L'enfant Perdua että valkoista
Xavierin Chateauneuf du Papea, mikä oli hieman outoa, vaikka molemmat viinit olivatkin vallan mallikkaita. Ehkä vähempi olisi riittänyt niin syömissä kuin juomissakin.
Ensimmäinen jälkkäri oli lampaanmaidosta valmistettua jäätelöä marjojen kanssa.
Delasin Muscat de Beaumes de Venise oli suunmukainen ja suloinen jälkiruokaviini, mutta ei mielestäni napakymppivalinta jädeannokselle.
Dinnerin kruunasi taivaallinen lampaanrasvakaramelli, joka ei maistunut ollenkaan villasukalle vaan vienosti bourbonille. Vahvistimme maissiviskin aromeja tilaamalla karkkipötköjen kyytipojiksi moukut
Maker's Markia.
Lamb Nose to Tail-menulle, viineille, alun Tom Collinsille ja lopun bourbon-liraukselle kertyi hintaa yhteensä 106 euroa, Hyvinkin kohtuullinen korvaus näin valtavasta määrästä voittopuolisesti hyvää ruokaa.
Ainoa asia mikä Groteskin lammasteemassa jäi jonkin verran mieltä vaivaamaan oli se, että natustelemamme päkäpäät ovat tuontikamaa jumalattomien matkojen takaa Uudesta Seelannista. Eikö täältä Härmästä (tai edes Ahvenanmaalta) oikeasti löydy laadukkaan lampaanlihan toimittajia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti