Joulun kaikuja

Tammikuu mennä hujahti niin vikkelästi, etten ehtinyt edes miettiä, että pitäisköhän sitä blogia päivittää. Toisaalta joulunpyhinä väsäämieni omenasiideritoffeiden ohjeen postaus osuu sopivaan saumaan juuri nyt, kun tammikuun tipattomuudet, karkkilakot ja vegaanihaasteet on lusittu. Näistä herkuista nimittäin löytyy sekä alkoholia, sokeria että aikamoinen annos eläinperäisiä maitotuotteita.

Vienosti omenaisten toffeiden ohjeen bongasin jo kauan, kauan sitten Food Republicin sivuilta. Pienensin hieman alkuperäisen reseptin tarveaineiden määrää ja työstin noin 2/3-kokoisen satsin. Hyvin toimivat joulunameina Vihreiden kuulien rinnalla!

Cupit muunsin deseiksi suht löperösti pyöristellen ja kahden eri sokerin sijasta käytin ruskeaa ruokosokeria. Siiderinä minulla oli jumalaista Dupontin calvados-tynnyreissä kypsytettyä omenasiideriä, jonka karkkimassasta ylijäänyttä osaa oli nautinollista lirppiä karamellejä keitellessä.

Soon.

Tarvitset:
4½ dl suodattamatonta omenasiideriä
1 dl voita
2 dl ruskeaa ruokosokeria
1 dl kermaa
1 tl sormisuolaa
ripauksen kanelia

Tee näin:
Kaada siideri paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja anna porista hissukseen puolisen tuntia, kunnes nestettä on jäljellä desin verran.

Vuoraa kulmikas, korkeahkoreunainen astia leivinpaperilla. Itse käytin tähän satsiin neliskanttista 20x20-senttistä vuokaa. Leivinpaperista kannatta leikata sen verran iso pala, että sitä jää reilusti roikkumaan myös vuoan reunojen ulkopuolelle. Rytistele leivipaperi ensin palloksi, sillä saat ruttuisen paperin asettumaan astiaan helpommin.

Ota siiderikattila liedeltä. Lisää kattilaan kuutioitu voi, sokeri ja kerma. Sekoita hyvin.

Kuumenna kattilassa oleva seos kiehuvaksi. Laita kattilaan lämpömittarin anturi ja anna seoksen kiehua kohtalaisella lämmöllä sekoittamatta kunnes sen lämpötila on 118 astetta.

Ota kattila liedeltä. Lisää seokseen puolet sormisuolasta ja kaneli. Sekoita hyvin.

Kaada seos leivinpaperoituun astiaan. Ripottele seoksen päälle loput suolasta.

Anna seoksen jäähtyä hieman. Laita astia jääkaappiin kiinteytymään vähintää pariksi tunniksi.

Kun seos on kunnolla jähmettynyt, nosta se leivinpapereineen astiasta leikkuulaudalle. Leikkaa seos terävällä veitsellä haluamasi kokoisiksi paloiksi. Jos haluat, voit kääriä toffeet esimerkiksi leivinpaperi- tai sellofaanineliöihin.

Säilytä toffeet kylmässä ja ota ne huoneenlämpöön noin vartiksi ennen herkuttelua.

Texmex-överit

Himoitsin tätä mättöpellillistä siitä saakka, kun sen ohjeen Soppa 365:ssa ensi kertaa näin. Joskus viime vuonna sain vihdoin aikaiseksi valmistaa sitä ja nyt jo olen täällä asiasta kertomassa *taputtaa itseään selkään*

Nachos supreme on loistava illanistujaissyötävä vaikkapa näin uudenvuodenaattona ja sitä voi tuunata omien mieltymysten sekä kaapista löytyvien tykötarpeiden mukaan. Minä korvasin valmiin tacokastikkeen Pirkan luomutomaattimurskalla, koska halusin itse säädellä peltievään chilisyyttä Srirachalla ja jalapeñoilla. Juustokastikkeena käytin valmiskamaa muistaakseni Santa Maria-tuoteperheestä. Jauheliha oli luomupossua, koska sitä sattui pakastimessa olemaan.

