Kävimme lähes joka ilta ulkona syömässä, olihan tavoitteenani kerätä mahdollisimman paljon makumuistoja. Illastaminen on suomalaisittain erittäin halpaa huvia. Kahden hengen syömät ja juomat kustansivat harvoin yli 15 euroa. Siis yhteensä.
Injera-neitsyyden menetyksen lisäksi makunystyröihin jättivät ikuisen jäljen armenialaisen Aladdin-kuppilan fatoush-salaatti, italialainen maksa-annos Juventus Clubin (kyllä!) Ristorante da Lindassa sekä sähkökatkon seurauksena kynttilänvalossa natustellut korealaiset herkut Rainbow-ravintolassa.
Skandinaavisia pöperöitä tarjoilevia paikkoja Addiksessa ei ollut. Koska ystäväni komennus Etiopiassa on loppusuoralla, järjestimme hänen lähimmille työkavereilleen pienimuotoiset läksiäiskokkarit. Ja tarjolla oli tietenkin pohjoismaista sormiruokaa.
Lisäksi juomabuffaan katettiin riittävästi kuohuviiniä :-)
Kiitos hamstraavan toverini, pakastimessa ja ruokavarastoissa oli kiitettävät määrät useita kotoisia tykötarpeita kuten ruisleipää ja anjovissäilykkeitä. Niistä sekä kananmunista, sipulista ja tillistä syntyi aina yhtä hyvää gubbröraa.
Useissa suomalaisissa juhlissa serveerataan voileipäkakkua, niin myös meillä. Addislaiset voileipäkakut olivat suupalamallia. Melkein-kokojyväleipää löytyi Hiltonin paakarilta ja täytteen sekoitimme säilykelohesta, kapriksista sekä majoneesista. Söpöt kakkuset saivat koristeet cocktailkurkun puolikkaista.
Teimme myös pienenpieniä Lindströmin lihapullia. Taikina vaivattiin peruspullaohjeella (naudan jauhelihaa, pussillinen sipulikeittoaineksia, kananmuna ja happamana maitotuotteena tällä kertaa jogurttia), johon lisäsimme keitettyjä punajuuria raasteena. Paikalliset punajuuret olivat ihmeellisiä, koska niistä käpälät eivät juurikaan värjääntyneet. Miksiköhän?
Sormiruoka-arsenaalin raikastavaa osastoa edustivat kurkkuviipaleet, joihin lusikoimme knöllejä juustotahnasta (fetatyyppistä juustoa, maustamatonta Philadelphiaa, pilputtuja mustia oliiveja ja oreganoa).
Makeasta setistä ei ole kuvia, mutta kahvin kanssa haettiin sokerihumalaa salakuljettamistani elintarvikkeista työstettyillä imelloksilla eli Marianne-juustokakulla sekä raparperipiiraalla vaniljakastikkeen kera.
Juustokakkua varten tarvittavan liivatteen etsiminen miljoonakaupungista oli muuten vähintäänkiin haasteellinen tehtävä, mutta siitäkin suoriuduimme.
Yhteenvetona voisin lyhyesti todeta, että matka oli kaikille aisteille antoisa ja ehdottomasti tekemisen arvoinen. Kiitän mielenkiinnostanne ja päätän reissuraporttini upeaan etiopialaiseen auringonlaskuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti