Ensimmäisen kerran pysähdyimme degerbyläisen Mangsin tilan ruokamarkkinoilla. Järjestävä seura on kansainvälisen Slow Food-liikkeen alajaosto, joka on ilman muuta Mustanaamion suojeluksessa.
Tapahtumaan oli roudattu myös useita eläviä elikoita ihmisten rapsuteltaviksi. Vinkein näytille tuotu laji oli terhakka alpakka. Niistä ja muhkeista ylämaankarjan valioyksilöistä tuli jotenkin mieleen Star Wars...
Muuten meininki Degerbyssä oli kuin Strömsössä. Myynnissä oli mahdottomasti kaikkea hyvää, kuten esimerkiksi Mangsin tilan omia omena- ja raparperimehuja.
Saunapalvattu ylikypsä kinkku sekä tuoksui että maistui kerrassaan huumaavalta. Possua operoineen kaverin kädet olivat käsittelyn jälkeen erittäin tummanpuhuvat.
Herttainen harmaahapsinen täti puolestaan kauppasi viehkoja pikkupossuja, joilla oli rosepippurisilmät.
Samalla tiskillä kotimaisten viinirypäleiden (kyllä!) kanssa oli tarjolla viidakkokurkkuja. Reissukaveri kertoi kasvattaneensa niitä joskus itsekin ja että näiden pikku söpöläisten rakenne on kurkkumainen, mutta maku meloninen.
Interwebistä opin lisäksi, että heitä voisi käyttää salaatissa, paistaa, säilöä joko hillosipulien tapaan tai sokeriliemessä jälkiruokahedelmiksi.
Markkinoilta tuli ostettua vaikka mitä. Tässä aimo kimpale jumalaista saunapalvia sekä Bovikin lammasmakkaraa.
Ukkolan vuohitilan myyntipisteestä mukaan lähti kakkara maustamatonta vuohentuorejuustoa sekä vuohenmaidosta valmistettua leipäjuustoa. Kuvassa myös Kiuruvedellä tehty kuminainen juustopala, jonka hankin Turusta.
Summerred-merkkisiä loisto-omppuja ostin myös, samoin Raikastamon omenamehua.
Ruokamarkkinat olivat kaikin puolin yltiöpositiivinen kokemus. Lisää fiiliksiä voit käydä kokemassa silläsipulien blogista. Ensi vuoden markkinat järjestetään Fiskarsissa - siellä nähdään!
Ennen matkan jatkamista pidimme parkkipaikkana toimivalla apilaniityllä evästauon. Termareissa oli tarpeeksi kahvia ja voipaperikääröissä useampaa laatua voikkareita: klassista muna-anjovista, savustettua poronmaksaa, savustettua naudanlihaa sekä maksamakkaraa.
Markkinahankinnoista maistelimme viinirypäleitä ja mystisiä pikkupossuja, joiden punervan täytteen laadusta (suolaista vai makeaa?) emme päässeet ehdottomaan varmuuteen...
Perillä Turussa navigoimme hahmomme ruokamessuille, jotka olivat valitettavasti laimeahko esitys hienojen markkinoiden jälkeen. Messupaikat on ilmeisesti hinnoiteltu sen verran suolaisesti, ettei pientuottajilla ole varaan lähteä mukaan. Se on harmi.
Messujen parasta antia olivat jo aiemmin mainittu savolainen kuminajuusto sekä Rosala Handelsbodin hillot. Puolukkahilloon oli lorotettu viskiä ja Kreivittären hillo oli tehty omenoista ja seljasta.
Istahdimme myös näytöskeittiöön todistamaan, kun Ilveksen rokkimenut-keittokirjaa puffaamassa olleet A.W.Yrjänä ja Kikke Heikkinen pääsivät liekitysneitsyydestään. Pariskunnan *Jaloviinalla flambeerattu improvisaatioeväs oli aika hyvää, että kiitoksia vaan maistiaisista :-)
Päivän pääaterian nautimme ravintola Roccassa. Tosin paikan standardimenua emme voineet testata, koska visiittimme osui samaan aikaan keittiömestarivierailun kanssa.