Minkähän vuoksi muuten täällä Suomessa maissilastuja (tortilla chips teksmeksiksi) kutsutaan kategorisesti nachoiksi, vaikka nachos on ruokalaji, josta noita lastuja löytyy kera erilaisten tilpehöörien?

Jauhelihasoossiin tarvitset:
300 g (luomupossun) jauhelihaa
1 tl jeeraa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl kuivattua oreganoa
suolaa
mustapippuria
Srirachaa

Lisäksi tarvitset:
punasipulin
200 g maissilastuja
2½ dl maissia
jalapeñoja
2½ dl  tomaattimurskaa
250 g valmista juustokastiketta
2-3 dl juustoraastetta
tuoretta korianteria

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Ruskista jauheliha pannulla. Mausta se jeeralla, korianterilla, savupaprikajauheella, oreganolla, suolalla, mustapippurilla sekä makusi mukaan Srirachalla.

Kuori punasipuli ja pilko se pienehköiksi kuutioiksi.

Levitä leivinpaperoidulle uunipellille kaksi kolmasosaa maissilastuista ja kumoa jauheliha lastujen päälle. Lisää sipulit, maissit sekä haluamasi määrä jalapeñoja. Lusikoi niiden päälle tomaattimurska ja juustokastike. Levitä päällimmäiseksi loput maissilastut ja juustoraaste.

Paista uunissa noin vartin verran kunnes juusto sulaa ja saa vähän väriä.

Ripottele paistoksen päälle tuoretta korianteria ja tarjoa heti.

Ylivuotinen karpalotöhnätorttu

Tein tätä hurmaavaa herkkupiirakkaa melko täsmälleen vuosi sitten, mutta eipähän ole tullut asiasta täällä aikaisemmin kerrottua. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, sillä karpalocurpiiras on kerrassaan makoisa jälkiruoka tai kahvipöydän kuningatar.

Törmäsin ohjeeseen New York Timesin kokkaussektorilla ja korvamerkkasin sen alati kasvavalle kokeiltavien reseptien listalleni. Kun syömäkylään oli tulossa keliaakikko, ohje päätyi työstettäväksi, sillä tortun pohjaan ei tule pöläystäkään venhäjauhoja, vaan se väännetään riisijauhoista ja pähkinöistä. Ja tietty voista ja sokerista.

Karpalocurdiin liukenee aikamoinen keko sokeria, mutta hapan marja sen kyllä kestää. Appelsiini (ja varsinkin sen raastettu kuori) puolestaan tuo täytecurdiin mukavaa vääntöä ja taittaa kivasti makeuttakin.

Curdille en ole vieläkään keksinyt töhnää parempaa suomenkielistä versiota. Se kun ei oikein ole tahnaakaan ja levite puolestaan on turhan voileivänpäällisoletettu termi. Tahdas on hieno sana, mutta sen taivuttaminen on vähän hankalaa. Siksi töhnä. Myös möhnä maistuu suussa hyvältä.

Pohjaan tarvitset:
180 g hasselpähkinöitä
2,5 dl riisijauhoja
ripauksen suolaa
100 g voita
100 g sokeria

Täytteeseen tarvitset:
appelsiinin
400 g karpaloita
200 g sokeria
100 g voita
2 munaa
2 keltuaista

Tee näin:
Ota voi ajoissa jääkaapista pehmenemään.

Laita pähkinät ja puolet riisijauhoista tehosekoittimeen. Hienonna seosta, kunnes pähkinät ovat karkeina murusina. Lisää loput jauhot sekä suola. Hienonna tasaiseksi.

Vaahdota pohjaan tuleva pehmeä voi sokerin kanssa kulhossa. Lisää joukkoon pähkinä-riisijauhoseos ja sekoita taikinaksi.

