Amazing Grace ja muita häähupsutuksia

Toissapäivänä Kulinaarimurulaan pystytettiin kuninkaallisten häiden kisastudio, jota varten taannoiselta Lontoon reissulta tuli hankittua tarvike jos toinenkin.

Väriteeveelähetystä seurattiin perin hartaina ja monarkiaa kritisoimatta. Morsian oli kaunis, sulhasen silmät vilkkuivat, hääväellä oli hassuja hattuja, ennustuksista huolimatta ei satanutkaan ja kirkossa oli ehkä ninjanunna!

Vihkiäisissä on brittiläiselle monarkialle epätyypillisen leppoisa tunnelma. Hääpari vaikutti umpirakastuneelta ja seremonioita töllötellessä tuli useampaan otteeseen samanlainen fiilis kuin Disneyn prinsessaleffoja katsoessa.


Siirappiin toi kuitenkin hilpeää särmää 3-vuotias Grace van Cutsem. Eipä ehtinyt hirveästi virrata vettä Thamesissa, kun tämän ääniherkän ja hymyttömän morsiuslapsen kuvaa jo istutettiin toinen toistaan riemastuttavampiin yhteyksiin.

Gracelle on ehditty perustaa useita fanisivuja Facebookiin. Tosin Pippa Middletonin istumalihasten palvontaan keskittyviä sivuja taitaa olla vielä enemmän.


Asiaan eli kisastudioon, joka oli koristeltu asianmukaisesti lipuilla ja ilmapalloilla. Union Jack-teema oli hallitseva myös kattauksessa. Lisäksi pöydällä oli Williamin ja Catherinen kuva sekä Yrjö VI:n kruunajaisten kunniaksi valmistettu voirasia vuodelta 1937.


Juomapuolella brittiläistä meininkiä loivat edesmenneen kuningataräidin lempigini sekä Pimm's, jota nautittiin jäiden, sitruunalimpparin, mansikoiden, appelsiini- ja kurkkusiivujen kanssa. Teetä joimme myös sekä englantilaisia siidereitä ja vaaleanpunaista shampanjaa.


Hääparin naamoilla koristetulle tarjottimelle oli kasattu prinssinnakkipiiloja sekä kurkku-vesikrassitäytteisiä pikkusandwicheja.


Tarjolla oli myös ruokalajia nimeltä Eggs Drumkilbo. Sitä on syöty muiden muassa kuninkaallisilla hääaamiaisilla vuonna 1973 (prinsessa Anne ja Mark Phillips) sekä vuonna 1986 (prinssi Andrew ja Sarah Ferguson). Munapöperön kerrotaan olleen myös kuningataräitivainaan herkkua.

Tuunasin reseptiä hiukan, sillä hummeri oli pyörryttävän hintaista. Korvasin sen jättikatkaravun pyrstöillä, joita marinoin yön yli hummerifondissa.


Makeiden palojen painikkeena meillä oli Chasen valmistamaa lippusinetöityä seljankukkalikööriä, jonka pohjana on potuista tehty vodka. Juoma on hirmu imelää, mutta sitä voisi kokeilla sekoittaa giniin, kuten The New Sheridan Club-blogissa ehdotellaan.


Likööriä naukkailimme snapsilaseista (niistä jotka onnistuin kuljettamaan ehjinä Lontoosta Helsinkiin), joissa komeilivat juhlaparin nassut. Seljankukkajuoman kanssa natustelimme Biscuiteers-leipomon sööttiin rasiaan pakkaamia hääkeksejä.

Varsinaisten kekkereiden kakut olivat mallia palkintosonni-, mutta upeista käsinkoristelluista kekseistäkin kehrättiin kisastudiossa paljon riemua.


Keksien joukossa oli lippuja, kruunuja (His & Hers, obviously), Westminster Abbey, hääkakkuja ja -pukuja, korkokenkiä, vaunuja...


...sekä tietysti se kuuluisa kihlasormus, jonka aito kopio kimalteli myös yhden kisastudiolaisenkin sormessa.


Keksikruunuja kokeiltiin tarjotinpäihinkin. Hyvin sopivat.


Oikein sopiva oli myös yybermagee juhlasilinteri, jonka toin tuliaisena kisakatsomomme karvakaverille. Kuvan ottaminen vaati kärsivällisyyttä sekä monta palaa prinssinnakkia, mutta eläintä ei vahingoitettu kuvausten tahi häälähetyksen aikana.