"Pöytään ja vuoteeseen kutsutaan vain kerran"

Pitkällisen vatkaamisen jälkeen kirjallisen maalishaasteen innoittajaksi valikoitui meksikolaisen Laura Esquivelin teos Pöytään ja vuoteeseen (espanjankielinen alkuteos Como aqua para chocolate, englanniksi Like Water for Chocolate).


Suomenkielisen pokkarin takakannessa juonesta kerrotaan seuraavaa:
"De la Garzan perheen karjatilaa hallitsee tyrannimaisesti Mamá Elena, jolla on kolme tytärtä, Rosaura, Gertrudis ja Tita. Suvun tradition mukaan nuorimman, Titan, osana on pysyä naimattomana ja huolehtia äidistään. Siksi Titan ja Pedro Muzquizin rakkaus on tuhoon tuomittu. Saadakseen olla edes lähellä rakastettuaan Pedro nai Rosauran.

Pöytään ja vuoteeseen on omintakeinen rakkausromaani, jonka maaginen kauneus, rakkaus ja viha, intohimo ja kyyneleet valloittavat."

Ihastuin kirjaan ensilukemalla ja se tulee kahlattua läpi aina säännöllisin väliajoin uudelleen. Eniten minua viehättää se, että Tita on syntynyt keittiöön ja käytännössä kasvanut siellä.

Esquivel itse on kyökkifilosofoinut näin: "The kitchen, to me, is the most important part of the house. It is a source of knowledge and understanding that generates life and pleasure." Ihanasti sanottu!

Ohessa maistiainen ensimmäisen luvun alusta:
"...Tita oli kuulema niin herkkä, että jo isoäidin äidin vatsassa hän itki itkemistään aina kun tämä silppusi sipulia; hänen itkunsa oli niin äänekästä että talon keittäjätär, puolikuuro Nachakin, kuuli sen selvästi. Eräänä päivänä itku oli niin voimallista että se käynnisti synnytyksen ennen aikojaan. Eikä isoäidin äiti ehtinyt päästää ääntäkään, kun Tita oli jo ilmestynyt maailmaan, keitiönpöydälle, keskelle hellalla kiehuvan makaronikeiton, timjamin, laakerin, korianterin, kiehuvan maidon, valkosipuleiden - ja tietenkin sipuleiden - tuoksua.

Kuten saatatte arvata, Titaa ei tarvinnut läimäyttää niin kuin tapoihin kuului sillä hän itki jo tullessaan, ehkä siksi että hän tiesi kohtalostaan joka määräsi että avioliitto olisi häneltä tässä elämässä kielletty. Nachan kertoman mukaan rajusti virtaavat kyyneleet kirjaimellisesti työnsivät Titan maailmaan, ja lainehtivat sitten keittiön pöydälle ja lattialle.

Iltapäivällä, kun säikähdyksestä oli selvitty ja auringonsäteet olivat haihduttaneet veden, Nacha lakaisi punaisille lattialaatoille kerääntyneet kyynelten jäännökset. Suola täytti viiden kilon säkin, ja siitä riitti ruoanlaittoon pitkäksi aikaa..."

Jep, tyylilaji on maaginen realismi.

Tykkään myös siitä, että kirjassa on ihan oikeita reseptejä. Tarina etenee kuukausi kuukaudelta ja joka kuukaudelle on oma ruokaohjeensa. Esimerkiksi maaliskuussa de la Garzan tilalla herkutellaan viiriäisillä ruusunterälehdillä.

Ruusuviiriäiset olisivat olleet viehko haastepostaus, mutta oikeanlaatuisten syötävien kukkasten metsästykseen ei valitettavasti liiennyt aikaa. Sen sijaan elokuun nimikkoevään champandongon tykötarpeet (sokeroitua kaktuksenpalaa lukuunottamatta) löytyivät vähin vaivoin.


Champandongoon tarvitset:
öljyä
1 rkl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
300 g sika-nautajauhelihaa
pienen sipulin
2 tl sokeria
3 tomaattia
100 g saksanpähkinöitä
100 g manteleita
2 dl vahvaa kanalientä
maissitortilloja
200 g ranskankermaa
2 dl chilikastiketta
100 g Manchego-juustoa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja lisää öljyyn jeera. Silppua sipuli hienoksi ja paista lihan kanssa jeeraöljyssä. Mausta sokerilla.

Kun liha on ruskistunut, lisää joukkoon pilkotut tomaatit sekä rouhitut saksanpähkinät ja mantelit. Kaada sekaan kanaliemi ja keitteli tovi soossia kasaan.

Voitele tortilla reilusti ranskankermalla ja laita lettu ranskispuoli alaspäin pyöreään uunivuokaan. Kauho tortillan päälle jauhelihaseosta, chilikastiketta sekä raastettua juustoa. Tee samanlaisia kerroksia niin kauan kuin aineksia riittää tai vuoka täyttyy. Lykkää ruoka uuniin noin 20 minuutiksi.

Kirjassa champandongo kehoitetaan tarjoilemaan riisin ja papujen kanssa, mutta mielestäni eväs toimii loistavasti ihan ilman lisukkeitakin.