Solig söndag i Stockholm

Viime sunnuntaina läntisen naapurimaamme pääkaupungissa oli niin nätti ilma, ettei harmittanut yhtään seistä puolta tuntia jonossa. Jonon päässä oli huikeita maistiaisia Xi'anin terrakotta-armeijasta. Muinaiset kiinalaiset ovat kyllä olleet vähintään yhtä suuruudenhullua sakkia kuin egyptiläisetkin pyramideineen.


Patsastelun jälkeen steppailimme Södermalmille syömään. Kuninkaanlinna kylpi talven valossa, kultakruunut kimalsivat Skeppsbronin kaiteilla ja kaikki vastaantulevat ruotsalaiset hymyilivät. Vad kul!

Meillä turisteillakin oli aihetta iloon. Jos ruoat paatilla olivat laadultaan vaihtelevia, niin sitä pelkoa ei ollut Folkbarenin (Hornsgatan 72) sapuskoissa.

Ravintolassa tarjoillaan mieletöntä ruotsalais-ranskalaista husmanskostia viehättävissä puitteissa. Bongasin paikan Eat Sweden Stockholm-opuksesta ja voin lämpimästi suositella siellä syömistä.


Alkuun otimme MUMM-lasilliset ja minä söin yhden elämäni parhaista raakaliha-annoksista. Toast Pelle Janzonissa paahtoleipä oli peitelty hartaasti ohuenohuilla häränfileen siivuilla med klassiska tillbehör (puna- ja ruohosipulia, muikunmätiä ja raakaa munankeltuaista).

Lankullisen alkupalanapoja tilannut matkakumppani kärsi kevyttä annoskateutta pelleleivästäni.


Pääruoaksi nautin järjettömän maukasta bouillabaissemaista kala-äyriäispataa. Sen kanssa oli tarjolla tomaattista rouillea ja valkosipulileipää. Padan painikkeeksi otin Kuentz-Basin rapsakkaa rieslingia.

Annokset olivat todella reilun kokoisia. Pelle Janzonin söin kokonaan, mutta pääruokaa en jaksanut lusikoida loppuun. Jälkiruokaa en pystynyt edes ajattelemaan.

Reissukaveri tykkäsi omasta nieriästään, mutta intoutui siitä huolimatta vielä loppumetreillä toppaamaan leipää kalapatani liemeen. Eli maistuis varmaan sullekin!


Seuralainen myös viihdytti minua taittelemalla lautasliinansa hassuun muotoon. Siihen liittyy vitsi, jossa on nunna ja jota ei voi kertoa kirjoittaen vaan se täytyy esittää askarrellen.

Kahden ruokalajin setti juomineen Folkbarenissa maksoi ilman tippejä 650 kruunua (noin 75 euroa). Ihan loistava hinta-laatu-suhde!


Ehdimme myös pyörähtää ICA:ssa kadehtimassa ruotsalaisten salaattilaareja. Sen sijaan että mangoldinlehtiä, pinaattia, rucolaa ynnä muita ei-ihan-tavallisia-salaatteja myytäisiin isoissa perhepakkauksissa, niitä saakin napsia pussiin tasan haluamansa määrän. Tahtoo tällaista Suomeenkin ja äkäseen!


Hemköpin hyllyllä puolestaan havaitsin prinsessakakkujen kuorruttamista varten valmiiksikaulittuja (!) marsipaanilevyjä - myös mansikanmakuisina! Miksei meidän marketeistamme saa näitä, kysyn vaan?


Ruokatuliaisiksi hankin kolmea (!) erilaista Kallen mätitahnaa. Vaikka Guld-putkilon perspuolella lukee, että I tuben finns extra mycket fin rom, maistuu se perustahnalta.

Prickigasta en kauheasti tykkää, sillä se on mätitahnapilkuilla koristeltua tuorejuustoa. Mutta Randiga ägg on huippuhyvää! Siinä on kananmunalla maustettua tuorejuustoa ja mukavasti myös savustettua mätiä.

Tahnojen lisäksi ostin pekonisulatejuustoa, pari Maraboun kookospatukkaa sekä banaanileikkurin. Banaanileikkuri on niin outo ja tarpeeton vempele, että sellainen oli saatava ihan pelkän kuriositeettiarvon vuoksi.