Ich bin ein Frankfurter

Olin alkuviikosta työreissulla Frankfurtissa. Kyseinen pitäjä (ja Saksa muutenkin) on minulle täydellinen kysymysmerkki, eikä sieltä parin päivän aikana ehtinyt tulla tutuksi kuin hervottoman kokoinen messukeskus.

Syödä kuitekin täytyy, olipa sitten töissä tai lomalla. Minulla kävi tsägä ja sain kaverin paikkakunnalla asustelevalta kaverilta viime hetken vinkkejä siitä, mitkä ovat must-ruokahommia frankfurtinkävijälle ja mistä niitä varmimmin löytää. Suuret kiitokset asianosaisille!

Ensimmäiseen suositeltuun sapuskaan törmäsin jo lounasaikaan messuravintolassa. Hämäävästi pinaattikeitolta näyttävä Grüne Soße on kylmänä keitettyjen pottujen tai kananmunien kanssa tarjoiltava yrttisoossi, jonka kerrotaan olleen Johann Wolfgang von Goethen lempiruokaa. Minäkin tykkäsin siitä kovasti.

Illalla metromatkailimme työkavereiden kanssa Adolf Wagneriin (Schweizer Straße 71). Paikka on yksi Frankfurtin lukuisista Apfelweinkneipesta, jotka ovat kuulemma suositumpia kuin olutravintolat.

Saimme ilman etukäteisvarausta istumapaikat umpitäyden kansankuppilan katetulta sisäpihalta, missä katoksen läpi kasvoi puu. Kylmää siellä ei todellakaan ollut, sillä lämmityslaite hohkasi vieressämme punaisena.

Apfelweinkneipessa tarjoillaan tietenkin Apfelweinia erityisistä Bembel-kannuista. Juoma on maultaan hyvin lähellä ranskalaista suodattamatonta omenasiideriä ja sitä voi halutessaan lantrata mineraalivedellä.

Menulta löytyi testattavien ruokien listalla ollut Handkäse mit Musik. Se on vahvasti suoraan lehmästä saatavalle maidolle maistuvaa juustoa, jota on marinoitu öljyssä ja viinietikassa. Juuston kanssa tarjoiltiin leipää, voita sekä sipulia, joka myöhemmin aiheuttaa sitä "musiikkia" ilmavaivoihin taipuvaisille ruokailijoille. Handkäseä saa toki myös ohne Musik.

Suolan ja pippurin lisäksi maustekiposta löytyi majoneesia.

Minuun iski elämää suurempi annoskateus, kun työkaverini tilaama söpö possunkylki saapui pöytään...

...mutta onneksi oma veri- ja maksamakkarasettini pelasti tilanteen. Keitettyjen makkaroiden kaverina ollut hapankaali oli herkullista, mutta pottumuussi oli pliisua.

Voin lämpimästi suositella Adolf Wagneria reilujen ja konstailemattomien liha- ja makkararuokien ystäville. Annokset ovat sekä maukkaita että aivan käsittämättömän edullisia. Viiden hengen seurueemme syömät ja juomat irtosivat alle 80 eurolla!

Majapaikkamme nettiyhteyksien toimivuudesta ei ole mitään hyvää sanottavaa, mutta aamiaisbuffan pekonipitoisuudessa ynnä muussa valikoimassa ei löytynyt moitittavaa.

Messuosastojen ja seminaarien väliaikatarjoilut olivat ainakin runsaita ja paikoitellen ihan makoisiakin.

Tuliaisiksi lentokentältä tarttui mukaan saksalaista kamaa: Kirschwasseria, Eisweinia ja hasselpähkinäsuklaata.