Missä Jallu luuraa?

No nykyään viinakaapin ohella myös kirjahyllyssä. Sain jokunen viikko sitten Jonna Pulkkisen Jallu – Jaloviinan ja paloviinan historia-teoksesta arvostelukappaleen ja opusta onkin tullut selattua pätkissä useina iltapuhteina.

Kirja on kiintoisaa luettavaa. Siinä käsitellään Jaloviinan lisäksi kohtuullisen kattavasti yleistä tislauksen ja viinanpolton historiaa sekä valotetaan sitä polkua, jota pitkin on tarvottu nykyiseen suomalaiseen alkoholipolitiikkaan. Opin muiden muassa sen, että alkoholia voi valmistaa pakastamalla ja että vielä 1600-luvulla papisto sai merkittäviä lisätienestejä polttamaansa viinaa myymällä. 

Syntinä viinan käyttöä (tai itse asiassa sen käytöstä seurannutta juopumusta) alettiin pitää vasta 1700-luvulla. Erinäisten kieltojen, lainsäädännön, valmistuksen ja tuonnin säätelyn sekä maaseudun anniskelurajoitusten vaikutukset alkoivat näkyä kunnolla 1800-luvun loppupuolella. 

Pulkkinen toteaa, että "Näillä kielloilla suomalainen ravintolakulttuuri alkoi näivettyä kun taas muualla Euroopassa majatalolaitos alkoi elää uutta kukoistusaikaansa. Myöskään suomalainen talonpoikaiskeittiö ei kehittynyt. Ihmisillä oli kuitenkin tarve kokoontua yhteen, joten maaseudulla majatalojen ja kestikievareiden sijaan kansa alkoi kokoontua kyläkauppojen kupeisiin." Tämä panee miettimään, miten asiat voisivat olla, jos kieltolinjan sijasta olisi aikoinaan valittu toisenlainen tie.

Jalluplörö ja tissit Kannaksessa.

Mutta takaisin Jaloviinaan. Sitä saadaan sekoittamalla konjakkia, etanolia, vettä ja sokeriväriä. Sokerista johtuen jokainen Jaloviina-erä on hiukan erivärinen. Jallua alettiin valmistaa kieltolain päätyttyä 1932 naapurikorttelissani Lönnrotinkadulla.

Tuolloin juomalla ei ollut vielä nimeä, joten Helsingin Alkoholiliikkeen työntekijöiden keskuudessa aiheen tiimoilta järjestettiin nimikilpailu. Kisan lopputulos on tietenkin selviö, mutta ehdotettujen nimien joukossa oli useita helmiä. Vai mitä olet mieltä seuraavista: Kultajuoma, Surunsurma, Kerhoseos tai Konjake de Napander?

Aikabaarin kryptinen Jallu-mainos.

Kirjassa käsitellään Jaloviinaa suomalaisessa populaarikulttuurissa Pekka Puupää-leffoista rillumarein ja iskelmäsanoitusten kautta nykybändien raidereihin. Kaikille tutuin elokuvaviittaus lienee Tuntemattomasta sotilaasta, jossa rintamalla oleville sotilaille jaetaan leikattua konjakkia Mannerheimin syntymäpäivien kunniaksi.

Itselleni mieluisin Jaloviina-repliikki on tullut Faktan homman Aulis Kaakon suusta, kun hän tilaa baaritiskillä "pullon Jaloviinaa ja asbestihanskat". Kyseinen kohtaus alkaa tämän Youtube-koosteen kohdasta 2:09.

Jallukirjan lopussa on myös ruoka- ja käsityövinkkejä. Torin legendaarisia jallupullia siellä ei ihme kyllä ole, mutta resepti Marttojen Punatähti-nimiselle juomalle löytyy kyllä. Samainen ohje löytyy myös tästä blogista.

Ohje on todellakin saatu syksyllä 2007 makkarakurssin sivutuotteena Uudenmaan Marttojen Hilkka Huttuselta. Hän kertoi tämän "mukavan joulujuoman" tykötarpeet ja teko-ohjeet suullisesti ja minä kirjasin ne kynä sauhuten muistiin. Nimellä Punatähti juomaa siunattiin vasta siinä vaiheessa, kun nakeloin siitä postausta ja jutulle piti keksiä vetävä otsikko. 

Niin että saiskos seuraavaan painokseen tarkennuksen nimen synnystä kiitos?