Ilmeisesti myös Brittein saarilla parsaa pukkaa jo, sillä BBC Good Foodin taannoisessa uutiskirjessä hehkutettiin uusimpia parsareseptejä.
Niiden joukosta löysin maukkaan oloisen ohjeen, jota päätin kokeilla heti kun ehdin. Tänään lopulta vääntämäni parsa-parmesaanipiiras osoittautui ihan järisyttävän hyväksi.
Juustohullua mieltäni lämmitti se, että piiraaseen tulee sekä Mascarponea että Parmesania. Iloiseksi yllätyksekseni löysin vielä ässäketjun marketista luomu-Mascarponea! Parmesania on saanut luomuna jo pitkään.
Sen verran tuunasin engelsmannien ohjetta, että raastoin juustoseokseen sitruunan sijasta limen kuorta ja mielestäni se komppasi tosi kivasti sekä basilikan että juustojen makuja. Lime oli näet hyvää vauhtia kovettumassa ja se piti käyttää ennen sen muuttumista hävikiksi.
Piiraaseen käyttämistäni valmiista lehtitaikinalevyistä (niin, kätevämpi emäntä olisi toki tehnyt taikinan itse) jäi pari lätkää yli. Koska sulatettuja pakastelaattoja ei kannusteta pakastamaan uudellen, niin tein jämistä pieniä suupalajuttuja, joista lisää omassa postauksessaan.
Tarvitset:
4 lehtitaikinalevyä
6 rkl Mascarponea
40 g Parmesania raastettuna
3 rkl silputtua basilikaa
limen kuoren raastettuna
suolaa
mustapippuria
350 g parsaa
oliiviöljyä
Tee näin:
Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan.
Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.
Sekoita juustot, basilika ja limen kuoriraaste. Mausta tahna suolalla ja pippurilla.
Vuoraa pitkulaisen vuoan pohja ja reunat taikinalevyillä. Levitä juustoseos taikinapohjalle.
Pätki parsat siten, että nuppupäinen pätkä jää hiukan vuoan leveyttä lyhyemmäksi. Lado nuppupätkät sievään riviin juustoseoksen päälle.
Pilko loput parsanvarret ja ripottele pieniä parsakiekkoja nuppupätkien väliin. Pirskottele lopuksi parsojen päälle hieman oliiviöljyä.
Paista piirasta 25-30 minuuttia.
Syö haaleana parmesaanilastujen kanssa.
8 kommenttia:
Tämän on pakko olla hyvää, koska tässä yhdistyy kaikki parhaat ainekset. Tiesin toki, että parsa on suosittua kaikkialla, mutta tuntuu, että aiemmin kaikki ulkomaiset ruokalehdet eivät ole tässä mittakaavassa pursunneet sitä. Parsanrakastajalle se toki sopii ;-)
Piiras on ihan sairaan hyvää!
Tässä on jälleen kerran sellainen syöminen, joka todellakin on enemmän kuin osiensa summa.
Eikä parsoja tarvinnut sen kummemmin esikeitelläkään?
Ei tarvinnut esikeitellä, ne kypsyivät uunituksen aikana täysin syöntikuntoisiksi.
Tekaisin näitä tänään parsapartyihin. Kel syksee, sanois ranskalainen! Tein vielä sellaisia pikkupiiraita, kyllä kelpas. :)
Eikö ollutkin ihanaa! Jotenkin se basilikan, limen ja parsan makukombinaatio oli ihan ylihyvä!
Oijoijoi, miten mä tän vasta nyt bongasin! Just täällä meidän köökissä ollaan hehkutettu parsan ja parmesanin (siippa toi Italiasta kunnon klöntin) hyvyyttä, ilman että ollaan tajuttu yhdistää näitä kahta. No nyt kyllä.
Hyvin tätä ehtii vielä kuluvan parsasesongin nimissä tekemään! Ja useaan kertaan :-)
Lähetä kommentti