Paikallisista ravintoloista ekana testipenkkiin pääsi viehko Kielo (Suvantokatu 12), jossa vannotaan perinteisen ruoan ja omasta maakunnasta löytyvien upeiden raaka-aineiden nimeen. Eikä turhaan, sillä ruoka oli hinta-laatu-suhteeltaan erinomaista.
Mitäpä muuta kaltaiseni possufani voisi alkuun ottaa, kuin villisikarilletteä ja kasvisterriiniä. Sika oli niin mainiota kuin omissa liemissään kypsennetty potsi voi olla. Kasvislisäkekin oli hyvää, mutta terriinin kanssa sillä ei mielestäni ollut mitään tekemistä.
Seuralaiseni söi viiden pienen suupalan herkuttelulautasen ja tykkäsi. Annoskateutta aiheutti eniten mielenkiintoisen oloinen savumuikkumousse.
Pääruoaksi tilasin Savonselän kuhaa. Päivän kuhasaalis oli kuitenkin ollut odotettua pienempi, joten "jouduin" tyytymään paistettuihin ahvenfileisiin kanttarellikastikkeessa kera kesältä maistuvien vihannesten. Onneksi on suomalaista ruokaa.
Myös seuralainen kehui Limousin-luomuhärkäänsä, joka oli peräisin polvijärveläiseltä Haukiniemen tilalta.
Jälkiruokajuustoista leveimmän hymyn naamalleni toi paistettu munajuustoa, jonka kylkiäisenä tarjoiltu hillottu punajuuri oli käsittämättömän toimiva keksintö. Kanssaruokailijan lusikoima mansikkasalaatti vadelmajätskillä oli myös nannaa.
Joensuun torilla on kautta aikain ollut hyvä puuki, mutta vielä paremmaksi sen tekee Pohjois-Karjalan Marttojen ylläpitämä Marttakahvio, josta saa viereisessä Piirakkapajassa tehtyjä ja paistettuja taivaallisia karjalanpiirakoita.
Piirakoita leivotaan talkoomeiningillä ja Marttojen pulikoiden pyörimistä voi seurata lasiseinäisen rakennelman ulkopuolelta. Loistokonseptin nimissä järjestetään myös piirakka- ja pullakouluja.
Parille suhisevan ässän murrealueelta junantuomalle nuorison edustajalle Piirakkapaja aiheutti positiivisen reaktion, sillä tovin tuijottelun jälkeen toinen heistä totesi: "Ihan v***n siistejä mummoja!"
Kiihtelysvaaran Marttojen riisipiirakka munavoilla is all you need!
Marttakahviossa toivoteltiin asiakkaille kivvaa rokkia, joka oli yksi syy Joensuun visiittiini.
Täytyy kyllä tunnustaa, että festarikuntohuippuni taisi tulla ohitettua viisitoista vuotta sitten. Mutta miksi tapahtumassa, jonne yli kuusikymppiset pääsevät maksutta, ei ole minkään valtakunnan senioriparkkia, mistä saisi punaviiniä, jota voisi siemailla penkillä istuen? Kysyn vaan.
Festivaalialueen ruokamyyjistä puhuttelevin oli ehdottomasti lieksalaisen Paakarin Pajan koju, josta sai kinkereiden virallista rokkievästä, Rokkikukkoa. Rok rok!
Kukkoja löytyi liha-, liha-valkosipuli- tai kasvistäytteisinä. Lihaisan Rokkikukon sisällä oli reilunkokoisia possunpaloja, joten kukon puolikas riitti häätämään suolenmutkissa kurnivan näläntunteen itärajalle asti.
Rokkiohjelman lomassa kävimme myös testaamassa uudehkon ravintolan, La Passionen (Penttilänranta, Vallilanaukio 1). Jotenkin tuntui, että homma ei vielä ihan täysin toimi.
