Pari postausta sitten kerroin saamistani viininäytteistä, joista olin tuolloin ehtinyt hyödyntää vasta yhtä laatua. Tuon kirjoituksen jälkeen myös väkevä tyrniviini on koemaistettu loistavaksi seurustelujuomaksi ja karpaloviinistä on työstetty hyytelösydämiä.
Tarjoilin sydämet kylmäsavuporo-tuorejuustotahnalla päällystettyjen ohrarieskojen kanssa. Yhdistelmä toimi aika hyvin: karpalon ja alkoholin kirpeys taittoivat kivasti poron suolaisenmuhevaa makua.
Hyytelön voit toki hyydyttää oman mieltymyksesi mukaisiin muotoihin. Tällä kertaa käytin silikonimuottia, joka lienee alunperin tarkoitettu sydämellisten jääpalojen tuottamiseen. Hyytyneet sydämet pullahtivat koloistaan ongelmitta, kun liotin muotin alaosaa hetkisen kuumassa vedessä.
Myös rieskoista voisi leikata paloja sydämenmuotoisella piparkakkumuotilla. Olisin tehnyt niin itsekin, mutta minulla ei sattunut olemaan sopivankokoista sydäntä.
Hyytelöön tarvitset: 3 liivatelehteä
1 dl vettä
½ dl väkevää karpaloviiniä
Lisäksi tarvitset: 100 g kylmäsavuporoa
150 g maustamatonta tuorejuustoa
4 pientä ohrarieskaa
Tee näin: Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin kymmeneksi minuutiksi.
Sekoita vesi ja viini. Lorauta tilkka vesi-viiniseosta kattilaan ja kuumenna se. Puristele liivatteista ylimääräiset nesteet pois ja sulata liivatteet kuumaan vesi-viiniseokseen.
Sekoita liivateliemi lopun vesi-viiniseoksen joukkoon. Kaada nestettä sydämenmuotoisiin silikonimuotteihin. Anna hyytelöiden jähmettyä jääkaapissa vähintään neljän tunnin ajan.
Silppua kylmäsavuporo ja sekoita se notkistettuun tuorejuustoon. Levitä möhnää rieskoille ja leikkaa niistä haluamasi muotoisi paloja. Koristele palaset hyytelösydämillä.
Tein retken kulttuuripääkaupunki Turkuun, jonka ravintoloista olen kuullut paljon hyvää. Turku on muutenkin jännä paikka: joen rantaa pitkin kulkiessa tuntui kuin ei olisi ollut Suomessa ensinkään.
Ja puistakin roikkui ilmalaivoja.
Viehättävän Cafe Artin (Läntinen Rantakatu 5) kahveissa käytetään Turun Kahvipaahtimon papuja ja paikan baristat ovat pärjänneet mukavasti alan kisoissa.
Kauppatorilla törmäsin hervottomaan fudgekojuun, jonka kiertäminen osoittautui mahdottomaksi. Jöötit shampanjaa, clotted creamia sekä banaani-suklaata eivät olleet huonoja ostoksia.
Turussa järjestettiin pikkuinen blogimiitti, kun treffasimme Ruokahommien Jannan kanssa syömähommien merkeissä Mamissa (Linnankatu 3).
Janna varoitti Mamin pääruokien olevan reilun kokoisia, joten skippasimme alkupalat ja tilasimme annoskateutta välttääksemme kumpikin ahvenfileitä ja haukimureketta tomaatti-voikastikkeella. Olipa hyvää.
Kalalautanen soosseineen ja pottuineen oli sen verran tuhti setti, etten meinannut suoriutua samettisen kermaisesta jälkkärijätskistä ja marjoista.
Mamin hintataso on oikein maltillinen suhteessa laatuun. Pää- ja jälkiruoka sekä pari lasia viiniä ja kuppi espressoa kustansivat 46 euroa.
Seuraavana päivänä kävin lounaalla Smörissä (Läntinen Rantakatu 3). Ihastuin ravintolaan välittömästi.
Smörin toast skagen sijoittui elämäni aikana syötyjen skageneiden kärkikaartiin. Majoneesi maistui hämmentävän raikkaalta.
