Päivän teemaleivonnaiseen liittyy opettavainen tarina, jonka lainaan tähän Raholan syötäviltä sanoilta: "Usein kuultu tarina kertoo Ruotsin kuninkaan Adolf Fredrikin tukehtuneen pullamaitoonsa laskiaistiistaina 1771. Totuus ei liene aivan niin yksinkertainen, sillä kreivi Johan Gabriel Oxenstierna on Per-Anders Hellqvistin mukaan merkinnyt päiväkirjaansa, että kuningas kuoli ruoansulatusvaikeuksiin nautittuaan laskiaispullan lisäksi hapankaalia, lihaa ja nauriita, hummeria, kaviaaria, savusilakkaa ja samppanjaa. Mutta edellämainittu Jan-Öjvind Swahn tarkentaa vielä kuninkaan ruokalistaa: Pullamaito ei suinkaan ollut sitä, mitä se on tänään eli marsipaanilla täytetty kahvipulla kuuman maidon kera. Ei, Adolf Fredrikin aikana pullat täytettiin massalla, jossa oli pullansisuksen lisäksi manteleita, munankeltuaisia, kermaa, voisulaa ja sokeria. Pullat keitettiin sen jälkeen puolen tunnin ajan maidossa ja niiden kanssa tarjottiin keitinmaito ja siihen sekoitettuna erikseen maidosta, sokerista ja voista keitetty kastike. Myöhemmin yksinkertaistui täyte vain pullansisuksen, mantelirouheen ja kerman sekoitukseksi, kunnes marsipaani yleistyi 1800-luvun puolessa välissä."
On muitakin tapoja nauttia laskiaistiistain nimikkoherkusta. Tänään kuulin, että hyvien tapojen erityisasiantuntijatar Kaarina Suonperä on ohjeistanut, kuinka hieno nainen selviytyy laskiaispullastaan. Se tapahtuu dippaamalla pullan kantta (joka on ostopullissa onnettoman pieni) täytteeseen. Kannen syötyään hieno nainen toteaa laskiaispullakiintiönsä tulleen täyteen ja pyyhkii sini... eikun punaiset huulensa sievästi serviettiin. En taida haluta olla hieno nainen laskiaistiistaina.
Kultainen keskitie lienee pullansyönnissä(kin) kannatettavin kulkureitti. Allekirjoittanut kyllä lipsahti heti kättelyssä enämpi sinne Adolf Fredrikin puolelle: en ole tehnyt peruspullaa aikoihin, joten duunasin epähuomiossa ihan älyttömän kokoisen taikinan. Onneksi on pakastin.
5 dl maitoa
palan hiivaa
2 munaa (toinen taikinaan, toinen voiteluun)
1½ dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
reilun kilon vehnäjauhoja
200 g voita
mantelirouhetta
Täytteeseen tarvitset:
mantelimassaa
kermaa
(punssia)
Tee näin:
Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murentele hiiva maitoon. Lisää muna ja mausteet reippaasti vatkaten. Noin puolet jauhoista voit vielä vispailla mukaan. Kun taikina on koostumukseltaan vellimäistä, jatka alustamista käsivoimin ja pölläyttele loput jauhot taikinaan pienissä erissä. Sotke joukkoon myös pehmeä voi. Kun taikina alkaa irrota sormista ja kulhon reunoilta, on aika jättää se kohoamaan liinan alle vähintään puoleksi tunniksi.
Vaivaa kohonnutta taikinamöykkyä, jaa se kahtia, rullaa molemmista puoliskoista pötköjä ja leikkaa kummastakin pötköstä 12 palaa, jotka pyörittelet pulliksi. Kohota pullia vielä pellillä. Munaa tarttee kokonsa tuplanneiden pullien päälle laittaa kun ne paistetaan, samoin mantelirouhetta. Anna pullien muhia kuumassa uunissa noin varttitunnin ajan. Varo ettei mahtava tuoksu muutu palaneen käryksi.
Puolita jäähtyneet pullat. Levitä kermalla (tai punssilla) notkistettua mantelimassaa pullan alaosalle, pursota vatkattua kermaa mantelimassan päälle ja laita pullan yläosa kanneksi.
Edustamani koulukunta lykkää siis laskiaispulliensa väliin mantelimassaa. Ja tykkää nauttia mantelimassapullansa kansineen kaikkineen kuuman kaakaon tai maitokahvin kanssa. Muutkin tavat ovat täysin hyväksyttäviä, kunhan niitä ei tulla koulukuntani edustajille tyrkyttämään.
Ou jee, mestarileipuri oon!
2 kommenttia:
Itse asiassa mun (HBLstä pöllimäni) mantelitäyte on vähän samanmoinen kuin to kunkuntappaja: mantelimassaa, pullasta koverrettua täytettä, sitruunankuorta ja karvasmantelia voilla, kermalla ja munankeltuaisella notkistettuna. (Keltuaisen olen tosin jättänyt pois.) Jaiks!
Jaiks joo, mutta kunkku vetäisi tappopullan lisäksi kaikkea mahdollista hapankaalista kaviaariin. Ei sinulla hätää ole, jos söit vaan höblänisun ja ärtsoppaa :-)
Lähetä kommentti