Piipahdin juhannuksena Lontoossa, missä sää oli kesäisen aurinkoinen ja pubeissa runsaasti Englannin jalkapallomaajoukkueen kannattajia. Tuntui lohduttavalta katsoa MM-ottelua niin sanotusti omiensa parissa. Englannin jatkosta putoaminenkin harmitti siellä ehkä snadisti vähemmän kuin ginipöhnässä kotisohvalla. Mutta "turha rutista, tää on futista", kuten sanoisi eräs laittoman vedonlyöntiporukkamme jäsen.
Pelien takia jouduin rassaamaan hieman omia aikataulujani, sillä hyvissä ajoin ennen otteluohjelman julkistamista tekemäni pöytävaraus St JOHNiin (26 St. John Street) osui ikävästi päällekkäin Englannin pelin kanssa. Onnekseni sain vaihdettua torstain dinnerin perjantain lounaaksi.
Olen syönyt ennenkin tässä Fergus Hendersonin ja Trevor Gulliverin parikymmentä vuotta sitten entisen savustamon tiloihin perustamassa ravintolassa, jossa vaalitaan nose-to-tail -mentaliteettia ihailtavalla pieteetillä.
Tällä kertaa aloitin syömingit paahdetuilla ydinluilla. Niiden kanssa oli tarjolla leipää, persiljasalaattia, merisuolaa sekä asialliset työvälineet, joilla pystyi rapsuttamaan ja kaapimaan viimeisetkin ytimien rippeet luiden sisuksista.
Luuydinhän on käytännöllisesti katsoen rasvaa, joka maistuu pelkiltään... no rasvalta. Mutta kun rasvan nauttii ripauksella suolaa ryyditettynä leivän päällä, niin maku on jotain ihan ylimaallisen herkullista. Homma on joka tapauksessa melkoisen sotkuista, annoksen päätteeksi piti käydä pesemässä kädet noin kyynärpäitä myöten.
Pääruoaksi otin lammasta sekä lehtimangoldia ja anjovista. Tämäkin oli ihan törkeän hyvä setti. Sekä luuytimien että lampaan kaverina join niille suositeltua Domaine Pierre Crosin silkkisen pehmeää punaviiniä nimeltä Les Mal Aimés 2012. Tykkäsin, tykkäsin.
Jälkkärille tein tilaa lasillisella Somerset Distilleryn ihanista ihaninta siideriomenoista tehtyä brandya, jonka olemassaolosta tulin tietoiseksi edellisellä Lontoon reissullani.
Jälkiruokasi tilasin kesälle maistuvan kipon Eton messiä. Supermakeat mansikat, hämäävän kepeän oloinen kermavaahto ja sitkaat marenkibiitit olivat täydellinen yhdistelmä.
St JOHN ei pettänyt tälläkään kertaa eli voin huoletta jatkaa sen suosittelemista sydämellisesti kaikille maukkaan ja konstailemattoman ruoan ystäville.
Ravintolan lisäksi Spitalfields Marketsin liepeiltä löytyy mahtava St JOHN Bread & Wine (94-96 Commercial Street), missä käväisin eräänä aamuna vetämässä elämää suuremman pekonivoikkarin sekä custard-täytteisen donitsin, joiden perään olen tähän saakka kuolaillut vain St JOHNin Facebook-sivujen päivityksissä.
Lisäksi Bermondseyssa toimii St JOHN Bakery (72 Druid Street), jonka tuotoksia on myynnissä myös läheisellä Maltby Street Marketilla. Nämäkin paikat ovat vierailun arvoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti