Jämähirveä

Vaikka puolitoistakiloinen hirvipaisti ei mikään jättimäinen lihakimpale olekaan, ei se tässä huushollissa meinannut loppua millään. Söin siivuja sellaisenaan eri lisukkeilla muutamalla aterialla sekä sämpylän täytteenä työlounaaksi pariin otteeseen. Silti paisti ei vaan ottanut ehtyäkseen!

Viimeisestä palasta päätin tehdä stroganovia. Tai oikeastaan siitä tuli enemmän stroganovin tyylistä hirvihöystöä, sillä kastiketta oli aika vähän suhteessa muihin tykötarpeisiin. Ken enemmän soossia halajaa, hän lisätköön lihaliemen ja smetanan määriä.

Lihaliemeen kannattaa ehdottomasti hyödyntää hirvipaistista tihkunut neste, mikäli sitä on vielä jäljellä. Ruokaan voit käyttää myös suolakurkkuja, mutta hapankurkuista (esimerkiksi Myrttisen) sapuska saa mielestäni mukavampaa makua.

Koska hirvenliha oli jo valmiiksi kypsennettyä, valmistuvat höystö ja riisi alle puolessa tunnissa. Tämä on siis varsinaista pikaruokaa - ja hyvää sellaista.

Tarvitset:
sipulin
voita
2 rkl tomaattipyrettä
300 g hirvenpaistia
2 dl vahvaa lihalientä
1 dl smetanaa
2 hapankurkkua
suolaa

Tee näin:
Suikaloi sipuli. Sulata voi kattilassa ja freesaa sipuleita voissa hetkinen.

Lisää joukkoon tomaattipyre ja sekoita hyvin.

Leikkaa hirvi suikaleiksi ja laita ne kattilaan tomaattisten sipulien seuraksi.

Lisää kattilaan lihaliemi ja smetana. Sekoita ja anna kiehua hissukseen kymmenisen minuuttia.

Suikaloi kurkut ja lisää ne kattilaan. Anna porista vielä viiden minuutin ajan.

Tarkista suola. Tarjoa pitkäjyväisen riisin kanssa.

Ruokabloggaajat taikoivat toukokuussa 2012 hävikkiä herkuiksi, mutta ajaton teema elää ja voi yhä hyvin Facebookissa.

Santa Klaus

Jouluruokakausi käynnistyi osaltani jo viime viikolla, kun osallistuin lukuisten muiden ruokabloggaajien lailla Klaus K:n (Bulevardi 2-4) American Christmas Grill-menun maistelutilaisuuteen. Lanttulaatikkoövereitä ei tullut vedettyä, sillä listalla oli melko epätyypillisiä suomalaisia joulusapuskoita.

Nimelleen uskollisena American Christmas Grill tarjoilee tuhtia juhlasesonkiruokaa amerikkalaisilla vaikutteilla, joista helpoimmin tunnistettavia lienevät grillatut lihat sekä kalkkuna täytteineen. Perhehotellin suomalais-amerikkalaiselle omistajaparille joulubuffa lienee jonkin sortin comfort foodia, sillä ennen Helsinkiin asettumistaan he ovat asuneet Washingtonissa ja New Yorkissa.

Chef de Cuisine Filip Forsberg esitteli suunnittelemansa menun, jonka ehdoton helmi oli varsin lihaisa alkuruokasetti.

Suosikeikseni nousivat ankanmaksapaté punasipulihillokkeella, savuisa possun palvikassler coleslaw'n kanssa sekä mukavan kipakka kuhaceviche.

Omalla ajalla olisin tehnyt alkupalatarjotinten äärelle erilliset kala- ja liharetket, mutta yhteisen syömisrytmin nimissä kasasin kaikki kiinnostavat eväät samalla lautaselle. Ei ahistanut kuin ihan vähän vaan.

Amerikka-teema näkyy myös juomalistalla yhdysvaltalaisina viineinä. Optimaalisen hapokas Panamera Cuvee California 2010 sopi ei-niin-hirmuisesti-Chardonnaysta-pitävän meikäläisenkin suuhun.

Seuraavaksi saimme makupaloja kaikista pääruoista. Cajun-lohi oli ihan jees, mutta se olisi kestänyt vielä hieman ärtsymmätkin mausteet. "Karhuviini" toimi lohen kanssa loistavasti. Myös kastanjatäytteinen ravioli oli herkkua.

