Missä Jallu luuraa?

No nykyään viinakaapin ohella myös kirjahyllyssä. Sain jokunen viikko sitten Jonna Pulkkisen Jallu – Jaloviinan ja paloviinan historia-teoksesta arvostelukappaleen ja opusta onkin tullut selattua pätkissä useina iltapuhteina.

Kirja on kiintoisaa luettavaa. Siinä käsitellään Jaloviinan lisäksi kohtuullisen kattavasti yleistä tislauksen ja viinanpolton historiaa sekä valotetaan sitä polkua, jota pitkin on tarvottu nykyiseen suomalaiseen alkoholipolitiikkaan. Opin muiden muassa sen, että alkoholia voi valmistaa pakastamalla ja että vielä 1600-luvulla papisto sai merkittäviä lisätienestejä polttamaansa viinaa myymällä. 

Syntinä viinan käyttöä (tai itse asiassa sen käytöstä seurannutta juopumusta) alettiin pitää vasta 1700-luvulla. Erinäisten kieltojen, lainsäädännön, valmistuksen ja tuonnin säätelyn sekä maaseudun anniskelurajoitusten vaikutukset alkoivat näkyä kunnolla 1800-luvun loppupuolella. 

Pulkkinen toteaa, että "Näillä kielloilla suomalainen ravintolakulttuuri alkoi näivettyä kun taas muualla Euroopassa majatalolaitos alkoi elää uutta kukoistusaikaansa. Myöskään suomalainen talonpoikaiskeittiö ei kehittynyt. Ihmisillä oli kuitenkin tarve kokoontua yhteen, joten maaseudulla majatalojen ja kestikievareiden sijaan kansa alkoi kokoontua kyläkauppojen kupeisiin." Tämä panee miettimään, miten asiat voisivat olla, jos kieltolinjan sijasta olisi aikoinaan valittu toisenlainen tie.

Jalluplörö ja tissit Kannaksessa.

Mutta takaisin Jaloviinaan. Sitä saadaan sekoittamalla konjakkia, etanolia, vettä ja sokeriväriä. Sokerista johtuen jokainen Jaloviina-erä on hiukan erivärinen. Jallua alettiin valmistaa kieltolain päätyttyä 1932 naapurikorttelissani Lönnrotinkadulla.

Tuolloin juomalla ei ollut vielä nimeä, joten Helsingin Alkoholiliikkeen työntekijöiden keskuudessa aiheen tiimoilta järjestettiin nimikilpailu. Kisan lopputulos on tietenkin selviö, mutta ehdotettujen nimien joukossa oli useita helmiä. Vai mitä olet mieltä seuraavista: Kultajuoma, Surunsurma, Kerhoseos tai Konjake de Napander?

Aikabaarin kryptinen Jallu-mainos.

Kirjassa käsitellään Jaloviinaa suomalaisessa populaarikulttuurissa Pekka Puupää-leffoista rillumarein ja iskelmäsanoitusten kautta nykybändien raidereihin. Kaikille tutuin elokuvaviittaus lienee Tuntemattomasta sotilaasta, jossa rintamalla oleville sotilaille jaetaan leikattua konjakkia Mannerheimin syntymäpäivien kunniaksi.

Itselleni mieluisin Jaloviina-repliikki on tullut Faktan homman Aulis Kaakon suusta, kun hän tilaa baaritiskillä "pullon Jaloviinaa ja asbestihanskat". Kyseinen kohtaus alkaa tämän Youtube-koosteen kohdasta 2:09.

Jallukirjan lopussa on myös ruoka- ja käsityövinkkejä. Torin legendaarisia jallupullia siellä ei ihme kyllä ole, mutta resepti Marttojen Punatähti-nimiselle juomalle löytyy kyllä. Samainen ohje löytyy myös tästä blogista.

Ohje on todellakin saatu syksyllä 2007 makkarakurssin sivutuotteena Uudenmaan Marttojen Hilkka Huttuselta. Hän kertoi tämän "mukavan joulujuoman" tykötarpeet ja teko-ohjeet suullisesti ja minä kirjasin ne kynä sauhuten muistiin. Nimellä Punatähti juomaa siunattiin vasta siinä vaiheessa, kun nakeloin siitä postausta ja jutulle piti keksiä vetävä otsikko. 

Niin että saiskos seuraavaan painokseen tarkennuksen nimen synnystä kiitos?

Schnitzelin näköisiä lettuja

Postauspaussit näköjään pitenevät sitä mukaa kun kauan odotettu kesälomareissuni lähestyy. Kulinaarimurula on jäänyt pahasti paitsioon, sillä olen aina kirjoitusasentoon istahdettuani harhautunut guuglailemaan kaikenlaisia australialaisia asioita. Hyvin jännää.

Mutta niin palkka- kuin blogityöpöytäkin on putsattava ennen vapaalle vaihtamista ja aloitan suman purkamisen kyssäkaaliletuilla. Ihanan rapsakkaa kyssäkaali kuuluu ehdottomasti kaalien top viitoseeni (muita samaan sakkiin sijoittuneita kaaleja ovat täysin satunnaisessa järjestyksessä kukka-, ruusu-, lehti- ja varhais-), joten uudet käyttövinkit tälle herkulle ovat aina tervetulleita.

Senpä vuoksi Project Mama-blogin lettureseptiin törmätessäni sitä oli pakko kokeilla hetimiten. Lätkistä tuli aika pirun rumia, mutta ah niin hyviä, että niiden syömisessä meinasi karata mopo käsistä. Smetanan lisäksi höystin lettusia kaalisuikaleilla sekä silputulla kevätsipulilla, joiden joukkoon lusikoin kesäkurpitsapikkelsiä ja nokareen majoneesia. Erittäin toimiva yhdistelmä!

Ohjeen mukaisesta satsista tulee kahdeksan blinin kokoista lettua tai tusinan verran pienempiä kakkaroita. Maistuvat ihan päteviltä myös kylminä.

Tarvitset:
400 g kyssäkaalia
1 dl vehnäjauhoja
½ tl soodaa
munan
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen
smetanaa syömiseen

Tee näin:
Kuori kyssäkaali ja ja raasta se.

Lisää raasteen joukkoon jauhot, sooda ja muna. Sekoita tasaiseksi.

Paista taikinasta voissa pannulla haluamasi kokoisia lettuja.

Syö letut kuumina smetanan kanssa.

Päättymätön zukkiini, osa 2

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa totesin, työkaveriltani saatu mammuttimainen kesäkurpitsa on osoittautunut erittäin riittoisaksi. Kätevä emäntä olisi tietty raastanut siitä kamaa pakastimeen, mutta säästöpossun, starwars-eläimen ja lampaan palojen sekaan ei nyt vaan lertakaikkiaan mahtunut enää mitään.

Onneksi kesäkurpitsaa voi lykätä melkein minne vaan, jopa suklaakakkuun. Tämän kesäkurpitsa-suklaakakun ohjeen muistan repineeni talteen jo muutaman vuoden takaisesta painetusta Hesarista, mutta se lienee hautautunut muiden "tätä on pakko kokeilla joskus"-paperilappujen joukkoon. Onneksi resepti löytyi myös verkkolehden arkistosta.

Taikinaan tulee aika paljon asioita, mutta mikään monen työvaiheen leipomus tämä ei onneksi ole, sillä ainekset vain sekoitetaan ronskisti keskenään. Hasselpähkinät toivat mukavaa tekstuuria muhevan mehevään kakkuun ja kuorrutuksen käyttämäni ricotta sopi tarkoitukseen erinomaisesti. Aika ihana kakku!

Taikinaan tarvitset:
6 dl vehnäjauhoja
1½ dl kaakaojauhoja
4 dl sokeria
2 dl öljyä
5 dl raastettua kesäkurpitsaa
2 dl rouhittuja hasselpähkinöitä
2½ tl ruokasoodaa
1½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vanilja-aromia
2 dl maitoa
2 rkl perunajauhoja

Kuorrutukseen tarvitset:
150 g ricotta-juustoa
3 dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria

Lisäksi tarvitset:
voita
korppujauhoja
kokonaisia hasselpähkinöitä

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Sekoita kaikki taikinan tykötarpeet isossa kulhossa.

Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka.

Nostele taikina vuokaan ja paista kakkua uunissa 45 minuutin ajan.

Anna kakun jäähtyä.

Sähkövatkaa kuorrutusainekset tasaiseksi tahnaksi.

Kuorruta kakku ja koristele se kokonaisilla hasselpähkinöillä.

Päättymätön zukkiini, osa 1

Eräänä kuulaana syyspäivänä työhuoneeni pöydälle oli ilmiintynyt monsterimittainen kesäkurpitsa. Sen välittömässä läheisyydessä oli liimalappu, johon tussattu nuoli osoitti kohti jättiläisvihannesta ja nuolen alla luki "RUOKAHAASTE". Otin haasteen nöyränä vastaan ja pienen salapoliisityöskentelyn jälkeen sain haastajankin selville. Että kiitosta vaan asianosaiselle!