Painele taikina leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla reikiä pohjaan ja laita vuoka taikoineen puoleksi tunniksi pakastimeen.

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Paista pohjaa vartin verran tai kunnes se on kauniin vaaleanruskea. Anna jäähtyä.

Aloita täytteen valmistus pesemällä appelsiini hyvin. Raasta sen kuori ja purista siitä mehut.

Laita kuoriraaste, mehu, karpalot ja sokeri kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna seoksen porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Laita siivilä kulhoon ja kaada karpaloseos siivilään. Painele kaikki nesteet siivilän läpi kulhoon. Vispaa voi pienissä erissä lämpimään nesteeseen.

Sekoita toisessa kulhossa munat ja keltuaiset.

Ota reilu desi hieman jäähtynyttä karpaloseosta ja sekoita se varovasti munien joukkoon. Kaada loputkin karpaloseoksesta munakulhoon ja sekoita hyvin.

Kaada täyte takaisin kattilaan ja lämmitä seosta miedolla lämmöllä noin kymmenen minuutin ajan kunnes se alkaa hieman kuplia ja paksuuntua. Ota kattila pois liedeltä ja anna täytteen jäähtyä.

Kaada jäähtynyt täyte piiraspohjalle. Paista piirasta uunissa kymmenisen minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt.

Anna piiraan jäähtyä kunnolla ennen kun poistat sen vuoasta. Tarjoile karpalocurpiiras huoneenlämpöisenä.

Tusinatavaraa

Blogini matkamittarin lukema nytkähti taas uuteen asentoon, kun joulunpyhinä tuli kuluneeksi 12 vuotta tämän harrastuksen aloittamisesta. Viime aikoina (lue: jo reilun vuoden ajan) kirjoitusinto on iskenyt vain satunnaisesti, joten blogini on päivittynyt harvakseltaan. Ei tarvitse olla kummoinenkaan sibylla ennustaakseen saman trendin jatkuvan myös tulevina aikoina.

Sen vuoksi (ja siitä huolimatta, että esimerkiksi nyt päättymässä olevan vuoden ravintolavierailut ovat vielä kokonaan raportoimatta täällä blogin puolella) ajattelin listata tusinan verran mieleenpainuvimpia ulkoruokinta-annoksia vuoden 2018 varrelta. Ne kaikki ovat omakustanteisia ja omasta pussista olen maksanut myös niiden syömisen mahdollisesti edellyttämät matkat ja majoitukset.

Sapuskat ovat siinä järjestyksessä, kun ne on tullut nautiskeltua. Ruokien laittaminen paremmuusjärjestykseen olisi ollut aivan liian vaikeaa, mutta kiistaton ykköseväs oli kuitenkin Disfrutarin kaviaarimunkki (kuva löytyy tuolta alempaa). Suosikkiannosteni perusteella voinee päätellä, että minut saa onnelliseksi mädillä, perunalla ja kaloilla.

Kulinaarimurulan 12 lempiruokaa vuodelta 2018 

Chapter 21.2.2018

Helmikuisella Suomen Gastronomien Seuran järjestämällä kuukausi-illallisella annoin Chapterille (Aleksanterinkatu 22, Helsinki) toisen mahdollisuuden, sillä aikaisempi visiittini tässä ravintolassa oli korkeintaan keskinkertainen. Onneksi annoin, sillä maut sekä meininki olivat aivan eri tasolla kuin ensimmäisellä kerralla. Erityisesti ihastuin samettiseen ja kiitettävästi voita sisältäneeseen perunapyreeseen, jonka kätköistä löytyi madetta ja mateen maksaa.

