Enpä kyllä tiedä, tuleeko Karljohaniin mentyä toiste. Kaikki oli periaatteessa ihan OK, mutta se jokin puuttui. Vika täytyy olla ravintolassa, koska seura oli jälleen kerran ensiluokkaista - kiitokset siitä asianosaisille.
Alkudrinksuksi ottamani Janz Tasmania Vineyardin kuohuviini toimi mukavasti etanoiden kaverina.
Pääruoaksi söin naudankieltä, joka oli ihanan mureaa. Sen kanssa tarjoiltu piparjuurikastike ei ollut kyllä piparjuurta nähnytkään. Perunamuussi oli mennyt pikkuisen liisteriksi ja seurueemme kaikkien ruokailijoiden lautasilla oli samoja lisukevihanneksia.
Jaoimme pullon itävaltalaista Esterházy Pinot Noir Classicia, joka osoittautui oivalliseksi kieliviiniksi.
En ole oikeastaan koskaan lämmennyt ajatukselle tarjoilla crème brûléen kanssa jätskiä tai sorbettia, koska onnistunut crème brûlée on loistojälkiruoka ihan ilman mitään lisukkeita.
Karljohanissa tarjolla olisi ollut crème brûlée omenasorbetin kanssa. Hmph. Koska mieleni teki jotain pientä raikasta, jaoimme toveri T:n kanssa jälkiruokaelementit siten, että hän sai crème brûléen ja minä sorbetin, joka oli (ylläripylläri) ihan ookoo.
Kaikki syömiset ja juomiset (lasi kuohuvaa sekä kolmasosa punkkupullosta) maksoivat noin 60 euroa. Hintataso on siis vähintäänkin kohtuullinen ja ruoatkin perushyviä, mutta silti paikasta jäi vähän valju filis.
2 kommenttia:
Samma homma täällä: jotenkin sitä toivois että KJ olis parempi kuin se on, ja sitten kerran vuodessa tulee käytyä toivioretkellä - ja se koskaan ole. Tosin lampaanmunuaiset on ihan huippuhyvät silloin kun niitä sattuu listalla olemaan.
No mä innostuin paikasta nettimenulla olleen kateenkorvan takia, mutta paperimenulla sitä ei sitten ollutkaan. Ei ollut kyllä lampaanmunuaisikaan, siksi kieli.
Lähetä kommentti