Virallisten valvojien läsnäolleessa suoritettu punnaus osoitti tyypin painavan huimat 3,2 kiloa. Se on melko paljon kesäkurpitsaa se. Hänestä on nyt valmistettu pikkelsiä, kakkua sekä tässä postauksessa esiteltäviä lettuja, mutta jötkälettä on jäljellä vielä pitkälle toista kiloa. Käyttökohdevinkkejä otetaan vastaan.

Näiden kesäkurpitsa-ricottalettujen ohje on löydetty mistäpä muualtakaan kuin Food & Wine-sivustolta. Alkuperäisessä reseptissä tosin puhutaan frittereistä, mutta minun taikinastani tuli sen verran löysää, että siitä syntyi 20 pikkulettua.

Ja voi miten herkullisia lettuja! Sitruuna sopii kesäkurpitsan ja ricottan kaveriksi aivan mielettömän hyvin. Jytiksen tuomasta tillipuskasta riitti tavaraa tähänkin sapuskaan ja tilli toimi joukon jatkona erinomaisesti. Lisukkeeksi työstin salaattia superkypsästä avocadosta, porkkanoista ja lehtisalaatista. Kastikkeen sekoitin sitruunanmehusta. oliiviöljystä, mustapippurista sekä suolasta. Hyvää tuli.

Lettuaterian kyytipojaksi tiristin vihonviimeiset liraukset kasvisruokakilpailua varten saamastani luomuchardonnay-tötsästä. Viinipakkaus on ollut megakurpitsan lailla erittäin riittoisa.

Kisaan osallistuvaa paahdettua paprikarisottoani voit muuten käydä äänestämässä Facebookin Juomavinkki-sivulla. Tuosta sivusta täytyy valitettavasti tykätä ennen kuin äänestäminen on mahdollista, mutta jos tykkääminen ahdistaa, niin sen suhteen voit halutessasi muuttaa mielesi heti äänen antamisen jälkeen (näin toimin aika usein itsekin, sillä pakkotykkääminen on penaalista).

Tarvitset:
8 dl raastettua kesäkurpitsaa
2 valkosipulinkynttä
3 kevätsipulia
tilliä maun mukaan
150 g ricottaa
2 munaa
2 tl raastettua sitruunankuorta
suolaa
mustapippuria
2 dl vehnäjauhoja
oliiviöljyä paistamiseen

Tee näin:
Raasta kesäkurpitsa. Silppua valkosipulinkynnet, kevätsipulit ja tilli.

Laita kurpitsaraaste, silputut sipulit sekä tilli isoon kulhoon. Lisää joukkoon ricotta sekä munat. Sekoita hyvin.

Mausta seos raastetulla sitruunankuorella, suolalla ja pippurilla.

Sekoita lopuksi joukkoon jauhot.

Kuumenna öljy pannulla ja paista taikinasta halkaisijaltaan noin kymmensenttisiä lettuja.

Paprika ja tilli ne yhteen soppii

Tällä viikolla alkaneesta lihattomasta lokakuusta huolimatta Herkku & Koukku-blogin Jytis vieraili residenssissäni harjoittelemassa lihansyöntiä. Muassaan hän toi puskan tilliä ja haastoi minut keksimään sille muitakin kavereita kuin kala.

Vinkkasinkin hänelle jo porkkanarisotosta, jonka tilli nosti ihan uudelle tasolle, mutta mielessäni muhi jo seuraava tillinhyödyntämiskohde. Ihanalta Food & Wine-sivustolta löydetty feta-paprikasandwichien resepti suorastaan huusi tillituunausta.

Tillin lisäksi varioin ohjetta vaihtamalla focaccian järjettömän hyvään vehnäleipään, jota valmistaa Patisserie Teemu & Markus. Työpaikkani kainaloon kavereiden juuri avaama myymälä-kahvila on sekä uhka että mahdollisuus.

Chiliä paprikatahnaan kukin voi lisätä omasta lempparipurkistaan ja myös määrää voi säädellä omaan suuhun sopivaksi. Itse käytin aika tujua kamaa, joten olin sen kanssa melko maltillinen, ettei kiukku tappaisi muita makuja alleen.

Tarvitset:
2 punaista paprikaa
2 tl chilitahnaa
4 vehnäleipäviipaletta
100 g fetaa
runsaasti tilliä

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Paahda paprikat uunissa mustiksi. Laita paahtuneet paprikat pussiin jäähtymään ja nosta uunin lämpöä 250 asteeseen.

Kuori jäähtyneet paprikat ja sauvasekoita paprikafileet muhjuksi. Sekoita joukkooon chilitahna.

Laita leipäviipaleet leivinpaperoidulle uunipellille.

Voitele viipaleet paprikatahnalla ja murentele niiden päälle fetaa.