Helsinkiläisen ravintola Olon Pekka Terävä oli saapunut pariksi päiväksi Roccaan kokkaamaan. Ja millaista ruokaa! Sapuskat olivat maukkaista ja tulvillaan kauden muhevia makuja.
Jännänä kuriositeettina mainittakoon vielä, että saimme Roccassa pöytänaapureiksemme erään tunnetun suomalaisen keittiömestarin puolisoineen. Illastuksen lomassa jutustelimme heidän kanssaan ja paheksuimme neliäänisesti Pekka Puskaa.
7 kommenttia:
sun rapos on siitä hyvä että siinä esitellään oikeasti ruokaakin :)! Mä huomasin moisen puutteen vasta jälkikäteen, mutta minkäs teet kun kaikkea muutakin kaunista oli kuvattavana. Voisko vaikka ajatella että nämä meidän postaukset täydentävät toisiaan ;)
Vois ajatella. Itse harmittelin teidän rapoanne lukiessa, että olisi pitänyt kuvata muutakin kuin ruokaa :-)
Ihan aavistuksen outoa olisikin ollut, jos rapsuteltavaksi olisi raahattu kuolleita eläimiä.
Perjantai.
Noita laamoja ei muuten syödä. Me kyllä kysyttiin :). alkuperämaassa kyllä, mutta täällä ovat pikkasen liian arvokkaita -noin 4000 euroa. Villan takia niitä pidetään.
Hanna, kyllä minä "rapsuttelin" kuollutta sikaa oikein antaumuksella :-)
Merituuli, juu ja alpakan villa on kallista kuin fan: euron gramma!
Nam! Maukkaan ja vielä aivan ihanan freshin näköisiä tuotteita. Harmi että kyseinen tapahtuma meni itseltäni ohi. Toivottavasti samainen tapahtuna saisi jatkoa ensivuonna.
Olimme eilen Turun slow foodin tutustumisretkellä Ylänneellä. Rintalan luomulammastilalla saimme rapsutella aivan ihania karitsoja ja maistella emännän tekemiä suolapaloja. Kassiin tuli myös mukaan karitsanpotkaa sun muuta makkaraa ja pateeta. Toinen matkakohteemme oli luomusiitakesiemestämö jossa saimme tuhdin tietopaketin sienikasvatuksesta ja sienitietoutemme kasvoi ainakin 450%. Mukaan tuli tietysti mitä muutakaan kuin siitakesieniä... Pitänee testata mitä aasialaisvaikutteisia ruokia noista saan loihdittua. Siitakesienisushia pitänee ainakin kokeilla kun lupasin jo viime viikolla tehdä ruotsista tuleville vierailleni sushia.
Todella hieno blogi sinulla. Tämän blogin löysinkin M:n kautta kun kertoi viime kesänä Heinävedellä kiehtovan kuuloisesta retkestä sampikasvattamoon. Kuulosti aluksi ihan Ufo-jutulta että Suomen paperiteollisuudenlaudevesien lämmössä pimeässä halleissa tuotetaan tuota sammenkaviaaria...
Pauliina, kiitos kommentistasi! Itse piipahdin viime viikonloppuna Savossa isänpäivävierailulla ja sain mukaani juuri sieltä Heinävedeltä kerättyjä sieniä :-)
Ensimmäisen erän varkautelaista sampikaviaaria pitäisi muuten tulla myyntiin jo alkuvuodesta 2011. Että sitä odotellessa!
Mangs Gårdin ensi syksyn markkinat järjestetään 30.9.–2.10.2011. Muistan lukeneeni jostain, että ensi syksyksi oltaisiin puuhaamassa vastaavaa tapahtumaa myös Fiskarsiin.
Lähetä kommentti