White Rabbit 17.3.2018 ja White Rabbit pop up 17.5.2018

Maaliskuussa juhlistin syntymäpäivääni matkaamalla Moskovaan, jossa olin viimeksi käynyt silloin, kun se sijaitsi valtiossa nimeltä Neuvostoliitto. Pääkohteeni oli White Rabbit (3 Smolenskaya square, Moskova), jonne olin hinkunut jo pitkään (ja hinku muuttui pakkomielteeksi nähtyäni Chef's Tablen kolmoskauden Vladimir Mukhin-jakson). White Rabbit oli ehdottomasti (ehkä toisenkin) visiitin arvoinen kuppila ja siellä kieleni vei mennessään paahdettu kaali mätikastikkeella. Samaa herkkua oli tarjolla myös Food Camp Finlandin järjestämässä White Rabbit pop upin toukokuisessa kattauksessa Olo Gardenissa.

Kadeau 31.5.2018

Kadeau København (Wildersgade 10, Kööpenhamina) puolestaan hurmasi minut lohella, jota oli ensin kylmäsavustettu muutaman tunnin ajan ja sen jälkeen annettua jatkosavustua lämpimässä noin tunnin verran. Tuloksena oli rakenteeltaan ja maultaan sellainen lohi, että ilopissa ei ollut kaukana. Lohi annosteltiin kokonaisesta fileestä pöydässä ja se tarjoiltiin ruusunmarjaetikan sekä bornholmilaisten (kyllä!) viikunoiden kanssa.

Aniar 18.7.2018

Kesälomalla pakenin Suomen seksihelteitä siedettävämpien kelien Irlantiin. Tuolla reissulla vierailin liki 30 vuoden tauon jälkeen myös Galwayssa. Siellä ollessani illastin Aniarissa (53 Lower Dominick Street, Galway), jossa länsirannikon omia tuotteita ja raaka-aineita arvostetaan isosti. Ostereista ja merisalaatista valmistettu suolainen jäätelö oli taivaallisen hyvää.

I am Summer Season / Chefs' Dinner 29.7.2018

Heinäkuun lopussa osallistuin Kozeen Shiwanin ideoiman I am Summer Season-pop upin päättäneelle Chefs' Dinnerille, jonka ruoista vastasi Shiwanin ohella porukallinen Suomen ykköskeittäjiä. Illan antimista parhaimman makumuiston sai aikaan Palacen Eero Vottosen peruna-tattaritaco täytteenään lohta, lohen mätiä sekä piparjuurta.

Ask 17.8.2018

Ikisuosikkini Ask (Vironkatu 8, Helsinki) ei pettänyt elokuussakaan, kun kävimme siellä illastamassa emämaavierailulla olevan expattitoverini kanssa. Gobbas Gårdin, Malmgårdin ja Svarfarsin perunoista sekä suomalaisesta kalakastikkeesta koostettu annos oli paljon, paljon enemmän kuin osiensa summa.

Frantzén 15.9.2018

Syyskuussa onnistuin saamaan lyhyellä varoitusajalla varauksen pitkälle lounaalle Frantzéniin (Klara Norra kyrkogata 26, Tukholma), jossa minulle on ollut ilo syödä pari kertaa aiemminkin. Tällä kertaa tykästyin aivan älyttömästi raakakypsytettyihin makrilliviipaleisiin, joiden kanssa tarjoiltiin suolattuja retiisejä, japanilaista myoga-inkivääriä ja tomaattivinaigrettea.

Maannos 10.10.2018

Suomen Gastronomien Seuran lokakuun kuukausilounaspaikkana oli Kitchen & bar by Maannos (Telakkakatu 5, Helsinki), jossa söin aivan ihastuttavan punajuuritartarin. Tuolla pitäisi ehtiä käymään myös iltaruokinta-aikaan mahdollisimman pian.

Noma 27.10.2018

Lokakuussa pääsin ohottelemaan Noman (Refshalevej 96, Kööpenhamina) uusia, hulppeita tiloja sekä Game & Forest-kauden menua. Illan maukkaimman annoksen tittelin lunasti mauillaan ja rakenteillaan minut valloittanut hyytelöity fasaaniliemi kera kaviaarin ja kerman.

