Dim sum ja muita kantonilaisia juttuja

Yksi viime joulukuisen Hongkongin reissuni tavoitteista oli syödä niin paljon paikallisia pöperöitä kuin vain suinkin pystyn & kykenen. Kantonilaisen keittiön erikoisuus, dim sum, oli do eat-listallani erityisen korkealla, samoin kantonilainen bbq-possu.

Hongkongissa voi syödä hyvin sekä hurjan kalliisti että hurjan edullisesti. Pienellä budjetilla selviää jopa Michelin-mainintoja keränneessä Tim Ho Wanissa, jonka North Pointissa sekä Sham Shui Possa sijaitsevat kuppilat ovat yhden tähden ravintoloita ja Tai Kok Tsuinkin ovessa on Bib Gourmand-tarra. Majapaikkani oli Hongkongin saarella, joten sitä lähinnä sijainnut Tim Ho Wan (IFC Mall/Podium Level 1, Central) ei prenikoilla koreile, mutta siellä(kin) sapuskat ovat aivan tajuttoman herkullisia. Ja halpoja.

Dim sumit ovat Tim Ho Waneissa Se Juttu, joten siellä tuli vierailtua pariin otteeseen. Testattua ja oivalliseksi todettua tuli monta porsaanlihaa sisältänyttä settiä, joista yläkuvan vasemmassa ylälohkossa ja alakuvan close-upissa illistelevät char siu-täytteiset rapeat pullat ovat ihan totaalista parhautta! Pahaa sanaa ei voi lausua myöskään uppopaistetuista possudumplingeista (yläkuvassa oikealla ylhäällä), possun kylkipaloista chilisessä mustapapukastikkeessa (yläkuvassa vasemmalla alhaalla) tai kulhollisesta höyrytettyä riisiä ja possua (yläkuvassa oikealla alhaalla).

El classico.

Yksittäisten annosten hinnat Tim Ho Wanissa vaihtelevat 10-20 HKD:n välillä plus teestä veloitetaan muutama dollari per henkilö eli 10 eurolla syö itsensä pinkeäksi.

Muita hinta-laatu -suhteeltaan erinomaisia ketjuja ovat Crystal Jade sekä Din Tai Fung, jotka molemmat ovat tunnettuja soup dumplingeistaan, joiden kiinalainen nimi on xiao long bao.

Crystal Jadella on Honkkarissa yhteensä 10 toimipistettä (esimerkiksi lentokentällä on yksi), joista minua lähin sijaitsi samalla ostarilla kuin Tim Ho Wan. Myös Crystal Jade La Mian Xiao Long Baon (IFC Mall/Level 2, Central) hinnat ovat maltilliset. Yläkuvassa näkyvät possutäytteiset dumplingit, yyberkoukuttavat valkosipulikurkut, soppadumplingit possunlihalla sekä tölkki kiinalaista lageria maksoivat vajaan 10 euroa.

Star Ferry-lauttamatkan päässä hotellisaareltani löytyi lähin Din Tai Fung (30 Canton Road, Tsim Sha Tsui). Sinne (kuten kaikkiin muihinkin tässä postauksesta luetelluista dim sum-ketjujen paikoista) kannattaa mennä jonottamaan jo hyvissä ajoin ennen kuppilan avautumista. Henkilökunta jakaa jonottajille vuoronumeroita sekä meille helposti tunnistettaville ulkomaalaisille lontoonkielisiä tilauskuponkeja ynnä kuvallisia menuja.

Din Tai Fungin possutäytteiset soppadumplingit (yllä olevassa kuvassa alhaalla oikealla) ovat parhaimpia mitä olen konsaan syönyt. Olen nyt harrastanut niiden laadunvalvontaa sekä Australiassa että Kiinasssa, ja nyytit maistuvat täsmälleen yhtä makoisilta molemmilla mantereilla. Myös Din Tai Fungin pavut possunjauhelihan kanssa (ylhäällä olevassa kuvassa yläoikealle) sekä sienillä ja pinaatilla täytetyt höyrypullat (ylhäällä olevassa kuvassa alavasemmalla) ovat hyviä. Kuvassa olevat ruoat ja pullollinen olutta maksoivat alle 10 euroa.

Instagramista bongaamieni kuvien perusteella osasin suunnistaa DimDimSum Dim Sum Speciality Storeen (7 Tin Lok Lane, Wan Chai), jolla on haarakonttoreita myös Jordanissa, Mong Kokissa ja Shatinissa. Tämä Wan Chain paikka on tosi pieni, joten sinne saa jonottaa hyvän tovin.

