Emämaahan palauduttuani havaitsin, että kyseisiä jauhoja myydään (aika kovalla hinnalla) esmes Hakaniemen hallin Keliapuodissa. Teff-jauho on siis gluteenitonta, joten injera passaa mainiosti myös keliaakikoille. Haileselassie!
Pelkkä injera maistuu melko happamalta. Se ei ole myöskään kovin kaunista katseltavaa, sillä lettu muistuttaa lähinnä karkeaa pyyhettä. Koostumukseltaan injera on huokoista eli se imee kipakat berbere-maustetut muhennokset ja kastikkeet itseensä sienen lailla.
Injera tarjoillaan siten, että yksi lettu toimii katelautasena, jolle soossit kumotaan. Oheisessa kuvassa keskellä doro watia (kanaa, keitettyjä kananmunia ja raejuuston tapaista juustoa), etuvasemmalla kai watia (lammasta ja vihreää chiliä) ja etuoikealla shiroa (kikherneitä). Ja kaikissa rutkasti berbereä!
Ruokailuvälineinä toimivat rullatut tai taitellut letut, joista revitään palasia, joihin kerätään soosseja suuhun vietäviksi. Repimiseen, keräämiseen ja suuhun viemiseen on kohteliasta käyttää vain toista (oikeaa) kättä. Onnistui ihan hyvin pienellä treenauksella.
Jos napa vetää, niin lopuksi kaikki ihanat maut imaissut aluslättykin on luvallista syödä, sillä se on suurta herkkua. Minä retkahdin satasella kikhernesoossiin - kertakaikkisen taivaallista mössöä!
Paikalliset mallasjuomat olivat pääsääntöisesti lagereita. St. Georgen saatavuus oli kattavinta ja se olikin perushyvää olutta. Hauskin nimi oli Meta Beer-merkkisellä bissellä, eikä sen makukaan ollut pöllömpi.
Injeran ja soossien kanssa nautiskelimme myös tej-nimistä hunajaviiniä. Tejin maku muistutti kaukaisesti simaa ja sen makeus taltutti mukavasti ruoan kiukkuiset vivahteet. Ihan parasta jano- ja ruokajuomaa oli Ambo-kivennäisvesi. Jos joku alkaa tuoda sitä Suomeen, niin minusta saa uskollisen asiakkaan!
10 kommenttia:
Doro wat toi mieleeni Paul Simonin ja kappaleensa Mother and Child Reunion.
Kuulemma oli levyä reenatessa ja purkittaessa ollut syömässä jotain eksottista, mihin tuli sekä kanaa että kananmunaa. Äiree ja lapsi kohtasivat uudestaan.
Vähänkö herttainen (melko perverssillä tavalla tosin) reunioni :-)
Mamman ja munan soossi oli kyllä hyvvää.
ompas mielenkiintoista lukea näin eksoottiisen matkakohteen tavoista ja makumaailmasta!
Hyppysellinen, kiitos! Mukavaa niitä on muistellakin :-)
Ja injeraa on tosiaan tarkoitus tarkoitus väsätä, jahka heinäkuun kiireet hieman hellittävät.
Hui, tuo injera ihmetyttää minua vieläkin :o) Vietin kymmenisen vuotta sitten noin kuukauden Ethiopiassa ja tuo kuukausi on yksi elämäni muistettavimmista. Minä kuulun niihin ihmisiin, joka ei enää injeraa suuhunsa laita, ellei ole ihan pakko ja muutakaan ole saatavana. Noista Wot-kastikkeista, fuulista, kahvista ja hedelmämehuista haaveilen kyllä vieläkin.
Tiedätkö, mitä tuo jauho oikeastaan on? Onko se tattaria tai hirssiä??? Ja paistettiinko sinun saamassasi ohjeessa lätty kuuman kiven päällä? Jään osottamaan ohjettasi mielenkiinnolla :o)
Joo, kävinkin lukemassa linkit, jauhoasia selvisikin jo
Luulenpa, että tuo kikhernesoossi pitäisi oikeasti valmistaa keltaisista herneistä, ei kikherneistä.
"Raejuusto" johtaa myös harhaan sillä juusto on pelkkää piimää, joka kuumennetaan äkisti.
Toivottavasti toit matkaltasi myös berberreä, koska sitä ei Suomesta saa. Jos saa jostain, lupaathan mainostaa!?
Ano, sitten se olisi keltaisista herneistä valmistettua soossia eikä kikhernesoossia :-)
Raejuustolla viittasin lähinnä juuston koostumukseen ja vertaus kieltmättä hiukan onnahtelee. Juustoa kokeilin tehdä myös itse ja se onnistui aika hyvin.
Berbereä olen mielestäni nähnyt jossain Hämeentien etnosuoran kaupoista. Putiikin nimeä en valitettavasti muista.
Etiopialaisia ruokatarvikkeita myy Mini Ethiomarket Sörnäisten aseman lähellä.
MM, kiitokset tiedosta, pitääpä käydä tutkimusmatkalla!
Lähetä kommentti