Liharuoista tykästyin eniten entrecôteen sitruunavoilla. Possun grillikylkipalojen vaahterasiirappi-BBQ-kastike maistui lupaavalta, mutta liha olisi voinut olla jonkin verran kypsempää. Kalkkunan kanssa en ole oikein koskaan päässyt sinuiksi, eikä ystävyytemme syventynyt tälläkään kertaa.

Kalkkunan sisään tungettava täyte sen sijaan oli loistava yhdistelmä mausteista makkaraa, leipää ja kastanjoita. Myös bataattipyre ja ruusukaalit olivat maukkaita, mutta grillatuista kasviksista en hirveästi innostunut.

Meille tarjoillut pääruokamaistiaiset olivat siis vain minikokoiset versiot varsinaisista annoksista. Esimerkiksi entterin todellinen koko on aika vaikuttava.

Merlot'kaan ei kuulu lempirypäleisiini, mutta Charles Smithin The Velvet Devil 2010 oli kohtuullisen suunmukaista punkkua.

Voipi olla, että olutlistalla olevaa Stallhagenin Delikatia löytyy myös Kulinaarimurulan joulupöydästä.

Muutaman juustopalan jälkeen oloni oli jo aika täysi, joten vilkulin varoen massiivisen jälkkäripöydän suuntaan, jolle katetut kakut olivat pääosin Konditoria pH7:n tekeleitä. Onnistuin välttämään ylilyönnit ja lankesin loveen vain pekaanipähkinäpiirakan ja brandykermavaahdon edessä. Kerrassaan huikeaa joulutorttua!

Pähkinäkaakun lisäksi herkuttelin vielä parilla konvehdilla ja yhdellä ruskealla M&M-namusella, jotka eivät aikoinaan kuulemma kelvanneet Van Halen raideriin.

American Christmas Grill on tarjolla Klaus K:ssa jaksolla 4.-21.12.2012. Pötypöytiin pääsee käsiksi 62 eurolla, juomista veloitetaan erikseen. Hintataso saattaa tuntua tyyriiltä, mutta varsinkin liharuokien fanittajat saavat rahoilleen takuulla vastinetta

Hirveen yksinkertaista

Pidän hirvelihan mausta. Varsinkin hirvenpaistista sapuskaa valmistaessani skippaan yleensä kaikenlaiset marinadit pitäytyen mausterintamalla suolassa ja pippurissa. Joskus vähemmän ihan oikeasti on enemmän. Maailman helpoimman hirvipaistin tykötarvelistalla on supervähän kamaa ja sen työstäminen on niin simppeliä, että!

Kokkasin hirveä tällä ohjeella viimeviikkoiselle ruokavieraalleni, joka veteli sitä hyvällä ruokahalulla parikin santsikierrosta. Silti lihaa jäi reippaasti jäljelle ja aikomuksena on tehdä jämistä stroganoffia tai jotain vastaavaa soossia.

Hirvipaistin kaverina tarjoilin kurkusta, kuivatusta tillistä, partaäijästä, sherryetikasta, oliiviöljystä ja suolasta sekoitettua salaattia sekä aivan taivaallisia hanhenrasvassa paistettuja perunakuutioita. Tämän parempia ei potuista saa!

Paistorasva on viimekeväisen Dublinin reissuni tuomisia ja se loppuu kohta. Tiedän, että purkitettua hanhen- ja ankanrasvaa saa toki omalta kylältäkin, mutta minulla olisi hirmuinen hinku päästä rasvaretkeilemään Irlantiin...

Tarvitset:
1½ kg hirvenpaistia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Tee näin:
Ota hirvi huoneenlämpoon noin tunniksi ennen sen uunitusta.

Laita uuni lämpenemään 150-asteiseksi.

Suolaa ja pippuroi paisti reilusti joka puolelta. Laita liha uunivuokaan ja vuoka uuniin.

Kypsennä lihaa uunissa parin tunnin ajan. Valele paistia välillä vuokaan kertyvällä nesteellä.

Anna vetäytyä vartin verran ennen leikkaamista.

