15. toukokuuta 2011

Euroviisubakkanaalit 2011

Eilen osallistuin mahtaviin viisuvalvojaisiin, joita varten valmistimme ruokaa jokaisesta 25 finalistimaasta. Aivan järjetön idea, mutta juuri siksi kokeilemisen arvoinen.

Bakkanaaliveteraanit ovat todistetusti juhlineet tällä tavoin ennenkin. Viimeksi eurooppalaisia ruokaorgioita on vietetty samassa osoitteessa vuonna 2006, jolloin Suomi voitti viisut ja helvetti jäätyi.

Bakkanaalien paluu enteili siis ihanan pikkuprinssimäisen Paratiisi-Oskarin menestystä. Mutta niinhän siinä taas kävi, että kaikki äänestivät naapureitaan ja väärät maat voittivat.

Ruokahuollollisesti vältyimme suurilta pettymyksiltä, kiitos huolellisen suunnittelun. Kahdeksasta ensinnä esiintyvästä maasta teimme alkuruokia, yhdeksästä seuraavasta pääruokia ja kahdeksasta viimeisestä jälkkäreitä.

Kun finalistit ja esiintymisjärjestys alkoivat olla selvillä, jakoi ostoslistavastaavamme reseptienetsimisnakkeja ja täydensi menua sitä mukaa kun ohjeita hänelle ilmoitimme.


Starttasimme urakan puolilta päivin ostosreissulla, jonka jälkeen alkoi armoton pilkkominen ja vatkaaminen. Työstimme ensin sellaisia sapuskoita, jotka vaativat pitkän kypsymisajan tai jotka olivat muuten suuritöisiä.


Onneksi viisulauantaina oli alkuviikkoa viileämpi ilma, niin pystyimme hyödyntämään parveketta valmiiden ruokien varastotilana. Käytössämme oli isäntäväen uunin lisäksi myös kahden naapurin uunit, mikä helpotti hommia melkoisesti.


Saimme eväät valmiiksi hyvissä ajoin ennen lähetyksen alkua ja ryhdyimme hankkimaan ähkyä rapsakalla suomalaisella alkuruoalla nimeltä Kylmä Kossu.


Bosnia-Hertsegovinaa ruokapöydässämme edusti bosnialainen leipä, joka oli älyttömän hyvää.


Käntty oli myös erittäin fotogeeninen, joten siitä näppäiltiin kuvia monesta eri kulmasta.

Tanskasta ja Virosta teimme salaatteja. Sekä fyniläinen savujuustosalaatti että virolainen perunasalaatti olivat onnistuneita valintoja. Erityisesti tykkäsin valkoviinietikan perunasalaattiin tuomasta raikkaudesta.


Alkupalalautaselle on koottu Tanskan ja Viron salaattien lisäksi leipää Bosniasta, paprikamohnää Unkarista sekä pekonitikkuja Irlannista.


Lautaselta puuttuvat Liettuan avonaiset zrazyt, jotka olivat kuvanottohetkellä vielä uunissa lämpenemässä. Naudanpaistin lisäksi "kreiseihin" laitettiin keitettyjä kananmunia, sipulia, naurista, smetanaa ja tilliä. Ei huono.


Unkarilainen körözött valmistettiin rahkasta. Ohjeessa mainituista salaisista aseista ja optionaalisista aineksista käytimme olutta, kapriksia ja persijaa.


Irlannin Shillelagh Sticksit olivat minun makuuni sopivia.


Ruotsalaista ruokaa edustivat Toast Skagenin miniversiot.

Yritin kyllä olla alkuruokien kanssa mahdollisimman maltillinen, mutta olo oli jo tässä vaiheessa aika kylläinen. Ja menusta oli syöty vasta kolmasosa!


Mutta viisubakkanaaleissa ei taukoja pidetä, joten ruokailu eteni biisien esitystahdissa. Pääruokien sarjan käynnisti kreikkalainen aragas me aginares.


Venäjän ruoka oli pitkään muhinutta vorschmackia...


...jonka kanssa tarjoiltiin suolakurkkua, uunissa kypsennettyjä punajuurilohkoja sekä ranskankermaa.


Lounaisranskalaiseen tourin-keittoon tuli kunnioitettava määrä valkosipulia...


...ja se nautittiin leipäpalojen kanssa.


Italiasta viisuruokalistalle valikoitui lasagne. Hilpeyttä kokkaajien keskuudessa herätti reseptin ohjeistus béchamelin tekemiseen: "Lisää hiljalleen maito kokoajan sekoittaen (ei kannata käyttää vispilää, sillä sen puhdistaminen on vaikeaa)."


Sveitsiläinen olutkeitto tuoksui hassulle, mutta maku oli jumalainen. Keitto-oluena käytettiin Stallhagen Dunklesia.


Iso-Britannian ruokana oli proper 'old fashioned' pork pie, joka oli juuri niin loistavaa miltä se kuulostaakin.


Jos piiraaseen tulee sianlihaa, pekonia ja laardia, niin se ei voi olla pahaa. Cheerio, old chap!


Moldovalaiset pirjoale-jauhelihapihvit sopivat ongelmitta nautittaviksi maan edustuskipaleen aikana.