Miksikö? Pöytävarausyrityksemme menivät soittoajankohdasta riippumatta joka kerta puhelinvastaajaan. Tilaukseni pizzasta otettiin vastaan nikottelemmatta, mutta tuokion kuluttua käytiin kertomassa, että pizzoja ei saakaan ja silti hetken päästä lättyjä kannetaan kaksin käsin toiseen pöytään. Viinit holautettiin laseihin maistattamatta ja vettä ei älytty tuoda pyytämättä lisää. Hmph.
Loppujen lopuksi päädyin tilaamaan rosmariinipaahdettua lohta sitruunarisotolla. Kala sinänsä oli ihan jees, vaikka se ei ollut rosmariinia nähnytkään. Epämääräisen riisikasan nimittäminen risotoksi oli puolestaan suuri loukkaus kaikkia maailman risottoja kohtaan. En suosittele.
Myöskään seuralaisten vasikanleike Marsala-kastikkeessa ei ollut aivan tasalaatuista. Jälkkärijäätelöt olivat sentään kelpo kamaa. Seurassakaan ei ollut mitään valittamista, daameille kiitos kaikesta mahdollisesta!
Tälläkin reissulla tuli käytyä pariin otteeseen legendaarisessa Jokelassa (Torikatu 26). Siellä hankittua itseaiheutettua oloa oli helppo taltuttaa Veronassa (Kauppakatu 23).
Paikka oli pullollaan puolikuntoista festivaalikansaa ja hyvästä syystä: kansanperinteen mukaan Veronan pizzat parantavat sitkeimmänkin krapulan.
Seuralaiseni nautti hellepäivän suolapomminsa Lylyn lykky-nimisen pizzan muodossa (salamia, oliiveja, katkarapuja ja Auraa). Omaan lettuuni päätyneet anjovikset ja kaprikset väräyttivät niin ikään viisareita Pohjois-Karjala-projektin valvomossa.
Taitokorttelissa hörpättyjen lähtökahvien yhteydessä heräteostin vielä tuliaisiksi sööttejä suklaasta tehtyjä karjalanpiirakoita. Kaikkea se karjalainen keksii.
Seuraavaksi maakuntamatkailen Savoon. Sielläkin tulee varmaan syötyä hyvin, joten pysy kuulolla :-)
7 kommenttia:
Hih,suklaapiirakoita!
Hei, sä kävit meidän kaupungissa ja samoilla festareilla ja vielä Kielossa! Ou mai gaad! Paras koju festareilla oli tosiaan Tikkalan (Kassan) baari, joka on siis tuupovaaran liepeillä kuutostien varressa oleva nightwishin poikien hengailupaikka näillä leveysasteilla. Jännä lukea kerrankin rapsaa omasta kaupungista...
Ihanaa, joensuulaisena ja jo tovin blogiasi seuranneena tulin iloiseksi tästä merkinnästä! Kiva kun kävit piirakkakahveilla, just tälläkin hetkellä valmistaudun lähtemään töihin Marttakahvioon... :) Oon siis saanut nauttia munavoipiirakoista koko kesän tiskin sillä puolen.
Alkukesästä muutaman körmyn motoristijengi toiselta puolen Suomea tuli prätkillään Joensuuhun nimenomaan tillottamaan marttamummoja, joten joku taika heissä täytyy olla!
Yaelian, suklaa itsessään ei ollut kaksista, mutta tykästyin tuohon piirakkamalliin.
nanna, juu olen kuullut Kassan baarista ja kävin kojullakin hiplaamassa kangaskasseja. Baarilla oli vissiin Ilosaarirokin kanssa samaan aikaan Sorbusfestarit?
anni, kiitos itsellesi kauniista sanoistasi. Sulla on kyllä kadehdittavan ihana kesätyöpaikka! Saattehan te työsuhdepiirakoita? Martoissa on voimaa!
"Minä lähden Pohjois-Karjalaaa-aaaaa-aaaaaan..."
Ja nyt se soi päässä koko päivän. :)
Martina, kyllä päähän voisi jäädä soimaan joku huonompikin biisi ;-)
Niin todellakin voisi, nimimerkillä "Muru hei takki auki, täältä tulee hauki.." (Vihaan kyseistä biisiä ja silti se vaan soi päässä).
Lähetä kommentti