Talkkuna on herkkua! Itse en osaa nautiskella siitä muulla tavoin kuin jogurttiin (puolukka-vanilja on tähän tarkoitukseen ihan parasta) sotkettuna, siksi innostuinkin Muulin mustikkapiiraan reseptistä oikein tosissani.
Valmiissa piiraassa talkkuna maistui oikein mukavasti. Muuli tarjoili omansa vaniljajätskin kanssa, Kulinaarimurulandiassa piiraan kera lusikoitiin vaniljakastiketta. Herkullista!
Lisäys: Muistin het justiinsa postauksen julkaistuani, että mustikkapiiras oli itse asiassa ensimmäinen itse kokkaamani syöminen Helsingissä, jonne muutin samana päivänä kun prinsessa Diana kuoli. Kun maahanpanijaisten aika tuli, kokoonnuimme pienellä ystäväjoukolla majapaikkaani Vuorimiehenkadulle seuraamaan seremoniaa töllöttimestä. Olin luvannut seurakunnalle kirkkokahvit mustikkapiirakalla. Mustikat hain hautajaisaamuna Kauppatorilta ja raitiovaunua odotellessani kuulemani rantojen miesten keskustelu saa minut vieläkin haikealle mielelle. "Tänään on sen Dianan hautajaiset", toinen kavereista totesi. Toinen oli hetken hiljaa ja sanoi huokaisten: "Siinä sitä oli sitten hyvä ihminen."
4 kommenttia:
Nyt alkoi tehdä itsenkin mieli piirasta :-P Huomenna onkin hyvä syy pyöräytellä jokin leipomus, sekä makea että suolainen, saattaa käydä talkkunaisesti! Ja aika osuvaa, myös postaamani piiraan leipuri oli lisännyt mustikoihin hieman vaniljasokeria, mutta jota en ohjeessa näköjään ole maininnut kun muistelin niin orjallisesti alkuperäistä lehden ohjetta. Täytynee ujuttaa se paikalleen, lienee oleellinen ainesosa. :-)
Meinasin laittaa vaniljasokeria myös pohjaan, mutta viime hetkellä pystyin kykenemään hillitsemään itseni :-)
Muhevan makuinen on tuo piiras!
Ah, meillä päin tehtiin pienenä aina talkkunasta puolukkahuttua. Pitääpä polkata kyseinen herkku joskus.
Puolukkapolkkausta saa harjoittaa mahd. pian, kiitostack!
Lähetä kommentti