27. syyskuuta 2010

Synttärihumua Oulussa

Ilmassa oli suuren kansanjuhlan tuntua, kun minun ja monen muun ruokabloggaajan esikuvan, Pastanjauhajien, riemukkaita viisivuotissynttäreitä vietettiin männä viikonloppuna.

Oulussa kun oltiin, niin ennen virallista ohjelmaa piti käydä paikallisten lapsellisten ystävien kanssa tyyppaamassa Kauppatorin Kahvilamakasiinin sekä Katri Antellin tarjontaa.


Antellin omenahyvettä ei kutsuta turhaan klassikoksi, se meinasi viedä kielen mennessään. Ja vaniljakastikettakin oli tarpeeksi.

Eipä ollut valittamista Jauhantapajan juhlakattauksessakaan. Paikallisten polkkaajien parhaimmisto apujoukkoineen kokkasi kuin viimeistä päivää.

Me pitkänmatkan vieraat saimme keskittyä lähinnä juomaan timanttiviiniä ja syömään kaikkea mitä eteen kannettiin. Alussa vähän hävetti istua passattavana, mutta siihen tottumiseen ei tarvittu kauhean montaa lasia punkkua...


Pöytään ilmiintyi muiden muassa Pastanjauhajien alkuaikojen ohjeella tehtyä tomaattista katkarapupataa ja rosmariinisia hirvenlihapullia Peruspöperölästä. Nam.


Peruspöperön lämmin kädenjälki näkyi myös muhevassa sipulipiirakassa. Tätä piti santsata.

Se oli kyllä virheliike, sillä en osannut lainkaan varautua kyökistä virtaaviin uusiin ruokalajeihin. Natiivit eivät olleet sapuskamääristä moksiskaan. He vain totesivat, että näin täällä aina syödään.


Maassa maan tavalla siis! Seuraavana vuorossa oli ehkä parasta koskaan maistamaani gazpachoa, jonka kanssa sai natustella ihania juustoleipiä. Nokkani alle tupsahti myös lautasellinen erittäin suunmukaista sienipastaa sekä pari biittiä naudankylkeä.

Kuvassa tomaattikeittomukien oikealla puolella olevassa kulhossa oli tarjolla mahtipähkinöitä, joiden maustamisessa ei oltu säästelty rasvaa, hunajaa, chiliä ja tähtianista. Kerta kaikkiaan addiktoivia napoja.


Väliruoaksi syötiin gintonic-sorbettia, jonka kanssa tuoreet basilikan lehdet toimivat oivallisesti. Täydellistä.

Tässä vaiheessa laitettiin grilli lämpenemään, että silläsipulien muassaan tuoma Kiven Säästöpossun kassler pääsisi siihen tirisemään. Se oli niin hyvää, että sikakullan kuvaaminen unohtui tyystin.

Ruokaringissä kiersi myös Unicum-pullo, josta huikkaaminen edesauttoi gourmetmaratonista suoriutumista. Tällaista kohtelua on pakko arvostaa.


Sitten huikopalaksi saapui friteerattuja perunapalleroita, jotka oli maustettu korianterilla ja chilillä. Näitä herkkuja dipattiin kookoksiseen rouheeseen. Hän ken paljastaa tämän reseptin, pääsee takuuvarmasti Mustanaamion suojelukseen.


Jälkkäriosastolta muistan vain viehkeän hillamisun ja pian sen jälkeen vaivuin liikuttuneeseen tilaan.

Olipahan kekkerit! Megalomaaniset kiitokset kaikille kokkaajille, mukaville uusille tuttavuuksille ja ennen kaikkea järjestävän seuran Rosmikselle ja Pepalle. I ♥ Pastanjauhantaa.

Seuraavana aamuna olo ei ollut kuin lottovoittajalla, mutta onnistuin vääntäytymään sovituille lounastreffeille Puistola Bistroon. Elämä alkoi voittaa, kun pääsin korjaamaan oloani kotimaisella ginillä.


Pohjois-Pohjanmaalla (tai ainakin Puistolassa) tapaksia kutsutaan poppasiksi. Ne olivat täsmälääkettä huteraan olooni, erityisesti salami ja gouda elvyttivät olemukseni suloisella suolaisuudellaan.


Pääruoaksi natustelin kirjaimellisesti suussa sulavaa vasikan maksaa, joka pötkötteli mustaherukkaisessa kastikkeessa juurespyttipannulla. Ei lainkaan huonoa krapularuokaa.


Makeaksi lopuksi tilasin paikan päällä tehtyä raikasta persikkajäätelöä...


...jonka kanssa mielenkiintoinen suklaalla maustettu calvados toimi kuin junan vessa. Vienon suklaan kykeni hyvällä tahdolla aistimaan omenaviinan jälkimaussa, mutta ennen kaikkea suklaa leikkasi kivasti calvadoksen kipakkuutta. Tätä Alkoon ja äkkiä!

Puistola Bistro oli erittäin positiivinen kokemus. Sieltä saa hinta-laatusuhteeltaan oikein mainiota ruokaa sekä luontevan ystävällistä palvelua. Kulinaarimurula suosittelee.