Pääruoaksi tilaamani sienirisotto oli viedä kielen mennessään. Herkkutatit olivat ihania ja risotossa olevat omenakuutiot yllättivät positiivisesti. Annoksen päälle lusikoidun hurmaavan juustovaahdon keksijä on uusi sankarini.
Lounas, lasi viiniä ja kuppi espressoa maksoivat 30 euroa. Smöriin täytyy kyllä ehdottomasti mennä illastamaan seuraavalla Turun vierailulla.
Ennen kotiinpaluuta kävin vielä kokemassa Tom of Finland-näyttelyn. Kierroksen jälkeen virkistin itseäni SIS. Deli + Cafén (Köydenpunojankatu 14) cappuccinolla ja ylihinnoitellulla kulttuuripääkaupunkileivoksella. Vain turisti maksaa tästä satsista melkein kympin!
Suoritimme Kööpenhaminan reissulla Carlsbergin panimovisiitin. Emme suinkaan siksi, että olisimme Carlsbergin tuotteiden suuria faneja, vaan koska halusimme nähdä panimohevosia ja elefanttiportin.
Tovin sateessa tallusteltuamme pääsimme vanhalle panimolle, jolta suurtuotanto on siirretty pari vuotta sitten nykyistä kapasiteettia paremmin vastaaviin tiloihin.
Massiivinen, kivinen norsuportti oli mahdottoman nätti! Pientä hämmästystä tosin herätti fantin kyljessä komeillut swastika. Kierroksella opimme, että sitä käytettiin 1940-luvulle saakka yleisesti panimon tuotteiden markkinoinnissa, kunnes symbolin merkitys muuttui radikaalisti.
Janoinen otus panimon portissa.
Gamle Carlsberg Vej'llä on edelleen panimotoimintaa eli kuparipytyt eivät ole pelkkiä koristeita. Niissä valmistetaan pieniä eriä Jacobsenin tuotteita.
Tuoksupulloista pääsi nuuhkimaan erilaisia aromeja, joita oluista löytyy.
Panimobaarissa maistamani Jacobsen Pale Ale oli suuhuni oikein sopivaa ja tälle oluelle tyypilliset hedelmäiset, karamelliset aromitkin löytyivät hetken haistelun jälkeen. Pääsylipun mukana tulleilla kupongeilla lunastin Tuborg Grøniä.
Näyttelyssä oli esillä kunnioitettava pullomeri, johon herra Leif Sonne on kerännyt puteleita eri puolilta maailmaa. Kokoelma siirrettiin panimolle vuonna 1993, jolloin sen suuruus oli noin 10 000 pulloa.
Lefan keräämien pottujen joukkoon on tosin tungettu aika paljon firman omaa tavaraa, joten tällä hetkellä reilun 20 000 pullon kokoelmaan mahtuu jonkin verran kaksoiskappaleita.
Tuborgin jouluinen perhepakkaus.
Panimon yli 200-vuotisesta historiasta kertovalla osastolla oli esillä myös swastikaetikettisiä pulloja. Natsipilsneriä tämä ei kuitenkaan ole, sillä oluiden ollessa myynnissä symboliin ei vielä yhdistetty mitään negatiivista.
1940-luvulta on peräisin myös superhieno suojavaruste, jota juomien hiilihapottajien tuli käyttää. Tuommoinen olisi kyllä kätevä vettä poreuttaessa!
1950-luvulla oluesta saatavaa energiaa verrattiin syömällä saataviin kaloreihin tyyliin "pilsupullolla pärjäät yhtä pitkälle kuin puolellatoista munalla!" Asiallista valistusta.
Heppojakin näimme! Tämän kaverin nimi oli Carl ja hänen silmänsä ovat universumin sielukkaimmat ♥
Toisen kesälomamatkani kohde oli Kööpenhamina, jossa vietin viisi maukasta päivää. Ennen reissua vähän jännäsin, kuinka korvaparkani kestäisivät mielestäni hirmuisen rumaa tanskan kieltä, mutta yllättävän äkkiä se lakkasi häiritsemästä.
Vierailuni pääasiallinen syy oli illallinen ravintola Nomassa, josta kerron ihan omassa postauksessaan. Tässä jutussa käyn läpi Köpiksen muissa paikoissa nautittuja syömiä ja juomia.
