Odotukset olivat siis korkealla, kun tepastelin majapaikastani pari korttelia etelään valmiina vastaanottamaan kaiken mitä Daniel Humm joukkoinen haluaa minulle valmistaa.
Tarjolla olleista vaihtoehdoista valitsin maistelumenun, joka sisälsi kahdeksan varsinaista ruoka-annosta. Niiden lisäksi pöytään kannettiin vähintään saman verran jumalaisia amuse-boucheja.
Makumatka alkoi omenateellä ja söötillä suupalalla, jossa oli pekonia ja viiriäisen muna.
Pahvilaatikosta löytyi perinteisen black and white cookien näköinen keksi...
...mutta suklaan ja vaniljan sijasta se maistuikin tryffelille ja parmesaanille.
Näissä luomuksissa oli kampasimpukkaa, piparjuurta ja sinappia sekä palsternakkaa, pikkelöityä daikonia ja seesaminsiemeniä. Älyttömän hyvää.
Seuraavaksi minulta tultiin kysymään, haluaisinko käydä keittiössä. No juu, pitkin hampain :-)
Kyökin puolella minulle esiteltiin paikkoja ja valmistettiin hiilihappojään avulla annos, johon tuli omenasorbetttia ja sitruunalunta. Tämä on ilmeisesti vakio-ohjelmanumero maistelumenun tilanneille. Kuvia keittiöstä ei valitettavasti ole, koska kamera jäi pöytään.
Palattuani pöytään tuotiin tilaamani Quin Quina Crusta-alkudrinksu (Bonal Gentiane-Quinaa, Peychaud’s Bitteriä, Maraschinoa ja sitruunankuorta). Lisäksi sain selailtavaksi viinilistan, joka oli paksu kuin Kalle Päätalon romaani.
Makupalatykitys jatkui rapealla polentatikulla.
Tikkari oli valmistettu kikherneistä ja jogurtista, mausteena oli currya.
Merisiilin mädistä, juuriselleristä ja omenalumesta koottu herkku oli ihan tolkuttoman ihanaa. Tätä lisää ja isommat lusikat!
Seuraava ruokalaji oli tervehdys Staten Islandilta simpukoiden muodossa. Niitä tarjoiltiin chorizo-murujen sekä omenoiden ja perunoiden kanssa. Lisäksi tarjolla oli friteerattua simpukkaa, simpukkamadeleine sekä simpukkalientä. Liemi pysyi lämpinä kuumilla kivillä. Kun kiville kaadettiin vettä, niillä lepäävistä merilevistä levisi pöytään hurmaava meren tuoksu.
Leivän päälle laitettiin lehmän- ja vuohenmaidosta tehtyjä voita sekä sormisuolaa.
Ensimmäinen varsinainen ruoka oli jännää couscousmaista kukkakaalia sekä oliivi- ja appelsiinimurusia.
En halunnut juoda maistelumenun viiden viinin pakettia, vaan valitsin minulle suositelluista juomista lasillisen valkoista (Pichler-Krutzler Grüner Veltliner Klostersatz 2010) sekä lasillisen punaista (Bernard Baudryn Le Clos Guillot Chinon 2009) viiniä.
Seuraava annos piti sisällään hanhenmaksaa ja tattaria. Oih.
Maa-artisokkaa paahdettuna sekä kevyesti paneroituna vesikrassin, piparjuuren ja sinapin kanssa. Ihan parasta! Tämän jälkeen Chef & Sommelierissä syömäni maa-artisokat ovat enää vain maailman toiseksi parhaita ;-)
Ylistin ruokaa tarjoilijallekin ja hän totesi, että annos on listan todellinen underdog ja sitä ei kovin hanakasti tilata. Onneksi on maistelumenu!
Haudutettua hummeria, meyer lemonia, kärtsättyä purjoa sekä mustekalan musteella maustettua äyriäisbisque'a.