Reissu ei ole onnistunut, jos mukaan ei tartu ruokatuliaisia. Edellisellä Oulun retkelläni löysin kauppahallista savustettua naudan maksaa. Nyt sitä ei ollut myynnissä, mutta paikkasin tilannetta hankkimalla savustettua poron maksaa. Ostin myös leipäjuustoa ja paistolämmintä ohrarieskaa, sitä paksumpaa mallia.


Lisäksi etelään kanssani matkasi lootallinen Nelituulian marja- ja tervatäytteisiä suklaakonvehteja. Amen.

10 kommenttia:

Rosmariini kirjoitti...

Mustanaamio. <3

:)

:)

(ei mulla muuta)

:)

Emma kirjoitti...

Hei nähdäänhän me täällä kotikulmillakin, ettei sua aina tarvitse lähteä Ouluun asti tapaamaan :)

Parempi puoliskoni ehti tehdä selvää mun tuliastervasuklaista, joten kerropa oma arviosi sitten kun korkkaat omat tuomisesi.

Virpi kirjoitti...

Oikein kattava raportti! Multa aina unohtuu kuvaaminen (kun kaikilla muilla on paremmat kamerat ja kuvaajanlahjat) näissä miiteissä.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli vähintään riittävästi, mutta parasta on silti aina seura! Kertaalleen vielä siis totean, että olipa varsin huippua tavata <3

Virpi kirjoitti...

Heh ja tajusin vasta tuosta hillamisu-kuvasta että unohdin rouhia pintaan suklaata/ripotella päälle kaakaojauhetta! Höh.

Yaelian kirjoitti...

Oooh,ihanat syntttärijuhlat! Tervasuklaa maistuu varmaan aika jännältä,onko hyvä yhdistelmä?

Panu Markkanen kirjoitti...

Ja sitä perunapallero-ohjetta..

Ruokalaji on nimeltään Batata Vada ja kotoisin intialaissyntyisen ystäväni äidiltä - kuulemma kovasti suosittua pikkunaposteltava tuolla enemmälti kasviksia syövässä maailmankolkassa.

Olen useampaan otteeseen seurannut vierestä noiden kokkaamista ja reseptinkin onnistuin paikallistamaan interneteistä, täältä: http://www.aayisrecipes.com/2006/03/10/batata-vada/

Kyseinen resepti kehottaa tarjoamaan palleroita ketsupin (!) kanssa, mikä minusta kuulosti pyhäinhäväistykseltä kun olin tottunut noiden seurassa syömään tarkoitukseen erinomaisesti sopivaa valkosipuli-chutneytä.

Täysin samaa chutney-reseptiä en internetistä löytänyt, joten ystävältäni kyselemään. Hän hoiti näppärästi kysymykset ja englanti-hindi käännökset minun ja äitinsä välillä. Eli näin:

1) Otetaan läjä rapeiksi paistettuja pottupallojen frittitaikina-roiskeita ja murskataan (ystäväni kehotti käyttämään tehosekoitinta, mutta hoitelin perinteiseen tyyliin morttelissa).
2) paahdetaan pannussa ~50g kookoshiutaleita vaalean ruskeiksi. Lisätään seokseen.
3) lisätään vielä yksi murskattu sinkkuvalkosipuli (~4 kynttä), hieman chiliä ja ripaus suolaa, sekoitetaan.

Ja valmista tuli :)

Perunapallot paistetaan kuumahkossa öljyssä (~210°C) ja tarjoillaan lämpiminä dippaillen valkosipuliseokseen.

Merituuli kirjoitti...

Nyt nolottaa mutta mua ei edes hävettänyt - mä vaan nautin :)!

Olipahan oikein huippua tavata, varsinkin tällaisissa kinkereissä kaikkien ihanien/ihanuuksien ympäröimänä. Kiitos siis sinullekin!

Nuo pallerot olivat kyllä hurjan hyviä ja pinnaltaan uskomattoman tasaisia! Minä olen Panu oppinut uppopaistamaan noin 180 asteisessa öljyssä. Onko tässä kuumemmassa öljyssä joku erityinen syy?

Jaana kirjoitti...

Rosmis, muista että Mustanaamio on kova koville 8=

Emma, oisko mitään käydä koeponnistamassa marraskuun alussa Fredalle avattava ravintola Muru? Muuli ja Liina mukaan?

Virpi, arvaa vaan minkämoinen kamerakateus minuun iski, kun herrat zoomailivat oikein stereona! Mutta Pepa lupasi konsultoida mua kamerahankinnassa. Huippua oli minustakin ja sun misu oli ihanaa noinkin ;-)

Yaelian, tervan ja suklaan combo ei minun suussani oikein toiminut, tervassa on niin pirun vahva maku. Mustikka- ja tyrnitäytteisistä tykkäsin eniten.

Panu, suurkiitos ohjeistuksesta, olet nyt Mustanaamion absoluuttisessa suojeluksessa! Ja minuakin kiinnostaa, miksi pallerot paistetaan noin kuumassa öljyssä.

Merituuli, kyllä minäkin nautin enemmän kuin häpesin ;-) Ja Puistolassakin olin siivosti, vaikka olo oli melkoisen ökö.

emma kirjoitti...

Murun koeponnistus kuulostaa erinomaiselta vaihtoehtolta! Tai sitten kutsutaan itsemme Liinan luokse koko poppoo ;-)

Jaana kirjoitti...

Emma, palataan tapaamispläänäilyihin spostitse tai Facebookissa!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...