Teksti seinässä kehottaa juomaan puoli litraa maitoa päivässä. Siihen en taida kyetä, mutta visiittini aikana join päivittäin vähintään puoli litraa olutta.
Kööpenhaminassa ei voi välttyä törmäämästä pikkuisiin kioskeihin, joissa myydään pølsea sämpylällä ja ilman. Omaan hodariini en kuitenkaan tohtinut ottaa Tanskan kansallista normimakkaraa eli kimakanpunaista rød pølsea.
Treffasin Köpiksessä ystäväni, joka oli ennen pääkaupunkiin saapumistaan viettänyt muutaman päivän Aarhusissa. Kävimme välipalalla Bliss-ravintolassa (Kompagnistræde 2).
Jaoimme tapaslautasen, jossa erityisen hyviä olivat sinihomejuusto, oliivit ja hummus. Blissin juomalistalla oli kunnioitettavan laaja valikoima erilaisia absintteja ja absinttipohjaisia drinkkejä, mutta tällä kertaa tyydyimme viinilasillisiin.
Meille oli suositeltu LêLê nhà hàngia (Vesterbrogade 40). Pääsimme jonottamatta melko täyteen ravintolaan ilman pöytävarausta.
Vietnamilaisessa ravintolassa oli tunnelmallisen hämärää.
Alkuun otimme tuhdit drinksut. Minulla Saffron Martini (sahramilla maustettua giniä, Vermouth Biancoa ja rosmariinia), kafrulle Ævle Bævle (vodkaa, calvadosta, omenaa ja minttua). Kaverin lasia koristanut pippuroitu omenaviipale oli kuulemma stydiä kamaa.
Ruokalistalta tilasimme aikamoisen arsenaalin pikkuruokia. Pöytään tuotiin sitruunaruohoisia sammakonkoipia, banaaninkukkasalaattia, meriahven-tartaria, inkiväärissä marinoituja kampasimpukoita vesikrassi-omenasalaatilla, riisipaperiin basilikan ja mintun kanssa rullattua possua sekä tahmeaa riisiä kanalla, vietnamilaisella makkaralla ja paistetulla salottisipulilla.
Meriahven ja kampasimpukat olivat herkullisia, myös riisistä pidin. Sammakotkin olisivat olleet ihania, ellei pari koipireittä olisi jäänyt aavistuksen verran raaoiksi.
Seuralainen pätisti vielä pari kipollista Phở-keittoa, jota minä jaksoin maistaa vain hiukan. Hyvältä maistui.
Jälkkäriksi join vietnamilaisen kahvin, jonka valmistusprosessia oli suoraviivaistettu kaatamalla valmista (suodatin)kahvia kondensoidun maidon päälle. Olisikohan "pikakahvin" tarjoilu johtunut siitä, että ravintola oli menossa kiinni?
Oheisesta videosta voi kurkata, kuinka juoma tehdään pitkän kaavan mukaan.
LêLê nhà hàng oli pienistä puutteistaan huolimatta oikein kiva ruokapaikka, jota voi ilman muuta suositella.
Ulkomailla ollessani tykkään pyöriä toreilla ja ruokakaupoissa ihmettelemässä paikallisia tarjoomuksia. Olen kuullut Tanskan huimista luomuvalikoimista ja Illumin Irmassa havaitsinkin, että valtaosassa pakkauksissa on økologisk-merkintä. Hienoa!
Hotellieväiksi hankin jättimäisen kokojyväsämpylän, tuorejuustoa sekä siivutettua savupallasta. Nam.
Iltakahvin kanssa natusteltavaksi ostin avaruuskeksin, jolla ei ole mitään tekemistä perinteisempien space cakesien kanssa. Tämä oli tosin hollantilainen tuote, joten täysin varma asiasta en voi olla.
Irmasta olisi saanut myös nyrkin kokoisia lihapullia ja paahdetulla sipulilla maustettua laardia smørrebrødien sivelyyn.
Suuntasimme kuitenkin panimovierailumme jälkeen voileiville perineiseen Hansens Gamle Familiehaveen (Pile Allé 10-12). Saavuimme ravintolaan neljän aikoihin ja leipälistan joutui pyytämään erikseen. Smørrebrødit ovat ilmeisesti ennen kaikkea lounasruokaa?
