Ennen matkaa tein luettelon ravintoloista sekä ruokaan tavalla tai toisella liittyvistä asioista, joihin halusin tutustua. Lisää vinkkejä löytyi paikallisen ystävättäreni käyttööni luovuttamasta Zagatin ravintolaoppaasta.
Joihinkin supersuosittuihin paikkoihin (kuten Per Se) en yksinkertaisesti onnistunut saamaan pöytävarausta. Käyntikohteiden priorisointi oli tuskallista, mutta määräänsä enempää ei vaan pysty syömään vaikka miten mieli tekisi. Listan noin 40 rastista ehdin käydä kolmessatoista.
Ruokaturistiviikkoni ensimmäiset lounastreffit sovittiin Monkey Bariin (60 East 54th Street), josta ystäväni oli kuullut kehuja työkavereiltaan. Paikka oli viehättävä ja nimensä mukaisesti varustettu runsaalla apinarekvisiitalla seinämaalauksista lautasten reunuksia koristaviin kuviin.
Avasin lounaan ja kevään parsakauden grillatuilla parsoilla.
Seuralaisen valitsema possunlihaleipä houkutteli, mutta valitsin silti cobb saladin akuutin homejuustokastikehimon vuoksi. Ja olihan siinä pekonia ja avocadoakin.
Laskun kanssa tarjoiltiin minttusuklaakarkkeja apinakulhosta.
Parina päivänä kävin vähän tuhdimmalla aamiaisella. Ehdoton vierailukohde oli Anthony Bourdainin ranskalaisvaikutteinen Brasserie Les Halles (411 Park Avenue South at 29th Street), joka sijaitsi ainoastaan muutaman korttelin päässä hotelliltani.
Tilasin munakokkelia, pekonia ja paahdettua leipää. Lisäksi lautasella oli aimo keko voissa ja rosmariinissa paistettuja perunoita, jotka olivat järjettömän hyviä. Pekoni oli juuri sellaista kuin sen Bourdainin kuppilassa olettaakin olevan eli ensiluokkaista. Ja se vastapuristettu greippimehu - aah!
Ennen panimokierrosta ravitsin itseäni Cookshopin (156 10th Avenue at 20th street) brunssilla.
Cookshopin drinkkilistalta olin velvoitettu testaamaan pekonivodkasta tehtyä Bloody Mary-muunnelmaa nimeltä Meat Packing Mary, jota koristi viipale savupekonia. Olipa jyhkeä juoma!
Syömäpuolelta valitsin kokkelia pekonilla, karamellisoidulla sipulilla, ruohosipulilla ja ranskankermalla. Sen kanssa oli tarjolla rasvainen biscuit sekä salaattia.
Ravintola, jonne oli ihan pakko päästä, oli April Bloomfieldin perustama Spotted Pig (314 West 11th Street at Greenwich Street), jonka sapuskat on arvioitu yhden Michelinin tähden arvoisiksi.
Spotted Pig on täynnä sikamaisia asioita, mistä luonnollisesti tykkäsin kovasti. Pöytääkään kolmen hengen seurueemme ei tarvinnut odottaa kuin puolisen tuntia.
Alkuun söin puoli tusinaa ostereita. Ne olivat pieniä ja sööttejä, mutta silti niissä oli suuri meren maku. Brooklyn Breweryssä valmistettu Six Point John Dory Oyster Stout toimi nilviäisten kyytipoikana hienosti.
Pääruoaksi söin muhevan Roquefort-burgerin jännien kengännauharanskalaisten kanssa.
Pihvi oli paistettu toivomukseni mukaan medium miinukseksi ja juustoa oli juuri sopivasti. Sekä pihvissä että sämpylässä maistui hiiligrilli. Paras burgeri ikinä!
Yksi klassikkokohteista oli Katz's Delicatessen (205 East Houston Street).
As seen on movies.