Sanchez 28.10.2018

Dagen efter Noman jälkeisellä sunnuntaibrunssilla Sanchezissa (Istedgade 60, Kööpenhamina) söin ehkä tähänastisen elämäni parhaimpia aamiaistacoja. Näiden jumalaisten maissilettusen täytteenä oli ylikypsää possua, graavattua keltuaista ja salaattia.

Disfrutar 16.11.2018

Marraskuussa vietin pitkän viikonlopun Kataloniassa. Sateisen visiitin huippuhetket koin korkeat odotukseni reippaasti ylittäneessä Disfrutarissa (Carrer de Villarroel 163, Barcelona). Täällä söin vuoden 2018 parhaimman sapuskan, joka oli kaviaarilla ja smetanalla täytetty uppopaistettu briossipallero. Ensipuraisusta toivuttua aloimme suunnitella savolaisvoittoisen seurueemme kesken dekadentista kaviaarimunkista karvahattuversiota, jonka tuotanto käynnistyy heti kun varkautelainen Carelian Caviar ja kuopiolainen kalakukkoleipomo Hanna Partanen saadaan agitoitua mukaan.

Mikko Utter 11.12.2018

Veronpalautukset mälläsimme silläsipulien kanssa Mikko Utterin (Kauppakatu 16, Lohja) luona joulukauden menun eri osasista lumoutuen. Omiin makunystyröihini osui parhaiten imelletyn perunalaatikon, siianmädin ja rapeiksi fritattujen perunankuorien yhdistelmä. Ensin se kieltämättä kuulosti hiukan oudolta, mutta osoittautuikin erittäin toimivaksi yhdistelmäksi.

Olkoon ensi vuosi vähintään yhtä herkullinen!

Sopivasti kiukkuinen pikakimchi

Ostin viime viikolla retropäissäni kiinankaalin, koska halusin virkistää makumuistiani ja tehdä kiinankaalisalaattia. Ei se oikein toiminut edelleenkään, joten loppukaalille piti keksiä uusi käyttötarkoitus eli siitä se ajatus pikakimchin testaamisesta sitten lähti.

Perinteisesti kimchiä, tuota Korean niemimaan lahjaa gastronomiselle maailmalle, hapatetaan vähintään viikko. Inttervebzistä löytyy myös tunnissa valmiiden express-kimchien reseptejä, mutta nyt päädyin muhittelemaan kaaliherkkua yön yli.

Ohjeen ammensin BBC Good Foodin runsaudensarvesta. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin kiinankaalin lisäksi myös retiisejä, porkkanoita ja kevätsipulia. Minulla sattui inspiraation iskiessä olemaan käsillä ainoastaan kiinankaalia, joten ensimmäisessä kokeiluerässäni on vain sitä.

Lisäksi skaalasin tykötarpeita pikkuisen kiinankaalin määrään sopiviksi. En kuitenkaan liikaa, koska uumoilin, että lientä kannattaa olla reilusti, koska a) sen pitää peittää kaalit ja b) sitä pitää pystyä syömään lusikalla. Oikein uumoilin, sillä liemestä tuli ihan älyttömän hyvää.

Tarvitset:
400 g kiinankaalia
1 rkl merisuolaa
2 valkosipulinkynttä
parin sentin pätkän inkivääriä
3 rkl riisietikkaa
2 rkl kalakastiketta
2 rkl Srirachaa
1 rkl ruskeaa ruokosokeria

Tee näin:
Leikkaa kaali parin sentin levyisiksi suikaleiksi.

Laita kaalisuikaleet kulhoon ja sekoita niiden joukkoon merisuola. Anna ässehtiä huoneenlämmössä tunnin verran.

Silppua valkosipulit ja raasta inkivääri. Laita ne toiseen kulhoon ja lisää joukkoon etikka, kalakastike, Sriracha ja sokeri. Sekoita hyvin.

Huuhtele kaalit ja taputtele ne kuiviksi keittiöpyyhkeellä.