Alkuun jaoimme puoli tusinaa ostereita. Näitä merenmakuisia herkkuja olisi kyllä mennyt vaikka tusina per sierainpari...
Voileipälistalta valitsin smørren lämpimällä maksapasteijalla, pekonilla ja paistetuilla herkkusienillä. Seuralaisen tilaamat käsinkuoritut tanskalaiset katkaravut, mummonkurkut ja majoneesi tulivat samalla tarjottimella.
Yllättävää oli se, että täytteitä ei oltu laitettu valmiiksi keoiksi leiville. Tykötarpeiden vatitarjoilu lienee old skool-meininkiä? Siinä mielessä se on kivaa, että näin jokainen voi koota oman smørrensä mieleisekseen.
Maksapasteija oli järisyttävän hyvää ja se sulatti sujuvasti ruisleivälle voidellun laardin. Rapea pekoni ja muhevat herkkusienet tekivät kokonaisuudesta täydellisen. Parasta mitä olen syönyt aikoihin!
Jälkiruoaksi otin mantelista suklaakakkua vaniljajäätelöllä, appelsiinikastikkeella ja tuoreilla marjoilla.
Hansens Gamle Familiehave oli loistopaikka ja se näytti olevan kantaväestön suosiossa. Kannattaa ehdottomasti poiketa, ravintolan smørrebrød-menu on kiitettävän kattava.
Kööpenhaminassa satoi aika lailla, joten pakenimme märkää keliä muiden muassa leffaan. Täten tiedoksi ilmoitettakoon, että tanskalaisten pienessä popcorn-annoksessa on 3,5 litraa poppareita!
The Royal Cafessa (Amagertorv 6) kokeilimme smusheja. Kahvilan lanseeraama syötävä on smørrebrødin ja sushin rakkauslapsi. Makumaailma on smørreä, annoskoko sushia. Kätsyä.
Pahvikunkku opastaa Strøgetiltä sisäpihalla sijaitsevaan kahvilaan.
Valitsin smushisettiini savustettuja äyriäisiä omenan ja avokadon kanssa, naudanlihatartarin piparjuurella ja perunalastulla sekä minikokoisen juusto-pekonihampurilaisen. Ruokajuomana toimi oivallisesti De 5 Gaarde-tilalla pantu Pilsner Orla.
Ruoan päälle joimme cappuccinot ja söimme paakkelsit. Voitaikinaleivonnainen oli täytetty kermavaahdolla, dipattu sokeriliemeen ja koristeltu kinuskirakeilla. Kahvilassa käytetyt astiat ovat viereisen Royal Copenhagenin hyllyiltä.
Laskun kera saimme huippuhyviä sitruunan, salmiakin ja punaherukan makuisia vaahtokarkkeja. Mukava paikka, vaikkakin tarjoilu tuppasi ruuhka-aikana olemaan hyvin hidasta.
Täälläkin leivät ja muut ainekset tarjoiltiin erikseen. Røde Christiansø-sillin kavereina oli sipulisilppuaa, kapriksia ja munankeltuainen. Levitevaihtoehdot olivat voita tai laardia. Juomana Gourmet BryggerietinPilzneriä ja kyytipoikana akvaviittia. Ihan mahdottoman hyvää!
Reissasin pelkillä käsimatkatavaroilla ja se asetti rajoituksia ruokatuliaisille. En tosin laskenut savusillisäilykettä nesteeksi, mutta sitä se Kastrupin virkailijoiden mukaan kuitenkin oli. Järjettömintä asiassa on se, että kentän herkkukaupoissa myydään täysin samoja öljyssä lilluvaa sillejä, joita minulta takavarikoidut olivat. Grrrrr!
Turvatarkastuksesta tuohtuneena menin Caviar House & Prunierin Seafood Bariin (Terminal 3, Copenhagen Airport). Siellä tilasin Back in the U.S.S.R.-nimisen kaviaari- ja mätisatsin sekä puolikkaan pullon talon shampanjaa, joka kihahti päähän.
Loppujen lopuksi sain roudattua kotiin saakka karkkipusseja, kurpitsansiemen-juustonäkkäreitä, béarnaise-maustettua etikkaa, akvaviittia, turskanmätipateeta, lihaliemihyytelöä, kahteen kertaan maksettuja savusillejä sekä sillitahnaa maksamakkarapötkön näköisessä pakkauksessa.
Vastaanotin viime viikolla tuotenäytelähetyksen Pernod Ricard Finlandilta. Termin "tuotenäyte" perusteella kuvittelin saavani muutaman pikkupullollisen väkeviä viinejä. Kun lootassa olikin kahdeksan (8) liki litraista lekaa, piti ihan hörönauraa ääneen.
Näin joku aika sitten Sokkokokki-uusinnan, jossa Henri Alén vatkasi sabayonia ihanaisesta Kriekistä. Sitä saakka olen halunnut kokeilla kirsikkaisen viinivaahdon tekemistä.
Normaalistihan sabayoniin lorotellaan Marsala-viiniä, jonka maku muistuttaa portviiniä. Kirsikkaviini puolestaan antoi kastikkeelle kepeän kirsikkaisen vivahteen eikä yllätyksekseni värjännyt vaahtoa juuri lainkaan.
Ohjeen mukaisesta annoksesta tulee melkoisen reipas vaahtosatsi. Mutta se ei haittaa, koska sitä voi syödä aika paljon ennen kuin tulee ökö olo.
Tämän kirsikkaviinikokeilun perusteella aion testata ainakin mustikkaista ja mustaherukkaista versiota sabayonista. Ja hillakin voisi olla aika jees.
Tee näin: Sähkövatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi sellaisessa kulhossa, jonka saat myöhemmin aseteltua vesihauteeseen kattilaan.
Lämmitä kattilassa vettä ja laita kulho kattilaan. Vesi ei saa kiehua, muuten keltuaiset kypsyvät liian nopeasti ja saat aikaiseksi viininmakuista munakokkelia.
Kaada viinejä vesihauteessa olevan keltuais-sokeriseoksen joukkoon pieninä lirauksina koko ajan sekoittaen. Kypsennä kastiketta alati hämmennellen, kunnes se on sakeutunut kuohkeaksi.
Poista kirsikoista kivet ja kauho niiden päälle reilusti lämmintä sabayonia. Syö ja nauti!
Kun illastimme hongkongilaistuneen ystävättäreni kanssa NJK:ssa (Valkosaari), oli paikalla hyvin jännää porukkaa. Vieruspöydistä löytyi sekä rapukautta avaamassa ollut nousuhumalainen joukko ylihilpeitä suomenruotsalaisia setämiehiä että neljän hengen seurue, joista kolmella oli niin paljon ruokarajoitteita, että sääliksi kävi sitä neljättä. Miksi ihmeessä pitää tulla ravintolaan, jos "mä en sit voi syödä mitään juustoo enkä sipulia enkä äyriäisiä enkä sieniä enkä mitään missä on maitoo tai hirveesti hiilareita tai rasvaa"?
Onnittelin itseäni, kun pystyin syömään mahdottoman hyvän toast skagenin kaikkine äyriäisineen ja hiilareineen. Väittämä "kolesteroli maistuu hyvältä" pitää täysin paikkansa.
Pääruoaksi otin Bellmannin pannun. Uusien perunoiden, sipuleiden ja kerman lisäksi siinä oli runsaasti kantarelleja sekä aimo keko pekonia. Kokonaisuuden kruunasi kaunis uppomuna. Uusiseelantilainen Pinot Noir toimi spydärin kanssa oivallisesti.
Tuhdin aterian jälkeen päätimme jakaa jälkkärin, jossa koostui crème brûléesta ja punaherukkasorbetista. Minä sain brûléen orvokilla, seuralainen sorbetin ja olimme kumpikin tyytyväisiä.
Sapuskat, juomat (lasi shampanjaa, pari lasia viiniä ja vettä) sekä venekuljetus Valkosaareen ja takaisin kustansivat 110 euroa. Muilta osin lasku oli ihan ymmärrettävä, mutta se hipoo jo naurettavuutta, kun Vichy Novellesta veloitetaan 11,50 euroa per henkilö!
Ai niin, hintaan sisältyi myös pikainen näköhavainto NJK:lla työskentelevästä Akseli Herlevistä.