Kyseessä on juuri se deli, jossa Se Feikkiorgasmikohtaus on kuvattu. Pöytä, jossa Meg Ryan ja Billy Crystal istuivat, on merkitty kätsysti katosta roikkuvalla pahvikiekolla.
En ottanut samaa mitä Sally, vaan valitsin listalta leivän nimeltä Reuben (suolalihaa, juustoa, suolakurkkumajoneesia ja hapankaalia) sekä mukillisen paikan nimikkoalea, joka on pantu - ylläripylläri - Brooklyn Breweryssa. Vadillinen suola- ja hapankurkkuja kuuluu jokaiseen annokseen.
Jaana 0 - Reuben 6.
Tutustuimme New Yorkissa asuvan ystävättäreni kanssa opiskellessamme Kiinassa, joten ruokailu Chinatownissa oli ilman muuta ohjelmassa. Valitsimme paikaksi kantonilaiseen ja hongkongilaiseen keittiöön erikoistuneen Mandarin Courtin (61 Mott Street).
Mopo vähän karkasi käsistä "kevyellä lounaalla", sillä pöytään piti saada kaikkia lemppareita...
...paistettuja nuudeleita ja jiaozeja...
...possua hapanimelässä soosissa ja hongkongilaisittain valmistettuna sekä spicy squidia.
Onneksi massiiviset tähteet sai mukaan doggie bagiin.
Must-paikka oli tietenkin myös No Reservations-sarjan New York-jaksosta bongattu Takashi (456 Hudson Street), jonka listalla on vähän erikoisempia lehmän osia, kuten mahaa, suolta ja sydäntä.
Sinnekin on pikkuisen hankalaa tehdä pöytävarausta, mutta iltamyöhäisen ajankohdan ansiosta minun ei tarvinnut odotella pöydän vapautumista kuin tunnin verran. Käytännössä se tarkoitti kahta pulloa olutta ja baseballin tuijotusta Takashin vastapäisessä pubissa.
Mutta odotus kannatti. Sain paraatipaikan kokkaussaarekkeen luoteiskulmalta.
Alkunapoiksi minulle tuotiin kipakkaa kimchiä, kaalisalaattia misokastikkeella sekä ituja.
Varsinaiseksi alkupalaksi natustelin niin käsittämättömän mahtavan makuista kamaa, että sitä muistellessani liikutun vieläkin. Nori-paloille ja shiso-lehdille oli aseteltu naudan lavan ja kylkipalojen välistä leikattuja ohuita lihaviipaleita sekä merisiiliä. Raa'an herkun päälle laitettiin wasabia, dipattiin soijaan ja syötiin.
Nämä neljä suupalaa ovat ehkä parhaimman makuista ruokaa mitä olen koskaan maistanut. "Päräyttävä" voisi olla oikea termi kuvailemaan kokemusta, jos minulla olisi tapana moista laatusanaa käyttää.
Taivaallisen elämyksen jälkeen tykitys jatkui setillä, jossa oli naudan maksaa, kateenkorvaa, sydäntä, ohutsuolta sekä en-muista-monettako mahaa.
Lehmän osat sai itse grillata haluamansa kypsyisiksi. Vaikka tarjoilija kertoi, että suolen kohdalla ei tarvitse pelätä sen menevän ylikypsäksi, onnistuin syömään ensimmäisen suolenpätkän snadisti raakana. Fiilis oli purkkamainen.
Loppujen suolien annoin kypsyä rauhassa, jolloin niiden koostumus muuttui miellyttäväksi. Muista osista tykkäsin myös, erityisen herkullisia olivat kateenkorva ja sydän.
Lähtöpäiväni lounasta nautimme ystävättäreni kanssa The John Dory Oyster Barissa (1196 Broadway at 29th Street), joka on Spotted Pigin lailla April Bloomfieldin ravintola.
Viimeisen päivän kunniaksi otin tarjoilijapojan rohkaisemana lounasdrinkiksi geeteen, johon tonic kuulemma tehdään paikan päällä. Siinä oli vinkeä punerva väri ja vielä vinkeämpi maku.
