Koolla oli kolmisenkymmentä lajitoveria. Hyvin jännää oli se, että mukana oli hämmentävä määrä pariskuntia, joiden miespuolinen jäsen osoittautui insinööriksi. Porukan ainoan naisinsinöörin selitys asialle oli yksinkertainen: "Niitä nyt vaan on niin paljon."
Normilauantaimme alkoi Essi Avellanin luennolla. Hän kertoi meille shampanjan historiasta, eri rypälelajikkeista ja niiden kasvupaikoista sekä omasta matkastaan tämän jalon juoman maailmaan. Oli lumoavaa kuunnella ihmistä, joka puhui asiantuntevasti ja mielenkiintoisesti hänelle ilmiselvästi rakkaasta aiheesta.
Essi oli yksi niistä muutamista onnekkaista, jotka pääsivät maistamaan ikivanhoja Ahvenanmaalta hylystä löytyneitä shampanjoita. Itkijänainen minussa pyrki jälleen kerran ulos, kun Essi kuvaili fiiliksiään siemailtuaan todennäköisesti samaa Veuve Clicquot'a kuin Madame Clicquot, jonka mukaan juoma on nimetty.
Mekin pääsimme shampanjan makuun, mutta pullomme olivat tältä vuosituhannelta. Joukossa oli kolme yhden lajikkeen (Chardonnay, Pinot Meunier tai Pinot Noir) viiniä sekä yksi 50/50-sekoitus (Chardonnay ja Pinot Noir). Omassa suussani parhaalta maistui tuo rypälesekoitus, Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1998.
Kuplien poksahdellessa päissämme söimme kevyen salaatti- ja lohisoppalounaan. Meidän lounastaessamme Helkan Keittiön väki oli kyhännyt kokoustilaan masterchefimäisen oloisen kenttäkeittiön, jossa aloitimme ruoanlaiton.
Valmistimme illallissapuskamme viiden hengen ryhmissä keittiöpäällikkö Jani Ruohosen ohjeiden mukaan. Teemana olivat kotimaiset raaka-aineet. Minulle nakitetuista eväistä siikaceviche ja omenalisuke onnistuivat ihan hyvin, mutta marinoidut punasipulit mokasin erittäin perinteisesti.
Tein kuten A.W.Yrjänä Sokkokokissa eli kaadoin kippoon suolaa sokerina. Mein Gott! Eipä siinä auttanut kuin ryhtyä uudelleen sipuleita leikkaamaan. Kirottu vieraan keittiön syndrooma!
Kimppakokkailu oli kivaa mutta hikistä puuhaa, kun kuumat keittolevyt ja tyypit lämmittivät tunnelmaa. Pääsimme visiitille myös Helkan Keittiön oikeaan keittiöön, jossa oli aika paljon lämpimämpää kuin neukkarikyökissämme. Janin mukaan viime kesän helteillä köksän plus 50-asteisessa hehkussa tarkeni mukavasti.
Kaikki tuotoksemme taisivat läpäistä laadunvarmistusseulan, sillä illallisella oli tarjolla samannäköisiä asioita mitä parin tunnin ajan työstimme. Ruokajuomat olivat Essi Avellanin valitsemia. Varsinkin pääruoan kumppanina nautittu punaviini, Hewitson Baby Bush Mourvèdre, oli mielettömän hyvää.
Alkuun söimme lajitelman sapaksia (tämä lienee vakiintunut nimike tapaksien suomalaisversioille): oivallista savumuikkua ja perunasalaattia, Polven Juustolan leipäjuustoa ja kirsikkatomattihilloketta, savuporotartaria ja sitä juukelin marinoitua punasipulia, siikacevichea ja ruisleipää sekä paahdettua saaristolaisleipää, sinihomejuustomoussea ja marinoitua omenaa.
Pääruoakana oli poron paahtopaistia, jota oli kypsennetty pieni ikuisuus ja sen jälkeen grillattu nopeasti. Suussa sulavan poron kavereina oli mustaherukkakastiketta, perunapaistosta sekä uunijuureksia. Annos (joita eräs ruokabloggaajatar söi huhujen mukaan kaksi) oli kruunattu pätkällä Chef Wotkinsin peuramakkaraa.
Väliruoaksi lusikoimme jumalaista rosmariini-limesorbettia kuohuviinissä, josta muodostuukin hutera aasinsilta tämän postauksen otsikkoon. Löysin sen shampanjamuistiinpanojeni jatkeeksi kirjoitettuna ja muistan myös varanneeni sanat itselleni otsikkotarpeiksi, mutta minulla ei ole enää selkeää mielikuvaa siitä, mihin ne tarkalleen liittyivät. Hjälp?
Jälkiruokalautasen edessä jouduin nöyrtymään. Suklaakakun lisäksi jaksoin maistaa vain ihan pikkuiset palaset mustikkaista juustokakkua, punaherukkajädykettä sekä mansikkasorbettia. Rajat ne olivat Neuvostoliitollakin!