Sekoita kastike kaalien joukkoon.

Siirrä kaalit kannelliseen laspurkkiin. Anna pikakimchin tekeytyä suljetussa purkissa huoneenlämmössä noin vuorokauden ajan. Ravistele purkkia välillä.

Avattu purkki säilyy jääkaapissa pari viikkoa (paitsi että kyllä ei säily, koska se tulee syödyksi erittäin nopeasti).

Vartissa valmis stroganov

Olen tehnyt stroganovia monta kertaa ja aina hiukan soveltaen. Toisinaan olen maustanut sen tomaattisoseella, joskus taas sinapilla. Maitotuotteena on ollut milloin kermaa, milloin smetanaa.

Siinä olen ollut ehdoton, että stroganoviin suikaloitava suolakurkku on perinteisellä maitohappokäymisellä valmistettu venäläistyyppinen suolakurkku. Tähän sapuskaan länsinaapurimme makeissa liemissä lionneet kurkut eivät kelpaa. Niillekin on toki paikkansa (esimerkiksi näkkärin ja maksapasteijan kaverina), mutta se ei ole tämä soossi.

Vuonna 2016 edesmennyt Jaakko Rahola on kirjannut syötäviin sanoihinsa tietoa stroganovin syntyhistoriasta sekä ruokaan käytettyjen raaka-aineiden variaatioista. Hänen mukaansa ”kaikissa ohjeissa esiintyvät tarveaineet ovat ohuiksi suikaleiksi leikattu naudanliha, sipuli ja smetana”. Rahola on myös päätellyt, että ”jos ruokalaji on 1700-luvulta, voi olla varma siitä, että tomaatti ei siihen ole kuulunut”.

Viime syksynä bongasin pietarilaisen keittiömestari Maxim Shalavinin reseptin Maaseudun Tulevaisuudesta. Sitä kokeiltuani ei ole enää ollut tarvetta stroganovin tykötarpeiden tuunailuun.

Ohjeen mukaisesta satsista syntyy kaksi annosta stroganovia.

Tarvitset:
200 g naudan sisäfileetä
100 g tuoreita herkkusieniä
sipulin
Myrttisen suolakurkun
nokareen voita
1 dl kermaa
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Leikkaa liha melko ohuiksi muutaman sentin pituisiksi suikaleiksi.

Leikkaa sipuli pieniksi kuutioiksi, herkkusienet ohuiksi viipaleiksi ja kurkku samankokoisiksi suikaleiksi lihan kanssa.

Kuumenna paistinpannu ja sulata siinä nokare voita. Kypsennä lihasuikaleita kuumalla pannulla sekoittamatta muutaman minuutin ajan.

Lisää pannulle sipulit, sienet ja suolakurkut. Sekoita.

Kaada joukkoon kerma ja anna kiehahtaa muutaman minuutin ajan.

Mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Tarjoa stroganov kanssa perunamuussia.

Galway Huvilakadulla

Viime vuonna joulu tuli hiukan etuajassa Oraan (Huvilakatu 28), kun sinne saapui kokkaamaan JP McMahon galwaylaisesta ravintola Aniarista.

JP McMahon

Tämä ihmemies Irlannista on Oran Sasu Laukkosen hengenheimolainen, ja hänen missionaan on muiden muassa herättää keskustelua ruoantuotannon tulevaisuudesta sekä nostaa irlantilaisen ruokakulttuurin ja hiukan ehkä jo unohtumaan päässeiden paikallisten raaka-aineiden (kuten merilevien) arvostusta.

Nautiskelimme irlantilais-suomalaisesta mahti-illallisesta Hongkongista emämaassa piipahtamassa olevan kafruni kanssa ja aloitimme long-time-no-see-treffimme Fleuryn shampanjalla.

Small delights from the kitchen

Pientä kivaa keittiöstä sisälsi yhteiskokkausiltana kyssäkaalisnacksin sekä kombuun käärittyä nieriää.