Kylmää kyytiä Huberissa

Viime viikonloppuna kävin suurin odotuksin testaamassa Tampereella ihan äskettäin avatun Huberin (Aleksis Kiven katu 13). Paikalla on samat omistajat kuin oivalliseksi todetulla ravinteli Berthalla. Kuppilan etuliite "biffiravinteli" noudattaa Berthasta tuttua "hauskaa" nimeämislinjaa, joka saattaa jotakuta huvittaakin.

Minuun ei moinen huumori uppoa, eikä Huberin visiitillä kyllä kauheasti naurattanut muutenkaan, sillä palvelu töksähteli linjakkaasti alusta loppuun saakka. Ruokalistojen saaminen kesti tosi pitkään ja annoskokojen logiikka selitettiin meille vasta sitten, kun olimme jo tilauspäätöksemme tehneet.

Listalla lihat on hinnoiteltu 100, 300 ja 450 gramman mukaan, mutta 100 gramman annoksia ei ole saatavilla. Lihapalojen koot lähtevät pääsääntöisesti puolesta kilosta ylöspäin ja biittejä suositellaankin tilattavaksi isommalle porukalle jaettavaksi. Kiva idea, mutta se ei valitettavasti avaudu pelkästään menua lukemalla.

Huberin viinivalikoima on oikein mielenkiintoinen, mutta ainoastaan yhtä punaviiniä (kuvassa) saa laseittain. Käsittämätöntä. Myöskään silmämäärällä kaatamista ei kannattaisi harrastaa, jos sitä ei osaa. Minun 12 senttiäni oli reilusti vähemmän kuin toisen seurueemme jäsenen 12 senttiä, mutta pikkuisen enemmän kuin kolmannen kaverin 16 senttiä.

Päädyin tilaamaan 300 gramman palan flankia, sillä olin porukastamme ainoa, joka ei ollut syönyt mitään edellisiltaisten lettubakkanaalien jälkeen. Neljä seuralaistani tilasi kimppalihaa, koska he olivat pari tuntia aiemmin vetäneet pannariaamiaisen.

Myös sapuskoiden saapuminen kesti kovin kauan. Lihoissa sinänsä ei ollut mitään vikaa, mutta lautasia ei oltu lämmitetty kunnolla, joten muutaman suupalan jälkeen ei voinut enää puhua lämpimästä ruoasta.

Outoa oli myös se, että pihviravintolassa asiakkailta ei tiedusteltu lainkaan haluttua lihan kypsyysastetta. Oma göntsäni oli tsägällä medium, mutta makuja on monia ja monet preferoivat vielä raaempaa lihaa.

Lisukkeiksi valitsin anjovisvoita sekä käsinleikattuja ja ankanrasvassa kypsennettyjä ranskalaisia. Voissa oli makuuni hiukan ujosti anjovista ja se ei oikein meinannut sulaa kylmenevän pihvin päällä. Potut olisivat olleet loistavia, jos niissä olisi ollut hiukan vähemmän suolaa.

Vesi kielellä odottamassani ydinluussa suolaa ei sitten ollutkaan yhtään. Luuta ei oltu myöskään paahdettu tarpeeksi, sillä ydin oli jäänyt paksuimmasta kohdasta ikävästi raa'aksi. Luuydin on käytännössä pelkästään rasvaa. Yritykseni sulatella sitä pihvin päällä oli tuomittu epäonnistumaan, koska pihvi kylmeni hetkessä. Mainitsin asiasta tarjoilijalle, joka vei terveiseni kokille, jonka mielestä luuytimessä ei ollut mitään vikaa. Nuff said.

Laskua odottelimme niin ikään melkoisen tovin, se taisi tulla vasta neljättä kertaa pyydettäessä. Liha lisukkeineen sekä lasi viiniä maksoivat 41 euroa, mikä olisi varsin kohtuullista, jos niin moni pikkuasia ei olisi ollut pielessä. Toivoisin niin kovasti, että Huberin mokailut olisivat vain alkukankeutta, sillä peruskonsepti on mainio ja kuppilan puitteet tosi hienot.

I Can Has lettu?

Osallistuin eilen Tampereella huikeisiin lettubakkanaaleihin, joissa normiräiskäleiden ohella paistettiin myös kookos-, pinaatti-, chili-, siideri- ja vaniljalettuja. Totaalisen lettuähkyn saavuttamista edistivät samoilla käryillä kokatut syrnikit ja pikkuiset blinit.

