Kolmen tähden tapaninpäivällinen

Koska joululomamatkasta Hongkongiin on jo yli kaksi kuukautta ja juhannuskin on käytännöllisesti katsoen nurkan takana, niin lienee korkea aika naputella reissun ruokakokemuksia tänne blogiin vielä kun muisti on tallessa.

Honkkarin visiitin ehdottomasti eniten odottamani ravintolakeikka suuntautui Alvin Leungin perustamaan Bo Innovationiin (60 Johnston Road,Wan Chai), jonka nimen olen sekoittanut useampaankin otteeseen ihan toisella alalla operoivaan Bo Conceptiin.

Palleroinen tyyppi Bo Innovationin sisäänkäynnin vieressä ei ole vakiokalustoa vaan joulukoriste.

Leungin kuppila sijoittuu viime viikolla julkistetulla vuoden 2016 Aasian 50 parhaan ravintolan listalla sijalle 41 ja on arvioitu kolmen misukan arvoiseksi. Tosin Michelin Guide Hongkong & Macauta on sen kahdeksanvuotisen olemassolon aikana ehditty kritisoida melkoisen ailahtevista ja epäjohdonmukaisista arvioistaan, mutta minusta kritiikin kohteena oleva linjattomuus jotenkin kuuluu kiinalaisiin meininkeihin.

Kävin Alvinin baarissa tapaninpäivänä, jolloin siellä oli tarjolla vain 15 ruokalajin maistelumenu. Siltä löytyi kuitenkin ilahduttavan paljon samoja syömisiä, joita näkyy olevan normi-iltojenkin listoilla. Ennen ravintolaan saapumista nautitun gintonicin pehmentämälle meikäläiselle oli myös naurettavan helppoa kaupata menulle laadittu juomapaketti.

Talon leipä oli kevätsipulipannarin makuista kantonilaista vohvelia.

"X-treme Chinese Cuisine" oli ehkä keskeisin syyni Bo Innovationissa illastamiselle. Aterian aikana törmäsin moniin tuttuihin kantonilaisen ja hongkongilaisen keittiön makuihin välillä hyvinkin yllättävistä raaka-aineista tai perinteisestä poikkeavalla tavalla valmistettujen sapuskoiden muodossa,

Hiilihappojään kanssa kikkailua on aina kiva katsella...

Nitro

...varsinkin kun lopputuotosta, viisimausteista ja inkivääristä "vaahtokarkkia", pääsee maistamaan.

Oyster

Jos saisin päättää, niin nauttisin jatkossa kaikki osterini kaviaarin, lehmän kielen ja kirpsakan setsuanilaisen vihreän soossin kanssa.

Alkunapojen kanssa siemailtu kiinalaisen (!) Grace Vineyardin kuohuviini Angelina 2009 oli kaikin puolin positiivinen yllätys. Kaukana ovat ne ajat, jolloin kiinalaisen viinin valikoima rajoittui punaiseen ja valkoiseen Great Walliin.

Foie Gras

Edes huono omatunto ei saanut Chu Yeh Ching-bambuviinalla terästetyn mison, pikkelöidyn salaatin, omenan ja bambunversojen kanssa tarjoiltua hanhenmaksaa maistumaan katkeralta.

Fermentoiduista bambunlehdistä valmistettu vodka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Aiemmat kokeiluni kiinalaisten tiukkojen viinojen kanssa ovat olleet ikävähköllä tavalla ikimuistoisia, joten 45-volttisen bambuviinan nuuhkuttelu ja maistelu oli tilanteena hyvin jännä, Ihastuin tähän makeanpehmään alkoholiin sen verran, että sitä piti etsiä mukaan tuliaisarsenaaliin.

Toro

Normaalisti boikotoimaani tonnikalaakin vetelin toinen silmä kiinni. Sen kanssa oli tarjolla ihan tolkuttoman herkullista umamiöljyä, letkeitä ja rapsakoita nuudeleita sekä hämmentävän kuuloista "wok air"-jauhetta. Oli mitä oli, mutta hyvää se oli!

Umamiöljyä loroteltiin lautaselle söpöstä lasikannusta.

Alaska King Crab

Instagramissa bongaamieni kuvien perusteella olin jo henkisesti valmistautunut syömään yhden ruokalajin vauvanruokapurkista. Kuningasrapumousse, jonka joukossa oli kivoja rapeita mitälie-biittejä, oli namia. Koska olen tyttö, sain lusikoida baby foodia  kitusiini pinkillä Hello Kitty-lusikalla. Naapuripöydän herrapari sai siniset lusikat.

Hanhenmaksan, tonnikalan ja kuningasrapumössön kyytipoikana toimi oivallisesti Dielin eksklusiivisesti Bo Innovationille valmistama Demon Riesling Nahe 2012.

Beef Consommé

Sitten alkoi aivan hullu makujen ilotulitus. Lehmäeläimen potkasta pienen ikuisuuden muhiteltu lihaliemi oli kruunattu aromikkailla matsutake-sienillä ja tryffelilä. Aivan käsittämättömän intensiivisen makuista lientä!

Molecular

Kantonilainen bbq-possu oli työstetty molekyyligastronomian taikatempuin suussa suloisesti poksahtavaksi helmeksi, joka maistui niin taivaalliselta, että ihan vähän meinasi itkettää.