Loppuilta menikin sitten ruokia sulatellessa Helkan Baarin sohvilla lojuen ja levottomia puhuen (viittaan taas tuohon otsikkoon). Kiitos kaikille mukana olleilla ja erityiskiitokset järjestäneelle seuralle: meillä kaikilla oli niin mukavaa!
Hetkiä tästä ruokabloggaajien hilpeästä joukkokohtauksesta ovat taltioineet ainakin silläsipulit, Pumpkin Jamin Mari, Janna Ruokahommista, Kädenvääntöä-blogin Pitkä, Sorsanpaistaja, pastanjauhajat, Herkun ja Koukun Jytis ja Ellu, Rauna Kannat kattoon-blogista, Unelias kokki, Peruspöperölän Virpi, Cebicin keittiön Hanna, Liemessä-blogin Jenni, avaruusasemalaiset, kokkaavien siskojen Nelle, Voisilmäpelin Eeva, Ketun keittiön väki sekä Äijäruokaa-blogin Ari.
15 kommenttia:
Mä pystyisin auttamaan tuossa otsikossa mutten halua ;D. Ehkä asianosaiset itse?
Oli niin hauskaa!
Jukka justihiinsa tuolla sohvalla nauraa sitä poron peräsuolen unohdusta.
No toivottavasti joku auttaa, muistaispa vaan ketä ne asianosaiset olivat :-)
Unohtunut poron peräreikä ei gyl välttämättä ole naurun asia, mutta Jukka onkin insinööri :-D
Siis eiks tää menny niin, että joku sanoi sorbetti meni nyt pakkaseen ja joku muu kuuli, että sorbetti meni kakkoseen. :D Itsekään en muista yhtään kuka sanoi ja kuka kuuli väärin. :D
Kollektiivisen muistin penkomisen ansiosta on selvinnyt, että Rauna sanoi ja Jukka kuuli väärin ;-)
Tuo fiilis taas liittyy Pastanjauhajien Rosmikseen ja Laitilan Skumppaan.
Kivaa oli!
Hihittelen täällä ääneen tuolle otsikolle ja eilisen illan jutuille :D oli aivan hulvatonta!
Kiitän siis minäkin kaikkia mukana olleita, oli huippua kerrankin päästä täältä pohjolastakin mukaan tämmöisiin rientoihin.
Tuli kyllä kätkätettyä koko rahan edestä eilen :-)
Nähdään Virpi sitten loppukuusta - yllätys yllätys - syömisen merkeissä!
Tosiaankin kuuli väärin. Toistin sanomani pariin otteeseen Jukan tokaistua "Siis MITÄ?" enkä tajunnut kolmannenkaan kerran jälkeen, miksi se nauraa ja nauraa. Ehkä olisi syytä harjoittaa artikulaatiota.
Mahtavaa oli! Oli kiva tavata vihdoinkin ja päivä meni ihan nopeasti, ei oikein ehtinyt kaikkien kanssa kunnolla jutella. Toivottavasti (ja ilmeisesti) kohta kuitenkin tavataan, etkö säkin ole menossa/tulossa sinne sre:n tilaisuuteen? Ja musta se idea yhteisestä ravintolahetkestä on enemmän kuin kannatettava ajatus. Tulisin mielelläni mukaan, jos järkätään ja kutsutaan.
Hitsi oli kyllä kivaa ! ja oli mukavaa nähdä teikäläinenkin vihdoin ihan käsipäivän kanssa. Ja - tosiaan pianhan tässä taas nähdään :)
Kivaa tosiaan että nähdään jo ihan pian taas! Syömisen merkeissä on hyvä tavata. Varoitin jo tuota puoliskoakin, että mulla on ruokatreffit, tule mukaan tai ole tulematta :)
Aah, hyvin sanailtu! Oli kyllä mainio ilta. Vieraan keittiön aiheuttamista siirappimokista huolimatta!
Onneksemme emme löytäneet lautaselta poron persereikaa.
Ps. Aiotko ilmaantua paikalle sinne SRE-loppurysäykseen? Ite en vielä tiiä.
Ihana postaus, melkein tuli tippa linssiin fiilistellessä! Mukavaa oli tavata niin sinua kuin näitä muitakin huipputyyppejä, toivotaan että vielä joskus on mahdollisuus uusiin kokoontumisajoihin :) Ja sorbetti vilahtaa nopeasti kakkoseen, peli on kylmää! Vitsit, miten ihana viikonloppu oli!
Kollektiivinen kiitos kommenteistanne, pupuset! Onneksi in Finland we have this thing called reilu meininki!
Raunalle, Nellelle ja Jannalle tiedoksi, että olen kyllä tulossa SRE:n loppurysäykseen. Pikkuisen kyllä jänskättää, että meneeköhän homma siellä jäykistelyksi... mutta jos niin käy, me voimme aina viettää letkeät jatkot ;-)
Oliko ne shamppikset nyt tältä vuosituhannelta vai eivätkö?
Ano, meidän viime viikolla nauttimamme juomat olivat tältä vuosituhannelta, Essin Ahvenanmaalla maistelemat taisivat olla viime vuosituhannelta tai peräti sitä edelliseltä.
Lähetä kommentti