Pöytä kirjaimellisesti notkui erilaisista täytteistä, joita orgioijat toivat lettujen seuraksi nyyttäriperiaatteella. Laajasta valikoimasta löytyi muiden muassa vorschmackia, perunasalaattia, jokirapu-, kylmäsavulohi-, savusilakka- ja palvilihamöhniä, Nutellaa, vaniljajäätelöä, turkinpippurimurskaa, karvias-minttuhilloa, raparpericurdia, taateleita ja mandariineja.

Blinien kanssa oli tarjolla muikun mätiä, punasipulisilppua, smetanaa, sienisalaattia, suolakurkkuja ja hunajaa. Itse blinit olivat ihanan rapeita ja tattarisia.

Illan ehdottomaksi hitiksi muodostui kookosmaitoon tehdystä ja appelsiininkuorella maustetusta taikinasta paistettu lettu, joka nautittiin Nutellan ja taateleiden kanssa. Vienon sitruunaiset syrnikit olivat mahtavan makuisia sellaisenaankin, mutta niiden kanssa natsasi kivasti myös kekkereihin roudaamani raparpericurd.

Pikkutunneilla työstettyjä turkinpippurilettuja en ruokakoomaltani enää kertakaikkiaan kyennyt testaamaan. Urheimmat kehuivat niitäkin loistaviksi.

Lettubileiden muusta ohjelmasta vastasi järjestävän seuran lutunen viisikuukautinen Herkules, jolle tuomistani tuliaisista vinkupossu herätti innostusta ja täysimittainen siankorva hämmennystä.

Booli oli isäntäväelle ominaisesti perin alkoholista. Juomaa jäähdyttivät laimentavien jääpalojen sijasta pakastetut appelsiiniviipaleet - kerrassaan nerokasta!

Blinien kyytipojaksi kumosimme naukut kannabisvodkaa, jonka makua ja erityisesti tuoksua voisi kuvailla hyvin jännäksi.

Vein siis lettukesteihin raparpericurdia sekä purkillisen savusilakkatahnaa. Ruma, mutta herkullinen möhnä maistui sekä suolaisten lettujen että blinien kaverina. Se voisi toimia yskimättä myös uuniperunoiden täytteenä.

Savusilakkatahnaan tarvitset:
400 g savusilakoita
puskan tilliä
3 dl smetanaa
2 munaa
10 sentin pätkän purjoa
nokareen voita
2 rkl kapriksia
suolaa
mustapippuria
vihreää Tabascoa

Tee näin:
Perkaa silakat. Laita putsatut kalapalat kulhoon ja lisää joukkoon tilli sekä puolet smetanasta. Sauvasekoita tasaiseksi tahnaksi.

Keitä munat koviksi ja anna niiden jäähtyä. Murskaa jäähtyneet munat haarukalla murusiksi.

Pilko purjo silpuksi ja freesaa silppua hetki voissa pannulla. Anna jäähtyä.

Lisää silakkatahnaan munat, purjo, kaprikset sekä loput smetanasta. Sekoita hyvin.

Mausta suolalla, pippurilla ja vihreällä Tabascolla.

Sotto vai rotto?

Jos valmistaa palsternakkaa vähän niin kuin risoton tapaan, niin millä nimellä sitä voisi kutsua? Palstersotto? Palsterotto? Joka tapauksessa kyseessä on jumalaisen makuinen sapuska, sanottiinpa "palsternakkarisottoa" sitten miksi tahansa.

Idean tähän ruokaan sain juuriselleristä valmistetusta sellerisotosta, jota nautimme taannoisella Chef & Sommelier-visiitillä. Se oli herkkua, mutta niin on kyllä tämäkin.

Palsternakan makea, hiukan pähkinäinen maku sopii loistavasti yhteen parmesanin kanssa ja voi pyöristää kokonaisuuden osiaan suuremmaksi summaksi. Reseptin mukaisesta satsista syntyy kaksi annosta.

Tarvitset:
300 g palsternakkaa
50 g voita
1-2 dl vettä
50 g parmesania
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuori palsternakka ja paloittele se niin pieniksi kuutioiksi kuin kykenet.

Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon palsternakat. Freesaa kuutioita hetki ja lisää kattilaan desin verran vettä.

Anna pöhistä kohtalaisella lämmöllä kunnes vesi on haihtunut. Jos palsternakat eivät ole vielä kypsiä, lisää vielä hiukan vettä ja anna pöhistä lisää. Varo kuitenkin, etteivät juureskuutiot mene täysin muhjuksi!

Lisää kattilaan raastettu juusto ja sekoita hyvin. Mausta ruoka suolalla ja pippurilla.

Kasvisateria tuplajuustolla

Sain luokseni syömäkylään seurueen, jonka jäsenistä yksi diggailee pääsääntöisesti kasvispainotteista ruokaa. Sianlihasta pinkeänä hoosiannaa huutava pakastimeni ei siis eilisestä illallisesta yhtään tyhjentynyt, sillä halusin tehdä koko porukalle samaa syötävää.

Aikani eri vaihtoehtoja pähkäiltyäni päädyin kokkaamaan aivan taivaallisen ihanaksi osoittautunutta italialaista munakoisopaistosta, Melanzane alla Parmigianaa.

Tuunasin Pumpkin Jamista löytämääni ohjetta hiukan. En laittanut tomaattisoossiin lainkaan basilikaa, vaan kylvin sitä reilulla kädellä kerrosten väliin. Lisäksi pyöristin mozzarellapallojen määrää yhdellä ylöspäin, koska tämän kaltaisissa ruoissa juustoa nyt vaan ei voi olla liikaa.

Valmis sapuska ei ollut kovin kuvauksellista, mutta voihan video miten mahtavalta se maistuikaan!

Aluksi tarjoilin bruschettoja: perinteisiä tomaattisia, artisokkamöhnällä päällystettyjä (tällä kertaa käytin grillattuja artisokkia - suosittelen!) sekä pestoisia leipäsiä.

Pestoon (puska basilikaa, kourallinen raastettua parmesania, pari valkosipulinkynttä, puolisen desiä pinjansiemeniä, suolaa, mustapippuria ja öljyä) hulahti pikkuisen liikaa öljyä, joten se jäi melko löysäksi, mutta makuun sillä ei ollut vaikutusta. Jälkkäriksi tein Babarin hätävaraa. Juomina meillä oli proseccoa ja luomuvalkkaria Italiasta sekä sponssilikööriä.

Kaksi kolmasosaa ruokavieraistani oli juuri palannut melko tiivistahtiselta Ameriikan kiertoajelulta, jolta sain upeita sankarituliaisia: pullollisen Hot 4 Barack-chilikastiketta, Julia Childin loistavalla tokaisulla ("If you're afraid of butter, use cream.”) varustetun jääkaappimagneetin ja sokerina pohjalla Elviksen lempiruokareseptejä. Arvostan.

Munakoisopaistokseen tarvitset:
3 munakoisoa
suolaa
sipulin
3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
800 g tomaattimurskaa
suolaa
mustapippuria
ripauksen sokeria
3 palloa mozzarellaa
150 g parmesania
puskan basilikaa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Poista munakoisoista kannat ja leikkaa ne pitkittäin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleille suolaa ja anna niiden hikoilla puolisen tuntia.

Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipulit. Kuumenna kattilassa tilkka öljyä ja freesaa sipuleita siinä. Lisää tomaattimurska ja anna soossin porista vartin verran. Mausta suolalla, pippurilla ja ripauksella sokeria.

Kuivaa munakoisoviipaleet. Paista viipaleita pannulla oliiviöljyssä, kunnes ne ovat molemmilta puoliltaan kauniin värisiä.

Peitä uunivuoan pohja munakoisoviipaleilla. Revi niiden päälle mozzarellaa sekä reilusti basilikaa. Laita vuokaan sen jälkeen ohut kerros tomaattikastiketta ja päälle raastettua parmesania.

Jatka vastaavanlaisten kerrosten tekemistä kunnes vuoka on täynnä tai tykötarpeet loppuvat. Päällimmäiseen kerrokseen tulee vain tomaattisoossia ja parmesania.

Kypsennä munankoisopaistosta uunissa noin 45 minuutin ajan. Jos maltat, niin anna ruoan vetäytyä vartin verran ennen herkuttelua.