Luun ytimessä Meat District Porvoossa

Käynnistimme silläsipuleiden kanssa lihattoman lokakuun kertakaikkisen asiattomasti illastamalla pitkän kaavan mukaan Meat District Porvoossa (Gabriel Hagertin kuja, Porvoo).

Viime huhtikuussa avatun Meat District taustalta löytyvät Porvoossa muiden muassa pikkuista Pariisin Ville-hotellia pyörittävä Riku Stenros sekä Samuli Wirgentius, jonka luotsaama helsinkiläinen Postres laittoi pari vuotta sitten pillit pussiin.

Nyt Postres on noussut tuhkasta ja jatkaa makeaa elämäänsä Meat District Porvoon kyljessä Cafe Postresina. Molemmista paikoista saa originaali-Postresin kuulua Tarte Tatinia, joka meidänkin jälkiruokasuunnitelmissamme kieltämättä kummitteli.

Kuvan bambit eivät olleet ruokalistalla.

Meat District Porvoon juttu on liha ja erityisesti leikkeleet, joista esimerkiksi salami on paikan päällä valmistettua. Ravintola käyttää paljon lähialueen tilojen luomukamaa, jotka he raakakypsyttävät itse. Salissa oleva massiivinen, koko seinän levyinen lihojen riiputuskaappi on kieltämättä pysäyttävä näky.

Sapuskoita voit valita á la carte-listalta tai antaa keittiön päättää syömiset puolestasi. Tarjolla on laaja MD all in-maistelumenu tai sen suppeampi versio MD half in. Noin nanosekunnin harkinnan jälkeen otimme kaikki MD all init, koska pitkä matka ja kova nälkä.

Minä ja Merituuli tilasimme myös viinipaketit. Kuskin hommiin nakitetulle Jukallekin ravintola räätälöi "autoilijan viinipaketin" eli hän sai liraukset samoista viineistä, joita me Merkkarin kanssa lirpimme sitten vähän enemmän. Loistavaa palvelua!

Lihaorgioiden aperitiivina herkuttelimme Porvoo/Hki Gran Turismo-drinkillä, joka oli sekoitettu lakritsijuurella maustetusta Helsinki Distilling Companyn ginistä, tonicista ja greipistä. Erittäin suunmukaista geeteetä!

Sitten alkoivat kolmisen tuntia kestäneet lihakekkerit. Liki kaikki ruokalajit oli katettu isoille lautasille tai kulhoihin, joista jaoimme ne virsiä hyräillen kristillisesti kolmeen osaan.

Aivan ensimmäiseksi pöytään tuotiin loistavia leikkeleitä, oliiveja ja leipää. Salamista tykkäsin eniten, mutta hyviä olivat chorizo ja ilmakuivattu kinkkukin.

Bosgårdin naudoista pilkottu tartar oli kaikin puolin täydellinen - suolausta myöten. Lisäksi laatulihakeon kätköissä oli piparjuurella maustettua smetanaa ja päällä tosi rapeiksi friteerattuja suppilovahveroita sekä ranskalaista suolaheinää (Merituuli sen ranskalaiseksi tunnisti, minä en puhunut heinän kieltä).

Lihaparaatin vegeannoskin oli aivan ihana: siinä oli maa-artisokkaa paahdettuna, pyreenä ja rapeina lastuina sekä pikkelöityjä sinapinsiemeniä.

Meat District Porvoo toimii samassa tilassa, jossa aikoinaan sijaitsi etanaravintola Timbaali. Timbaalin muistoa kunnioitettiin tuunatulla etanasetillä, jota maustoivat salvia, valkosipuli sekä laardi, ja joka oli kuorrutettu reilulla satsilla Västerbotten-juustoa *pökr*

Chorizon kanssa samaan kippoon oli päätynyt sekoitus valkoisia papuja, maissia ja leipäkuutioita, jotka imaisivat maukkaat liemet itseensä kuin sienet. Syysruokaa parhaimmillaan.

Alkupalakavalkadin päätteeksi makunystyröitämme järisyttivät nämä upean muhevat häränhäntäraviolit, joissa maistui kiitettävän reippaasti myös herkkutatti.

Slovenialainen Čotarin raikkaan tanniininen punaviini Teran toimi oikein oivallisena kyytipoikana ensimmäisen aallon syömisille.

Sitten räjähti pajatso. Pyyhkeiden päälle tuotiin halkaistu, paahdettu ydinluu, joita koristi reilu knölli muikunmätiä. Muita tykötarpeita olivat smetana sekä lemon curd (!), joita ohjeistettiin lusikoimaan leivälle. Niiden päälle kehotettiin sitten lastaamaan luuydintä sekä mätiä.

Jumaleissön mikä makupommi tämä olikaan! Ennen maistamista yhdistelmä tuntui aivan järjettömältä, mutta lemon curd toi muuten melkoisen raskaaseen annokseen sen kaipaamaa raikkautta...

Etsi kuvasta kuski.

...jota komppasi uskomattoman hienosti hivenen makea, mutta kuitenkin mukavan mineraalinen riesling (Rudolf Trossenin Madonna Auslese 2010). Täydellinen pari juuri tuolle sekopäisen hyvälle luuytimelle!

Pääruokasi saimme överikypsää karitsan niskaa tillikastikkeen, suolapaahdettujen salottisipuleiden, grillattujen sydänsalaattien sekä frittisiiklien kanssa. Veikkailimme, että lammasta oli ensin kypsennetty pieni iäisyys jonkin sortin mausteliemessä ja ennen tarjoilua siihen kärtsättiin puugrillissä hurmaavan makuinen pintakerros.

Tässä vaiheessa ateriaa meitä ei enää nälkä vaivannut, mistä johtuen pystyimme tuhoamaan niskabiitistä vain murto-osan. Onneksi jämät pakattiin doggy bagina toimineeseen leivoslaatikkoon ja ne matkasivat silläsipulilaan hävikkiherkuksi.

Camparon Barolo 2007 oli jumalaisen hyvää. Juuri tällaista punkkua on ihmisen tarkoitus juoda villasukat jaloissa, kun ulkona tuuli vinkuu nurkissa ja räntää sataa vaakasuoraan päin näköä.

MD all inin jälkiruokana oli fiksusti säällisen kokoinen pallo raikasta tyrnisorbettia.

Tahtoisin tietää, mitä tapahtuu tuolle pullossa lionneelle ompulle, kun leka tyhjenee.

Ei puhettakaan, että olisimme kyenneet syömään haaveilemaamme Tarte Tatinia. Jotain omenaista oli kuitenkin saatava, joten otin tarpeeseen tulleeksi digestiiviksi Calvados Christian Drouinin Pomme Prisonnièrea.

Oma osuuteni syömistä ja juomista (MD all in, geetee, All-in wines sekä calvados) oli 144 euroa. Laatuun ja määrään nähden varsin edukasta siis, vastaava serviisi olisi Helsingissä kustantanut taatusti lähemmäs 200 euroa.

Meat District Porvoo on ehdottomasti visiitin arvoinen paikka. Vaikka sen ensisijaista kohderyhmää ovat tietty lihansyöjät, saamassani varausvahvistuksessa todettiin, että "vaikka fokusoimme vahvasti lihaan, vegemenu onnistuu myös mitä mainioimmin." Sitäkin houkuttaisi kyllä kokeilla!