6. heinäkuuta 2008

Kahvin alkulähteillä

Etiopiassa on viljelty kahvia jo kahden vuosituhannen ajan, joten kaltaiselleni kofeiiniaddiktille Addis Abeba oli koukuttava vierailukohde.

Maan omien kahvittelutapojen lisäksi Italian miehitysvaihe 1930-luvun lopussa on jättänyt jälkensä addisabebalaisten ravintoloiden ja kahviloiden tarjontaan. Loistavan makuisia macchiatoja tulikin ryystettyä päivittäin.

Matkan aikana minulla oli ilo tutustua ystäväni etiopialaiseen kotihengettäreen Adanezhiin. Eräänä päivänä hengetär järjesti minulle perinteisen kahviseremonian kukkasineen ja suitsukkeineen.


Seremonia kesti tunnin verran eli mistään pikakahvista ei ollut kyse. Kahvittelu alkoi raakojen papujen pesemisellä...


...jonka jälkeen ne paahdettiin rautalipan päällä kuumalla hiilloksella. Tässä vaiheesssa seremoniaa Adanezh löyhytteli paahtuvien papujen aromeja meikäläisen haisteltaviksi ja tuoksut olivat vastustamattoman hyviä.

Tummanpuhuvat pavut kotihengetär nuiji jauhoksi metallisella putkilolla puisessa huhmaressa, jonka jälkeen hän ripotteli purut saviseen, pulleamahaiseen kahvikannuun. Lopuksi hän kaatoi hiilloksella keitetyn veden jauheen joukkoon ja antoi kahvin ässehtiä tovin ennen nautiskelua.


Valmiin kahvin Adanezh lirutti pikkuruisiin kuppeihin, joihin hän lisäsi tajuttoman määrän sokeria. Kahvinkeittoproseduuri toistettiin ensimmäisten kupillisten jälkeen vielä kahteen kertaan, joten seuraavilla kierroksilla osasin pyytää omaan kupposeeni standardimäärää vähemmän sokeria.

Tällä kertaa kahvin kanssa ei tarjoiltu popcornia, vaikka se tuntui olevan yleisenä tapana muissa bongaamissani seremonioissa. En pannut paukkumaissitonta serviisiä yhtään pahakseni, sillä kotihengettären seremoniasumpit olivat parasta ja tuoreinta kahvia mitä olen konsaan juonut!

Kahvien jälkeen läksimme Adanezhin kanssa shoppailemaan Merkato-nimiselle markkinapaikalla, jonka väitetään olevan Afrikan ja ellei jopa koko maailmaan suurin tori. Nyt tiedän, mistä termi ostoshelvetti on peräisin.

7 kommenttia:

ari kirjoitti...

Wau, tuota maistaisi vannounut Kahvi on pahaa ry:n jäsenkin.

satujatar kirjoitti...

Todella kauniin näköistä! Ja viehättävä tapa.

Sari kirjoitti...

Moi, ihan siitä syystä, että eksyin Etiopian vuoksi sivuillesi, haluan antaa tunnustuksen ainoalle tietämälleni ihmiselle, joka haluaa oppia injaran teon :o)

ylimuuli kirjoitti...

Ja hurmaava on keittäjätärkin, kerta kaikkiaan kaukokaipuu iskee... Huokaus teitä onnellisia reissaajia. Onneksi pääsen pian edes Pärnuun piipahtamaan, ehkä mustakin kuoriutuu taas ihminen. Muulista?!

Pohdin muuten täällä, mitä kummaa sulle huomenna syötän... Lienee jotakin simppeliä ja kevyehköä, kunhan keksin. :-)

Välispiikki kirjoitti...

Ari, seremoniakahvi oli pehmoista kuin vauvan peppu!

Satujatar, hyvää ja kaunista - unelma onnesta?

Sari, sulimmat kiitokset prenikasta!

Mule, keittäjättäret on ihan parhaita :-) Eikä mulle tartte mitään ihmeitä väsätä, tyydyn kiertoajeluun muulinkolossa & strutsikoiran rapsutteluun...

Aurinkotuuli kirjoitti...

Voi vihreää kateutta!! Melkein haistan nenussani vastapaahdetut kahvinpavut, mmmm...

Välispiikki kirjoitti...

*leyhyttelee virtuaalikahvintuoksua Aurinkotuulen sierainten tietämille*

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...