Facebookissa masinoidun tapahtuman puitteissa eri puolille Suomea perustettiin pop up-ravintoloita. Tällä tempauksella haluttiin edistää ruokakulttuuria sekä protestoida toisinaan järjettömältä tuntuvaa elintarvikealan viranomaisvalvontaa vastaan.
Tutkiessani listaa helsinkiläisistä pop-upeista, tiesin haluavani ehdottomasti ainakin Alppikadun Voileivät-pop upiin.
Alppikatu 15 C:n seinään oli maalarinteipattu voileipälistat molemmilla kotimaisilla kielillä.
Valikoima oli ihailtavan kattava ja asiakkaat ehtivät lueskella menuja kaikessa rauhassa...
...sillä jono oli heti kymmenen jälkeen kiitettävän pituinen.
Tilaus tehtiin huutamalla se kolmanteen kerrokseen herra ravintoloitsijalle...
...joka laski voikkarit, keksit ja juomamukit korissa alas. Keksit olivat ravintoloitsijan vaimon tekemiä ja niistä maistoi, että leivonnassa oli käytetty voita.
Rahat laitettiin korissa olevaan rasiaan. Pullot itsetehtyä limonaatia (tavallista ja cayenne-maustettua) olivat valmiina talon seinustalla.
Herkkuvoileivät olivat nimensä veroisia ja niiden hinta-laatu-suhde osoittautui erinomaiseksi. Itse tilasin leivän, jossa oli munakoisoa, salaattia ja omatekoista pestoa.
Aamiaisseuralaiseni söi leivän, jossa oli kanaa, guacamolea ja valkosipulimajoneesia. Myös se sai kehut maukkaudestaan. Viereisessä ruokailuporukassa smörgareiden kehutttiin olevan "parempia kuin Subwayssa". Sitä ne nimenomaan olivat ja siitä iso kiitos Alppikadun keittiöön!
Kalliosta suuntasin Puu-Vallilan pihakirppiksille. Sieltä löysin hienon punaisen kukkahuivin sekä hilpeännostalgisen Aasia-kuvakirjan, joka on oletettavasti 1960-luvulta. Monella pihalla myytiin myös syötävää ja juotavaa.
Kahvihampaan kolotusta lääkitsin kupillisella sumppia. Samalta kauppiaalta olisi saanut myös makkaraa ja olutta. Mainoskyltti "Finest makkara in Vallila cooked by an Englishman, eaten by world champions" oli aika herttainen (vaikka en jääkiekosta yhtään tykkääkään).
Herttaisia olivat myös sydämillä koristellut mokkakakkupalat. Kiitos kahvitteluseuralaisille, että sain kuvata torttunne :-)
Osoitteeseen Keuruuntie 3 oli pompsahtanut Ravintolapäivän kunniaksi Soppakingi-niminen puutarharavintola. Vierailuni aikoihin gazpacho oli loppunut, joten testasin nokkossoppaa.
Soppa oli oikein leppoisan makuista. Nokkoset siihen oli kuulema kerätty naapurin pihalta.
Keiton kanssa oli tarjolla patonkia ja melko suunmukaista hummusta.
Talon puolesta asiakkaiden käytössä oli erilaisia kippoja, mutta soppaa olisi saanut syödä omista astioistakin. Paikan esittelyssäkin todettiin, että "lautaset voit tuoda itse tai ostaa ravintolan yhteydessä olevalta kirpputorilta!".
En panisi yhtään pahakseni, jos Puu-Vallilan pihoille syntyisi pitkäikäisempiäkin ravintolaratkaisuja. Terv. nimim. "Minusta saisitte varman lounasasiakkaan, sillä työpaikkani sijaitsee idyllisten puutalokorttelien välittömässä läheisyydessä."
Minulla oli tarkoitus tyypata myös naapuriini popsahtanut tapaskahvila. Mainostetut "hullu kokki ja omituinen tarjoilija" kiinnostivat muitakin, sillä Vallenin perheen kapakkaan oli aivan hirmuiset jonot.
Valleneille voi ilmeisesti yrittää pian uudestaan, sillä he ilmoittivat Facebookissa olevansa "tottelemattomia pitkin kesää" ja että "elokuussa Eerikinkadulle tulee Atasta Vallenin työtilaan asti melkein korttelin mittainen turkkilainen katu". Tätä jään odottamaan suurella mielenkiinnolla!
