Bellevue - Helsingin venäläinen klassikko

Olemme kafruni kanssa suunnitelleet herkuttelua Bellevuen (Rahapajankatu 3) zakuskapöydän äärellä palttiarallaa viiden vuoden ajan. Almanakkojen synkronointia ovat hankaloittaneet muiden muassa sellaiset seikat, että toinen meistä vaikuttaa Savossa ja toinen Isolla Kirkolla, toinen meistä on useimmiten viikonloput töissä ja toinen vapaalla sekä se, että zakuskapöytä katetaan ainoastaan lauantaisin.

Ihmeiden aika ei ole ohi, sillä saimme vihdoinkin sovittua zakuskatreffit maaliskuun alkupuolelle. Iloisen jälleennäkemisen kunniaksi laitettiin kimppalottokin vetämään, mutta siinä ei sitten enää ollutkaan onni myötä.

Bellevuen vessanseinätaidetta.

Bellevue on tiettävästi maailman vanhin Venäjän ulkopuolella toimiva venäläinen ravintola. Se aloitti kahvilana nykyisessä lokaatiossa vuonna 1917, mutta muuttui ravintolaksi paikan alkujaan eestiläisen perustajan Grigori Pawlowin saatua Suomen kansalaisuuden vuonna 1922. Vuodesta 1975 lähtien Bellevuen johdossa on ollut rautarouva Ragni Rissanen.

Ravintola on jo sadan vuoden ajan pysynyt uskollisena venäläiselle keittiölle, jonka lukuisia klassikkoruokia löytyi myös zakuskapöydästä. Sana zakuska (mon. zakuski) tarkoittaa alkupalaa, jotka tunnetusti ovat suuressa ja mahtavassa Venäjänmaassa runsaita ja ennen kaikkia emähyviä.

Ruokaorgioiden palanpainikkeeksi tilasimme venäläistä "shampanjaa", jota sitten kippistelimme Neuvostoliiton muistolle.

Päivän keitto oli borssia ja varsin maukasta borssia olikin. Soppalautaselle lompsahti "vahingossa" aika suuri smetanasilmä.

Zakuskapöydän kalasaaliin stolitšnajagraavattu lohi oli valehtelematta parhainta graavilohta mitä olen naismuistiin maistanut. Kalasettiini haalin lisäksi aika ihanaa sillikaviaaria, lämminsavustettua lohta, kalaballotinea, söötin miniblinin mätivaahdolla sekä tatteja Juliennes...

...joka osoittautui pieneksi kipolliseksi isoja makuja. Herkkutattien, sipulin, smetanan ja juuston kombinaatio oli sanalla sanoen taivaallinen.

Seuraavaan satsiin keräilin gruusialaisen keittiön antimia. Hatšapuri näytti kuivakalta, mutta olikin muhevan juustoisaa. Khinkalit muistuttivat kyllä enemmänkin pelmeneitä, mutta maistuivat mainioilta, Myös lobiosta sekä punajuurikroketista pidin kovasti.

Vaikka tässä vaiheessa ruokailua nälkä ei todellakaan ollut enää vieraanamme, kokosin urheasti lautaselleni maisteluannokset hapankaalisalaattia, aivan törkeän pehmoiseksi keitettyä naudankieltä, kokonaisena paahdettua ankkaa, sienisalaattia sekä venäläistä kaalipiirasta. Erinomaisia sapuskoita kaikki tyynni!

Järkevät ihmiset olisivat skipanneet juustot, mutta seurueemme ei tietenkään tehnyt niin.

Aterian makeaksi päätökseksi lusikoin karpalokiisseliä kermavaahdolla ja hörpin samovaarista valutettua venäläistä teetä, johon kauhoin reilusti vattuhilloa.

Zakuskapöytä ja osuuteni kuohuviinipullosta maksoivat yhteensä 59 euroa, mikä on mielestäni loistohinta niin laadun kuin määränkin näkövinkkelistä. Kaupan päälle tuli niin kova ähky, ettei meinannut vielä seuraavana aamunakaan olla nälkä. Спасибо большое!