Uunita 5-7 minuuttia kunnes leivät ovat rapsakoita ja juusto hieman pehmentynyt.

Kylvä leiville tillisilppua.

Paina kaksi leipäviipaletta toisten kahden leipäviipaleet päälle siten, että juustopuolet ovat vastakkain.

Leikkaa syntyneet sandwitchit kahteen osaan ja tarjoile.

Kaukaista kuminaa

Ajallisesti kaukaista siis, sillä tämän kuminaisen kaalipiiraan työstöstä taitaa olla kulunut jo reipas kuunkierto. Piirakan pääosassa on ikisuosikkini keräkaali, mutta sivuosaa luonnenäyttelee Harry Dean Stantonin herkkyydellä ihanainen kumina.

Tai tarkemmin ottaen kiuruveteläisen Arctic Milkin valmistama kuminalla maustettu kermajuusto, jonka ostin elokuisesta Herkkujen Suomi-tapahtumasta. Mikäli tuota herkkujuustoa ei ole saatavilla, voit käyttää korvikkeena tavallista kermajuustoa sekä noin ruokalusikallista kuivattuja kuminansiemeniä.

Kuminaan suhtautuminen taitaa olla samanlaista kuin suhtautuminen korianteriin tai mämmiin eli sitä joko rakastaa tai sitä ei voi sietää. Minun peukkuni on jämäkästi pystyssä kuminalle (kuten korianterille ja mämmillekin). Jos et lämpene kuminalla, niin raasta täytteeseen haluamaasi juustoa ja mausta se omalla lempiyrtilläsi. Tai jätä yrtit kokonaan pois, piirakka kyllä kestää sen.

Pohjaan tarvitset:
100 g vehnäjauhoja
ripauksen suolaa
50 g voita
lirauksen vettä

Täytteeseen tarvitset:
150 g kaalia
voita
suolaa
mustapippuria
munan
1 dl maustamatonta jogurttia (partaäijää)
50g kuminajuustoa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Sekoita pohjataikinaa varten jauhot ja suola. Nypi joukkoon voi. Lisää vesi. Sekoita taikina tasaiseksi ja muotoile siitä pallo. Kääri taikinapallo kelmuun ja laita jääkaappiin jähmettymään vähintää puoleksi tunniksi.

Suikaloi kaali. Sulata pannulla nökäre voita ja muhittele kaali siinä letkeäksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä.

Sekoita keskenään muna, jogurtti ja raastettu juusto. Lisää joukkoon jäähtynyt kaali.

Kauli taikina ohueksi levyksi. Painele taikina vuoan (halkaisija 18-20 cm) pohjalle ja reunoille. Siisti reunat ja levitä täyte pohjan päälle.

Kypsennä piirasta uunissa 40 minuutin ajan. Anna jäähtyä hiukan ennen syömistä.

Pinkkiä puuroa

Parin kuluneen viikon aikana vaivoinani ovat olleet aivan tolkuttoman täysi kalenteri sekä keskivaikea bloggausblokki, mutta nyt tunnelin päässä alkaa taas näkyä valoa (eikä se ole juna). Herkku & Koukku-Jytiksen minulle eilen IRL heittämä tillichallenge sekä kuukauden ruokahaasteen teema saivat bloggausinnostukseni heräilemään. Jytiksen tilleistä lisää myöhemmin, nyt keskityn hyvää tekeviin pinkkeihin asioihin.

Vispipuuroa voi valmistaa puolukoiden ohella muistakin marjoista sekä hedelmistä. Tämä punaviinimarjapuuro tekee makunystyröille erityisen hyvää. Lisäksi huttua lusikoimalla tulee hyvälle tuulelle MOT. Puuromarjat sain lahjaksi työkaveriltani, myös siitä tuli aikoinaan hirmu hyvä mieli. Ihan win-win-puuroa siis!

Hempeän pinkin värinsä vuoksi puuron ilmoittaminen lokakuun ruokahaasteeseen on enemmän kuin luontevaa. Reseptiskaban puitteissa ruokabloggaajilla (ja miksei ihan normaaleillakin tyypeillä) on mainio tilaisuus tehdä myös toisenlaistakin hyvää lahjoittamalla sopivaksi katsomansa summa Roosa nauha-keräykseen.  

Tarvitset:

1 l vettä
4 dl punaviinimarjoja
1 dl sokeria
1½ dl mannasuurimoita

Tee näin:
Kiehauta vesi, marjat ja sokeri kattilassa.

Lisää joukkoon mannasuurimot koko ajan sekoittaen.

Anna kiehua miedolla lämmöllä 10 minuutin ajan.

Sähkövatkaa jäähtynyt puuro kuohkeaksi.