Leivät juolahtivat mieleeni kirjahyllyn läpikäynnin yhteydessä, kun törmäsin Roddy Doylen teoksiin. Niistä ajatuspolku taasen haarautui reilun kymmen vuoden takaiseen kesään, jonka vietin Dublinissa työskennellen. Kyseisenä kesänä tuli luettua läpi koko Roddien siihenastinen tuotanto.
Tuolloin duunilounaan muodostivat useimmiten a sandwich, a bag of crips and a cup of tea. Tuoreena ruokabloggaajana kävin jättämässä tästä makumuistosta anonyymin jäljen Pastanjauhajien perunalastuleipäpostaukseenkin :-)
Söpöissä pikkupakkauksissa myytävien perunalastujen ehdotonta parhautta edustavat viinietikalla maustetut sipsit. Walkersin Salt&Vinegar-minipusseja saa ainakin Punnitse & Säästä-ketjun kaupoista.
Ystävämme John West väittää pyytävänsä delfiiniystävällistä tonnikalaa. Toivottavasti näin on, sillä Johnny on saanut kuningasajatuksen laittaa purkkiin kalan kavereiksi sipulia ja viinietikkaa. Yhdistelmä toimii tonnikalatahnassa loistavasti! Jos käytät tahnaan tällaista tonnikalaa, niin unohda ohjeessa mainittu sipuli sekä etikkaloraus!
Tonnikalatahnaan tarvitset:
purkin tonnikalapaloja
puolikkaan pienestä sipulista
lorauksen valkoviinietikkaa
2 rkl majoneesia
1 rkl kapriksia
mustapippuria
suolaa
Lisäksi tarvitset:
paahtoleipää
jääsalaattia
perunalastuja
Tee näin:
Valuta tonnikalapurkista ylimääräinen neste pois. Paloittele sipuli pienenpieneksi silpuksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään, mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.
Paahda leivät ja kokoa kulmiot asettelemalla leipäviipaleelle kohtuullisesti tonnikalatahnaa, muutama jääsalaatinlehti sekä vajaa kourallinen perunalastuja. Laita päälle toinen paahtis ja paina puoliskot tiiviiksi paketiksi.
Perunalastut ritisevät rikki, mutta niin niiden pitääkin tehdä. Leikkaa leivät kulmioiksi ja nauti teen kanssa.
5 kommenttia:
Hui sentään, pitäisi tutkia kestääkö suu nykyään tuon brittiläisen etikan holvaamisen myös chipseihin (tai siis crispseihin). Noin 20-vuotiaana Lontoon ensivisiiilläni meni naama ruttuun, kun luulin ostavani kaupasta tavallisia perunalastuja, mutta ne haisivatkin etäisesti kuselle ja maistuivat peräti omituiselta.
Tuo isompi pussi jäi syömättä. Luulisin että olen myöhemmin ihan suosilla etikkalastuja maistanut, mutta pitäisi kai kokeilla taas. Eiköhän Punnitse &tc pikkupussin koekappaleeksi myy.
Piilotin tämän tänne aikaisempaan postaukseen, koska en halunnut sanalla kusi säikyttää herkkusuita Patrick-polkan kohdalla, missä myös etikka oli esillä. Mallasetikka houkuttaa enempi, sitä on myös suosikissani Worcester-soosissa.
Kiitos hyvästä lounasvinkistä! Vaikkakin lopulta yhteneväiset ainekset jäivät paahtoleipään, majoneesiin, tonnikalaan ja mustapippuriin. Kapriksia ja etikkaa ei ollut eikä perunalastuja, mutta omaan mössööni laitoin tonnikalaa, majoneesia, turauksen ketsuppia, nokareen aurajuustoa ja muutaman oliivin pilkottuna. Hyvää tuli näinkin :) niin ja väliin tuorekurkkua, koska salaattiakaan ei kaapista löytynyt.
Niin ja rapisevaisuutta hankin lisäämällä mössään paahdettua sipulia kun tavalliset sipulit oli niin isoja ja niitä perunalastuja ei siis tosiaan ollut jemmassa.
Ja juuri kun ajattelin, etten anna enää pikkusormeakaan sipseille.
Pygmi, meikäläisen suuhun happamat maut ovat kyllä sopineet aina. Ja etikka on kausittaisesti pinnalla, nyt taitaa olla taas sellainen aika. W-soossi ON kuningassoossia, tyckään hänestä erityisesti Bloody Maryssa ;-)
Virpi, ollos hjuva. Leipien väliin voi ihan luvan kanssa laittaa mitä mieleen juolahtaa :-) Ja paahdettu sipuli tuo evääseen varmasti samaa rapeaa efektiä kuin perunalastutkin.
Jams, anna pikkusormi pikkupussille. Turbomegapakkauksille menee herkästi koko käsi.
Lähetä kommentti