Samalla reissulla sain vihdoin ja viimein vierailtua Hotelli- ja ravintolamuseossa, joka osoittautui tosi mielenkiintoiseksi paikaksi! Perusnäyttelyn puolella jumituin ravintolakeittiöön, jossa äimistelin voinappikonetta ja 18-reikäistä valurautaista lettupannua. Alkon vuoden 1934 vähittäismyyntihinnaston selailu oli myös antoisaa puuhaa.
Lisäksi opin, että kieltolain alkamiseen saakka niin sanottujen parempien ravintoloiden lounaspakettiin kuului vierailuoikeus viinakannulla, josta kukin sai laskea moraalilleen sopivan määrän jäähdytettyjä ruokaryyppyjä.
Ravintola Gambrinin viinakannun kuva on lainattu Hotelli- ja ravintolamuseon sivuilta.
Museon Matkaevästä-teemanäyttelyssä kerrotaan, kuinka ruoan myynti on vuosien saatossa muuttunut erilaisissa kulkuvälineissä sekä niiden pysähdyspaikoilla. Tarjolla on muiden muassa hykerryttäviä kuvia Teboilin baareista :-)
Teemanäyttely on ihasteltavissa syyskuun loppuun saakka, suosittelen! Lysti on halpaa, sillä sisäänpääsymaksu on kaksi euroa.
Museossa pyöriessä mieleen muistuivat lapsuuden sukujuhlat, joihin ravintolassa työskentelevä isotätini valmisti aina tarjotintolkulla voileipiä. Sellaisia hienoja, joissa leikkeleet oli aseteltu ruusunnupuiksi, kurkkuviipaleet leikattu daideellisesti ja koristeeksi tökätty tupsu persiljaa. Hirmu nättejä, mutta vaikeita syödä.
Museovierailun ja lapsuusmuistojen inspiroimana olin aivan pakotettu väsäämään iltapäiväkahvin särpimeksi klassisen muna-anjovisvoileivän.
Tarvitset:
munan
viipaleen ruisleipää
noin teelusikallisen majoneesia
salaattia
2 anjovisfileetä
Tee näin:
Keitä munaa kymmenen minuuttia ja anna sen jäähtyä.
Paahda leipäviipale ja "voitele" se majoneesilla. Peitä majo parilla-kolmella salaatinlehdellä.
Leikkaa muna viipaleiksi ja anjovisfileet kapeammiksi suikaleiksi. Asettele viipaleet ja suikaleet salaattipedille.
Syö itsellesi nostalginen olo.
6 kommenttia:
18 koloinen lettupannu lienee melkoinen näky, edelleen harmittaa etten ole tuonne ehtinyt eksyä.
Jams, sinun blogistasi minä taisin saada vinkin koko museosta, joten kiitokset siitä!
Ihmettelin museotyypillekin, kuinka tällaisen helmen olemassaolo on näin hyvin varjeltu salaisuus. Tyyppi kertoi, että pääasiallisia vierailijoita ovat alan opiskelijat, eikä siellä juurikaan satunnaisia matkailijoita näy. Harmi, sillä paikka on HIENO!
Ja 18-koloinen lettupannu vetää tosiaan hiljaiseksi :-)
Markkinoinnin ihmeitä, jotenkin väki vaan kuvittelee, että kun ollaan olemassa niin kaikki tietää. Nykyään on vaan niin paljon tiedettävää, ettei olemassa olo riitä.
daideellisesti :D ihana ilmaus! ja niin kuvaava.
Jams, no viedään me osaltamme museoilosanomaa eespäin!
Hyppis, daideellinen kuvaa hyvin myös sahalaitakoristeltuja tomaatteja ynnä retiisejä :-) Niitäkin isotäti väkersi ihan rutiinilla.
jostain kumman syystä daideellisesti aseteltu voileipä maistuu PAAAAALJON paremmalta kuin jos täytteet on vain lätkäisty leivän päälle. :)
Lähetä kommentti