Celeriac and mushroom

Juuriselleri- ja sieniannos käynnisti varsinaisen aterian. Aivan uskomattoman maukas kokonaisuus, jonka tähti oli muhevan umaminen liemi, jonka keskeiset valmistusaineet olivat kuivattua kamaa: juuriselleriä, merilevää ja sieniä.

Contrà Soardan Breganze Vespaiolo Vignasilan toimi nätisti umamipommin kaverina.

Pike perch and cabbage

Seuraavaksi saimme kuhaa ja kaalia, jotka veivät kirjaimellisesti kielen mennessään.

Tässä vaiheessa pöytään tuotiin myös klassista rosmariiniruisleipää paikan päällä työstetyn voin kanssa. Yhdistelmä oli jo tuollaisenaan erinomainen...

..mutta kun sillä moppasi lautasen huolella puhtaaksi kuhan kastikkeesta, muodostui makukokemuksesta kertakaikkiaan vastustamaton.

Kuhan pariksi oli valittu Sebastien Riffault’n luottoviini Les Quarterons Sancerre. Iso peukku sille.

Beetroot and nori

Oma suosikkini kimppamenulta oli tämä punajuuren, nori-levän, karhunlaukan ja laardin sinfonia. Niin hyvää!

Forge Cellarsin Pinot Noir ja punajuuri olivat erityisen onnistunut makupari. 

Cow and plum

Naudanlihan, luumun ja punakaalin setti oli talviruokaa parhaimillaan...

...jota komppasi kivasti Matthieu Barret’n Petit Oursin "nalleviini".

Jos muistan oikein, niin suunputsausgranitan makuaineena oli käytetty luumujen kiviä. Voin kyllä muistaa väärinkin, koska meillä oli Honkkarin toverini kanssa kuulumisia vaihdettavina aika pitkältä ajalta, enkä ehtinyt naputella kaikkia tarjottujen herkkujen tietoja talteen.

Honey and buttermilk

Nimestään huolimatta hunajaa ja heraa sisältänyt jälkiruoka ei ollut yltiöimelä. JP ja Sasu ovat tässäkin asiassa samoilla linjoilla eli turha makeus on riisuttu jälkkäreistä, which is nice.

Weingut Fogtin Huxelrebe Auslese oli makeaa, mutta kuitenkin raikasta, mikä teki siitä loistavan kumppanin hunajaiselle jälkkärille.

Rosehip and dillisk

Toisen jälkiruoan mustikoita oli muhitettu liemessä, jossa oli ruusunmarjoja sekä jännän nimistä dillisk-merilevää. Ihastuin niiden makuun kovasti.

Balbianon Malvasia di Castelnuovo don Bosco oli kiinnostava uusi viinituttavuus.

Petit four

Sen sijaa Verkstrand’sin kirsikkalikööri oli vanha tuttu, joka tuntuu maistuvan kerta kerralta paremmalta. Yksi upeimmista kirsikkaviinoista, joita minulla on ollut ilo lirppiä.

Koska jutun juurta tuntui riittävän, otimme vielä toisetkin digestiivit. Pääsin vihdoin maistamaan Helsinki Distilling Companyn ensimmäisen viskierän satoa, jonka totesin varsin oivalliseksi. Seuralaiseni testasi saman tislaamon tyrnipontikan, joka on myös loistotuote.

Menun hinta oli 90 euroa ja viinipaketti maksoi 65 euroa, mutta koska hurjaannuimme noiden jälkijuomien kanssa, niin laskun loppusummasta muodostui jonkin verran suurempi kuin 155 euroa.

Olin hinkunut JP McMahonin ravintolaan jo kauan ennen kun sain maistaa hänen ruokiaan ja tämä ilta vain vahvisti uskoani Galwayn reissun välttämättömyydestä. Viime kesänä suoriuduin vihdoin Aniariin. Kerron visiitistä omasta postauksessaan ehkä vielä tämän vuoden aikana.