Tomato

Hiljaiseksi vetivät myös eriväriset tomaatit, joiden kastikkeena oli vinkeää makeaa riisiviinietikkaa. Tämä etikkakin oli ihan uusi tuttavuus meikäläiselle, tituleerasivat sitä "kiinalaiseksi balsamicoksi", eikä vertaus ole ollenkaan huono.

Bambuvodkan lailla myös etikkaa tuli ostettua yksi leka tuliaisiksi, kun ystävälliset boinnovationilaiset esittelivät, miltä ihmesoossipullo näyttää.

Collovray & Terrier'n killerihyvä Poilly-Fuisse “V.V.” 2013 oli passeli pari erityisesti lihaliemelle.

Blue Lobster

Dekadentti makumatka jatkui hummerilla, joka pötkötteli vienosti chilillä maustetussa hummeriliemessä kera kaviaarin, maissin, herneiden sekä setsuaninpippurilla ryyditetyn hollandaisen *pökr*

Listan ehkä kiinnostavin sapuska oli jakinmaitojuusto, jonka päälle oli hellävaroen aseteltu optimilöysä ankanmunankeltuainen sekä liki säädytön määrä valkoista tryffeliä.

Oiskos tossa niin sanotusti tarpeeksi tryffeliä?

White Truffle

Iiiks, ihan törkeetä K18-yolkpornoa!

Snow White

Ennen pääruokia suu putsattiin ujosti hunajaisella yuzusorbetilla.

Hummerille, keltuaispornolle ja yuzusorbetille paritettu Domaine Henri Delagrannge et Filsin punaviini Volnay 1er Cru ”Clos des Chenes” 2013 oli ällistyttävän mainio kaveri nimenomaan juusto-keltuais-tryffelihässäkälle. Että tuli sekin päivä nähtyä, kun juon onnesta soikeana punkkua munaruoan kanssa!

Veal Sweetbread

Friteerattu (!) luuydin (!!) kuulostaa teoriassa täysin toteuttamiskelvottomalta idealta, mutta käytännössä se on niin hyvää, että sen pitäisi ehkä olla kielletty lailla. Ydinluun puolikkaasta tarjoillun luuydinkroketin rasvaisuutta komppasivat mukavasti pikkelöity artisokka, osterikastike sekä lootuspähkinämuhju.

Turkey Roulade

Risottomaisella pedillä sienillä täytetyn kalkkunarullan lisukkeena möllötteli pullea abalone, jota natustaessa suljin jälleen mieleni mahdollisilta uhanalaisuusuhilta. Jos koko muun vuoden pyrkii syömään eettisesti, niin eikös joulunpyhinä ole luvallista vähän sikailla?

Luuytimen ja kalkkunan painikkeeksi lirpin Xavier'n Bo Innovationille yksinoikeudella tuottamaa Chateauneuf-du-Pape  Demon MSGtä vuodelta  2010. Jösses, mikä viini *tähän sydän*

Almond

Jälkkärisetin käynnisti mantelihyytelö liemessä, jossa oli vihreää teetä, mystistä "mustaa sokeria" sekä kanelia, josta tuli mieleen joulu.

Black Christmas

Veriappelsiinista, pesusienimäisestä mandariikakusta, hasselpähkinöitä ja kiwistä työstetty jälkiruoka oli aika mitäänsanomattoman näköinen, mutta voi apua miltä se maistuikaan...

...tämän australialaisen Lake Breezen Moscaton kanssa. Tähän makupariin olisi ollut hyvä lopettaa.

Mutta ei! Pöytään kannettiin vielä teetä sekä pikkumakeita viehkolla yläotsikolla "Eight Treasures". Pakotin itseni maistamaan kaikkia, koska miten muka olisi voinut valita, syökö mandariininkuorella maustetun suklaakonvehdin VAI lohikäärmeen silmäksi nimetyn seesamipalleron VAI hunajajellyn VAI krysanteemi-custardilla täytetyn pienen tortun VAI punapapufudgepalan VAI kiinalaista taatelikakkua VAI saksanpähkinäkeksin VAI ruusu-hasselpähkinäsuklaanyytin.

Laskun maksun jälkeen koin suuren yllätyksen, kun sain ammentaa saatanalliseen paperipussiin kiinalaisia irtokarkkeja niin paljon kuin ilkesin.

Rohmusin pussiin aika monta White Rabbit-maitokarkkia, koska ne ovat ihania. Toki keräsin pussiin myös muita nameja ja seuraavana päivänä nekin maistuivat oudon epäkiinalaisilta.

Bo Innovation oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mutta pikkurahalla siellä ei kyllä selviä. Illallinen viinipaketin kanssa tuli niin hävyttömän kalliiksi, että en taida uskaltaa julkistaa summaa, sillä äiti lukee blogiani ja kertoo sen kuitenkin mummille, jolla on heikko sydän.

Omasta pussistani serviisin joka tapauksessa maksoin ja sovin itseni kanssa, että ilta Bo Innovationissa on joululahja sekä korvaus tähänastisen työurani absoluuttisesti paskimmasta duunisyksystä. Mutta eipä siitä sen enempää, jossain tulevassa postauksessa kerron Tuoksuvan Sataman huokeammista ruokailumahdollisuuksista.