Viisubakkanaalien perinteiden mukaisesti isäntämaan ruoan tulisi olla sen voittovuoden ruokaa. Viime kerralla Saksaa edusti juustokakku, joten sitä tehtiin myös nyt, vaikka Saksan esiintymisvuoro osuikin pääruokien aikaan.


Pääruokakavalkadin päätti romanialainen munakoisosalaatti, salata de patlagele vinete. Tässä vaiheessa olo oli jo tukalahko ja jälkkärit olivat vielä syömättä.


Eli ei kun itävaltalaista keisaripannaria ääntä kohti vaan! Kaiserschmarr'n paistettiin levynä, joka sitten revittiin suupaloiksi...


...ja tarjoiltiin tomusokerin sekä hillon kanssa. Pannukakun kanssa samassa kuvassa on serbialaista aprikoositorttua.


Azerbaidzanin jälkkäri oli yltiöimelää pahlavaa.


Slovenian kansalliskakku, prekmurska gibanica, muistutti pahlavaa, mutta ei ollut täytteisiin holvatun sokerin määrästä huolimatta ollenkaan yhtä makeaa.

Leivonnaisen unikonsiementäyte aluksi hiukan epäilytti, sillä 400 g unikonsiemeniä on aika paljon. Se kuitenkin sopi hyvin yhteen muiden täytteiden kanssa ja kakku osoittautui herkulliseksi.


Skyr, tuo Islannin lahja maailmalle, pääsi meidänkin viisumenullemme. Skyristä ja mustikkakastikkeesta tehtiin tarjoilun helpottamiseksi kerta-annoksia...


...jotka olivat tässä vaiheessa ruokalistaa aika tuhtia tavaraa.


Ylensyönyttä oloa helpotti hieman espanjalainen sangria, ainoa jälkkäri jota santsasin.


Nerokkaat ukrainalaiset ovat keksineet, että omenaviipaleita voi uppopaistaa...


...ja kieritellä niitä sen jälkeen sokerissa ja kanelissa. Slast'ony z iablukamy olivat herkkua.


Serbialainen torta praska-aprikoositorttu kruunattiin marengilla.

Siunatuksi lopuksi natusteltiin gruusialaista gozinakia, jotka olivat silkkaa pähkinää ja hunajaa.

Ruokaa oli siis todella paljon ja sitä tuli syötyä ihan liikaa. Lukuisat kumotut modulaatiosnapsitkaan eivät toimineet riittävinä ruoansulattajina, vaan seurauksena oli ähky, joka ei osoita laantumisen merkkejä vieläkään. Onneksi viisut ovat vain kerran vuodessa!

13 kommenttia:

Pirkka kirjoitti...

Euroviisuissa pitää kaikki vetää yli! Kiitos vaan erityisesti slovenialaisen suonentukkimisjälkiruoan valmistuksesta, se oli huikean hyvää!

Jaana kirjoitti...

Kiitos vaan itsellesi isännöinnistä ja tästä hullunhienosta ideasta!

Tykkäsin itsekin Slovenian "vaikeuksien kautta voittoon"-tortusta. Eipä olisi uskonut, miten hankalaa unikonsiementen ja filotaikinan hankkiminen onkaan!

Campasimpukka kirjoitti...

Pitikö kotimatkalla poiketa nakkikioskille? :)

Virpi kirjoitti...

Loistava meininki! :) Meidän viisustudion tarjoilut olivat paljon mielikuvituksettomampia.

Jaana kirjoitti...

Campasimpukka, juu ei tarvinnut. Itse asiassa kotimatkalla taksissa snadisti kuvotti, kun etupenkillä haisi kuskin puoliksi syöty Mäkkärin mättö. Yh!

Virpi, tämä oli kyllä aikamoinen extreme-kokemus! Mutta kuten Pirkka jo totesi, ruokaöverit sopivat Euroviisuihin :-)

Campasimpukka kirjoitti...

Voin kuvitella tunteen. Eikä välttämättä ollut aamullakaan kauhia näläkä?

Jaana kirjoitti...

Ei ole oikeastaan vieläkään nälkä.

meritähti kirjoitti...

miten ihmeessä pystyitte vetämään läpi koko ton menun? Todella kunnioitettava suoritus :)

Jaana kirjoitti...

meritähti, me emme vetäneet ns. normaalikokoisia annoksia noista sapuskoista, jokaisesta otettiin pieni pala, siivu tai kikkare (esmes pirjoalet jaettiin neljään osaan ja skagenit olivat valmiiksi paahtoleivän neljäsosia). Jos ihan totta puhutaan, niin en kyllä kyennyt syömään ihan kaikkia jälkkäripipanoita loppuun saakka, vaan moni tuli jätettyä kesken. Jokaista kuitenkin maistoin!

Minna kirjoitti...

Sloveniatorttu oli suosikki, ja vorsmak toinen.

cele kirjoitti...

Ihan älytön setti, mahtavaa! :D

Jaana kirjoitti...

Minna, oli se sikapiiraskin aika pirun hyvää. Ja olutkeitto!

cele, älytön on juuri oikea termi kuvaamaan näitä bakkanaaleja :-)

Pirkka kirjoitti...

Olutkeitto oli ehkä suurin yllätys! Epäilytti etukäteen tosi paljon, mutta sen voisi lisätä ihan perusvalikoimaan milloin vaan. Ja sloveniatortun loput tekivät hyvin kauppansa töissä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...