Pursarin Pintxossa Punavuoressa olisi ollut kaupan vaikka mitä. Listalla olevista pintxoista olisin halunnut maistaa aivan kaikkia. Erityisesti harmittaa allekirjoittaneen ja ankanmaksa-sahramirisottokroketin toteutumatta jäänyt kohtaaminen.
Visiittimme aikoihin ei oon myyminen oli jo hyvin lähellä...
...ja jäljellä oli enää silakkaisia suupaloja, jotka olivat kyllä oivallisia. Hyvää oli myös kirkkonummelalaisessa autotallissa pantu Fruitcake-olut.
Viimeinen kohteemme ennen muutamia terassijalluja oli Sepänpuiston lippakioski, joka oli muuttunut Ravintolapäivän ajaksi Rakkauden kiskaksi.
Kioskilta sai "ruumiinruokaa metsästä ja niityiltä kerättyinä tai luomuna".
Menoa valvoi täytetty kioskipöllö. Lippakiskan sisäpuolen seinältä bongasin myös kehystetyn kuvan ihanasta Dallapé-orkesterista.
Rakkauskioskilla nautin salaatin, johon pilkottiin muiden muassa avocadoa, nokkosta, piharatamoa ja vuohenjuustoa. Seuralainen hörppi luomuporkkanamehua.
Herkkuruokien ja loistokonseptien lisäksi Suomen ensimmäisen Ravintolapäivän onnistumiseen vaikuttivat nätti kesäsää, hymyilevät ihmiset ja kiireetön meininki. Päivästä jäi hyvä maku sekä suuhun että mieleen.
Maailmanloppua on ennustettu myös ensi vuodeksi, mutta onneksi seuraava Ravintolapäivä on jo elokuussa. Alkusyksyä odotellessa voi kuunnella vaikka tätä:
6 kommenttia:
Kiitos ihanasta kuvaraportista! Itse en päässyt sukujuhlien vuoksi tällä kertaa osallistumaan, mutta listallani olisi ollut kutakuinkin nämä kaikki paikat eli mahtavaa päästä "virtuaalimatkalle" näin jälkikäteen.
Ihanaa, jos heti elokuussa järjestetään tempaus uusiksi!
Olisi hauska tietää oliko Jyväskylässä yhtään pop-uppia? En päässyt katsastamaan tilannetta, mutta elokuun tapahtumaan voisi ottaa itselleen ohjelmaksi osallistua.
JV, ole hyvä vaan! Toivottavasti pääset seuraavaan tapahtumaan mukaan, eilen ainakin oli tosi mukavaa. Olemme muutaman kaverin kanssa pohtimassa oman pop upin synnyttämistä tuolloin elokuussa, jos vain Ravintolapäivän ajankohta on meille sopiva.
Campasimpukka, ainakaan kartan tai listan mukaan Jyväskylässä ei ole ollut eilen pop upeja. Sinähän voisin pistää elokuussa oman paikan pystyyn Jyväskylässä?
Ankanmaksakroketti ei ollut Punavuoren Pinxton kohokohta minulle, oma suosikkini oli parmesaanipannacottaa ibericokinkulla ja kirsikkahillolla. Tämä oli tosin jo viides paikka, jossa kävimme, joten aloin olla aika täynnä.
Upea idea kaiken kaikkiaan, osallistujat ja järjestäjät olivat hyvällä tuulella ja tunenlma oli kaikkialla iloinen, "ravintoloitsijat" olivat pistäneet parastaan ja hinnat olivat kohdallaan.
http://lumolifestyle.blogspot.com/2011/05/helsinki-restaurant-day-pop-up-cafe.html
"parempia kuin Subwayssa" on melkeen haukku :) leivän väliin ei tarvi laittaa kun jotain tuoretta niin se voittaa ne kastikkeessa liotetut kumipötköt aina
Lumo, nyt harmittaa kyllä vielä enemmän, kun ei ehditty Pursarin Pintxooon!
Kiitos linkkivinkistä blogiisi, siellä oli tosi kivoja kuvia Ravintolapäivästä!
aleksi, juurikin noin :-D
Lähetä kommentti