Arvoin pitkään ostereiden ja hummerihodarin välillä ja lopulta päädyin jälkimmäiseen. Syntisen hyvää!
Osuimme The John Dory Oyster Bariin samana päivänä, jolloin April Bloomfieldin kirja A Girl and Her Pig julkaistiin. Ostimme signeeratut kopiot ja koska olimme ensimmäiset opuksen saaneet tyypit, ravintolapäällikkö halusi ottaa meistä kuvan "for April".
Paluulentoni sattui olemaan yksi Finnairin teknisen henkilöstön lakon vuoksi perutuista vuoroista, joten koukkasin kotiin Brysselin kautta. New Yorkista Brysseliin lensin Deltalla, joka sijoitti minut istumaan Business Elite-luokkaan. Aika jees.
Shampanjalla pystyi kivasti huuhtomaan pois suoran lennon menetyksen aiheuttaman mielipahan.
Hyvältä lämpöisten pähkinöiden kanssa maistui myös kalifornialainen Meiomi Pinot Noir 2010.
Alkuruokasetin kurpitsasoppa oli maukasta, mutta ankka ja couscous kuivakoita.
Pääruoaksi valitsemani delilautasen liha-osasto oli niin ikään pettymys, mutta rosmariiniravuista pidin.
Jälkkärijuustot olivat melko mitäänsanomattomia. Nakertelin ne kuitenkin ennen kuin säädin istuimeni makuuasentoon ja otin kunnon nokoset ennen aamukahvitarjoilua.
9 kommenttia:
Kylläpä kevennyitte Omenassa ! ps. Tilataan muuten samoilla kypsyysasteilla lihaosaston herkut. jos vaikka tuon burgerin kimppuun joskus pääsisi....
Oletko muuten laskenut, kuinka paljon New Yorkin keikkasi maksoi kaikkine juomisine ja syömisineen?
Ihailen ruokahaluasi. Itse en ikinä pystyisi moiseen iloitteluun. Pitäisi saada aikuisten maut ja lasten annoskoot.
Timo, ainakin lompakko keveni! Oman maallisen tomumajani mitat pysyivät suht ennallaan, sillä reissussa tuli käveltyä aika helkkarin paljon.
Ano, en ole laskenut. Toisen luottokorttilaskun olen jo maksanut, sitä suurempaa vasta odottelen saapuvaksi.
Mitä ruokahaluun tulee, niin näissä New York-postauksissa raportoidut syömiset jakautuivat kymmenelle päivälle eli ei siellä ihan nonstoppina pupellettu ;-)
Näitten reissuraporttien lukemisenkin huonoihin puoliin kuuluu kova matkakuume ja nälätys! :)
Emma, omasta matkakuumeestani on muodostunut krooninen vika.
Aivan ihana kulinaarinen ruokamatka Nykissä:) Tuolla Katzissa olen minäkin syönyt,mutta vain juustokakkua...
Ei hittolainen sä kävit Takashissa! Kun näin sen jakson päätin että sinne on seuraavalla kerralla päästävä. Ihana kuulla että oli yhtä hyvää kuin ohjelma antoi ymmärtää. Nyt odotan pääsyä entistä enemmän.
Yaelian, minäkin katselin kaihoisasti Katzsin juustokakkuja, mutta tuon leivän jälkeen sellaisen syöminen oli ihan mahdotonta.
anna, itsekin hinguin Takashiin siitä hetkestä lähtien, kun näin Bourdainin ilmeen hänen syödessään noita Niku-Uneja. Makuyhdistelmä oli sanoinkuvaamattoman herkullinen! Eikä noissa muissakaan eväissä ollut moitteen sijaa.
Luen näitä postauksia kesän matkaa suunnitellessa. Spotted pig taitaa olla must ja Bourdainin paikka kiinnostaa.
Lähetä kommentti