DimDimSumin erikoisuus ovat söötit, possun näköiset höyrypullat (yllä olevan kuvan alarivi), joiden täytteenä on suolaista egg custardia (miten lie kääntyy tuo egg custard härmäksi?). Myös katkarapudumplingit (yllä olevan kuvan vasemmassa yläkulmassa) ja pannulla rapeutetut sianlihadumplingit (yllä olevan kuvan oikea yläkulma) olivat oivallisia. Kuvan safkat irtosivat reilusti alle 10 eurolla.

Kävin myös kokeilemassa rajojani setsuanilaisen keittiön suhteen lounastamalla Sichuan Housessa (2-8 Wellington Street, Central), jossa jopa tee (yllä olevassa kuvassa vasemmassa yläkulmassa) oli polttavaa (enkä nyt tarkoita pelkästään nesteen lämpötilaa). Teen kanssa alkupaloiksi tuodut tofubiitit olivat niin ärtsyjä, että yksi riitti minulle. Myös kurkkualkupala (yllä olevassa kuvassa yläoikealla) oli kiukkuista, mutta addiktoivaa kamaa. Friteerattujen munakoisojen (yllä olevan kuvan alin rivi) kanssa tarjoiltu soossi oli sen verran stydiä, että koisosiivuja ei siihen koko matkaltaan tullut dipattua. Sichuan House oli dim dum-ketjuja pikkuisen tyyriimpi ravintola, lounas siellä kustansi noin 30 euroa.

Kallimpaa hintaluokkaa edusti honkkarihipsterin suosimassa trendikkäässä SoHossa sijaitseva Ho Lee Fook (1 Elgin Street, Central), jonne ei voi tehdä varauksia, vaan pöydät jaetaan nopeimmille.

Kävin Ho Lee Fookissa jouluaattoillan aterialla, jolla nautin kukka- ja parsakaalista sekä pekonista (yllä olevan kuvan vasemmassa alakulmassa) koostuvasta herkusta sekä supermehukkaasta bbq-possusta (alla oleva kuva). Listalla oli paljon muitakin mielenkiintoisia annoksia, mutta koska dinneröin keskenäni, niin en viitsinyt tilata enempää ruokaa kuin pystyin syömään. Kiinalaisiin ravintoloihin todellakin kannattaa mennä isommalla porukalla, jolloin ruokalajeja voi tilata enemmän ja maistella useampia erilaisia judeemeja.

Kantonilainen joulukinkku.

Sooloillallinen (drinksu, kaksi ruokalajia ja yksi olut) Ho Lee Fookissa maksoi noin 35 euroa.

Joulunpyhistä selvittyämme laitoimme Hongkongissa asuvan kafruni kanssa pöydän koreaksi puitteiltaan upeassa paikassa nimeltä Mott 32 (Standard Chartered Bank Building, 4-4A Des Voeux Road, Central). Myös se oli hintatasoltaan sellainen, että oli ihan kiva olla liikkeellä monikossa.

Yllä olevassa kuvassa näkyy Mott 32:ssa ahnehtimiemme eväiden parhaimmistoa. Vasemmassa yläkulmassa on huippuhyviä koukutuskurkkuja. Oikeassa yläkulmassa on taivaallista munakoisoa. Alarivin vasemmanpuoleiset shanghailaiset nuudelit veivät  kielen mennessään ja jokainen muru tuli syötyä myös oikean alakulman hapanimelästä possusta. Mott 32:n versio kantonilaisesta char siusta (alla oleva kuva) veti kirjaimellisesti sanattomaksi. Ai-van saakelin hyvää sikaa!

Kantonilainen joulun jälkeinen kinkku.

Geetee, hongkongilaisen pienpanimon erinomainen amber ale ja osuuteni safkoista köyhdyttivät minua reilun sadan euron verran.

Luulin, että pystyisin syömään kiinalaista ruokaa rajattoman ajan, mutta vajaassa viikossa dim sumiin ja possuun eri muodoissa alkaa jo snadista leipääntyä. Mutta mitään en kadu, reissu oli ruokahuollon kannalta erittäin onnistunut.

Honkkariin matkaaminenkin sujui suhteellisen tuskattomasti, sillä tililleni oli kertynyt sen verran reilusti Finskin pojoja, että pystyin upgreidaamaan itseni mennen tullen bisnekseen. Siellä on kyllä mukavasti jalkatilaa ja muikea valikoima alkoholia, mutta ei se ruoka niin kovin kaksista ole. Parasta antia olivat juustot, joita sitten nakertelin menomatkalla mainion portviinin (yllä olevan kuvan vasen yläkulma) ja paluulennolla muhevan punkun (yllä olevan kuvan vasen alakulma) kanssa sekä suomalainen palkintosonnigini, joka kerrankin tarjoiltiin ilman jäisiä karpaloita ja rosmariininoksaa (yllä olevan kuvan oikeanpuoleinen otos) #feelfinnair