Nautaa, ketunleipää, miniperunoita sekä maailman pienimpiä sieniä. Hauskaa oli se, että lehmänpalaa, josta lautaselleni päätynyt siivu on leikattu, käytettiin moikkaamassa minua salin puolella pari ruokalajia aikaisemmin.
Haisevalla Reblochonilla kuorrutettuja pikkupottuja sekä helmisipuleita. Aivan hullunhyvää.
Tässä vaiheessa piti ihan huokaista onnesta. Mahtavasta ruoasta nauttimisen ohella seurasin melkein tippa linssissä kaiken sujuvuutta. Henkilökunta toimi kuin hyvin öljytty kone niin keittiössä kuin salin puolella.
Myös korkeista ikkunoista näkyvä Flatiron Bulding aiheutti läikähdyksiä sielussa, sillä se on mielestäni yksi New Yorkin kauneimmista rakennuksista.
Jälkkärikimaran aloitti Egg Cream, jossa ei ole munia eikä kermaa. Tämä versio valmistettiin kaakaopavun murusilla maustetusta maidosta, appelsiiniöljystä ja soodavedestä.
Juustokakussa oli vuohenmaidosta tehtyä tuorejuustoa, veriappelsiinia ja vaniljaa. Oi nam!
Suklaasorbetin päälle oli ripoteltu reippaasti karamellisoituja suklaakakkumuruja. Sen kanssa tarjoiltu kastike oli maustettu bergamotilla, joten se maistui ihan Earl Grey-teelle. Lisäksi annokseen oli pirskoteltu hieman oliiviöljyä.
Jälkiruokien jälkeen sain uuden rasian, jossa löytyi klassinen suklaan ja vaniljan makuinen mustavalkokeksi.
Espresson seuraksi minulle tarjottiin konjakkia, mutta kun kerroin olevani enemmänkin calvados person, niin lasiini kaadettiin aika koukuttavaa newjerseyläistä omenabrandya. Tätä lähiviinaa piti ostaa pullollinen mukaan Suomeen.
Laskun (tippeineen noin 250 euroa) kanssa pöytään tuotiin vielä suklainen maapähkinävoikeksi ja mukaan aamiaistarpeiksi annettiin purkillinen talon omaa mysliä.
Kulinaarimuruja ♥ Eleven Madison Park
10 kommenttia:
Luin nyt sun Nykkipostaukset putkeen ja näistä tuli ihan hirvittävä ikävä sinne. Ja nälkä. Ja matkakuume. Ja olutkin maistuis.
Me söimme juuri porkkanasosekeittoa.
anna, mulle kävi ihan samalla tavalla, kun kirjoittelin näitä juttuja. Vielä olis jemmassa yhden postauksen matzkut, sitten pajatso on tyhjä!
Pirkka, porkkanasosekeitto on hyvää!
Aijaiii, tällainen on kokemus jo pelkästään luettuna kuvien kera, joten voin vaan huokaista ja miettiä, mitä se on paikan päällä ollut! :)
Nenna, kiva jos pystyin mielestäsi edes jotain fiiliksiä välittämään. Oli tuolla kyllä aika kurkoa käydä :-)
Naudan kohdalla ajattelin, että mitä ihmettä; melkoisen tuoretta lihaa, mutta tarkemmin luettuani se tervehtijä olikin palanen :).
Olisi tuota sessiota voinut luulla arvokkaammaksikin...
Yleensä joutuu biffaamaan nuorisollekin, niin "vähän" edukkaammin mennään :).
Heleen, hinta tuntui tietty taaloina kalliimmalta, kun summia ei osaa ihan tarkalleen päässään muuntaa euroiksi. Mutta itsekin kyllä yllätyin laskun euromäärästä (positiivisessa mielessä siis).
Tuliko pissit housuun ;). Upeaa katseltavaa ja luettavaa. Merisiilin mäti jäi kiinnostamaan kovasti!
Kiitos kattavasta postauksesta :)
Merituuli, no lähellä oli :-)
Luka, kiitos itsellesi, kiva kun tykkäsit lukea.
Lähetä kommentti