Syntymäpäivä lieden lämmössä

Vanhenin tällä viikolla vuoden verran, mutta aikuistumiselle en tohtinut antaa vieläkään starttilupaa. Paikka, jossa halusin juhlistaa ikääntymistäni, oli helmikuun alussa avattu Spis (Kasarmikatu 26).

Ravintolan lyhyen olemassaolon ajan olen kuullut siitä vain positiivisia asioita. Pöytävaraus kannattaa tehdä siis ajoissa, sillä asiakaspaikkoja on vain parikymmentä.

Valitsimme seuralaiseni kanssa neljän ruokalajin yllätysmenun. Täyttä viinipakettia emme tohtineet ottaa, sillä ennen Spisin puoli kahdeksalta alkanutta varaustamme kävimme Latvassa tuhoamassa pullollisen kuplivaa. Tyydyimme siis puolikkaisiin lasillisiin.

Ihan ensimmäisenä saimme eteemme paperipussit...

...joista löytyi juuressipsejä. Palsternakkaa, porkkanaa ja punajuurta.

Keittiöstä meitä tervehdittiin lanttupannacottalla ja mantelivaahdolla. Lanttujuttu oli mukavan makuista, mutta vaahdosta ei hirveästi mantelin aromeja löytynyt.

Menun ensimmäinen varsinainen ruokalaji sisälsi pipar-, persilja- ja lakritsijuurta eri muodoissa. Ohuen ohuiden persiljajuurisuikaleiden, piparjuurilumen ja rapsakoiden lakritsimurujen yhdistelmä oli mieletön.

Juurevien juttujen kaverina joimme upean oranssista toscanalaista Daphnè 2008-viiniä, joka oli tehty minulle hiukan vieraammista Trebbiano-rypäleistä.

Makutykitys jatkui tuunatulla lohikukolla. Sous vide-lohi suli oikeasti suuhun ja tillisessä ruisrisotossa oli juuri passeli kypsyysaste. Kalan painikkeena joimme Jean-Paul Brunin Chardonnay Classic 2010-viiniä.

Väliruoaksi saimme mummonkurkkuja. Tummanvihreä aines maistui tilliltä, sorbetti kurkulta, hyytelömäinen vaahto etikalta ja kaikki yhdessä ihan rumpsutuskurkuilta! Yhtään liioittelematta voin sanoa, että tätä lusikoidessamme meinasimme itkeä ilosta.

Menun lihaosastoa edusti lammaskaali. Lautasella oli kolmea eri karitsan osaa, haudutettua kaalia, valkosipulipyreetä sekä todella intensiivisen rosmariinista kastiketta. Että voikin ruoka olla hyvää!

Myös lammaskaalin kanssa tarjoiltu Tire Pé Diem 2010 oli onnistunut valinta.

Ennen jälkkäriä suut putsattiin "minttukaakaolla".

Dramaattisen näköinen jälkiruoka koostui punajuuresta ja turkinpippurista valmistetuista asioista. Juureksen ja salmiakin maut toimivat yllättävän hienosti yhdessä. Kohtalokkaasti oli nimetty myös tälle setille paritettu viini, Maydie 2006, jonka värikin oli verenpunainen.

Loistavan aterian lopuksi nautiskelin vielä espressoa söötistä Nanna Bayerin kupista.

Spis täytti kyllä kaikki ennakko-odotukseni ja enemmänkin. Arvostan selkeitä makuja ja kekseliästä raaka-aineiden käyttöä. Näin laadukkaasta setistä (geetee, ruoat, puolikas viinipaketti ja kahvi) 90 euroa on hyvin kohtuullinen veloitus.

Kauniit kiitokset ja niiaukset Spisin väelle! Jatkakaa edelleen valitsemallanne linjalla, sillä tiedätte selvästi mitä olette tekemässä. Minusta tuli fani kertapuraisulla!