Paprika ja tilli ne yhteen soppii

Tällä viikolla alkaneesta lihattomasta lokakuusta huolimatta Herkku & Koukku-blogin Jytis vieraili residenssissäni harjoittelemassa lihansyöntiä. Muassaan hän toi puskan tilliä ja haastoi minut keksimään sille muitakin kavereita kuin kala.

Vinkkasinkin hänelle jo porkkanarisotosta, jonka tilli nosti ihan uudelle tasolle, mutta mielessäni muhi jo seuraava tillinhyödyntämiskohde. Ihanalta Food & Wine-sivustolta löydetty feta-paprikasandwichien resepti suorastaan huusi tillituunausta.

Tillin lisäksi varioin ohjetta vaihtamalla focaccian järjettömän hyvään vehnäleipään, jota valmistaa Patisserie Teemu & Markus. Työpaikkani kainaloon kavereiden juuri avaama myymälä-kahvila on sekä uhka että mahdollisuus.

Chiliä paprikatahnaan kukin voi lisätä omasta lempparipurkistaan ja myös määrää voi säädellä omaan suuhun sopivaksi. Itse käytin aika tujua kamaa, joten olin sen kanssa melko maltillinen, ettei kiukku tappaisi muita makuja alleen.

Tarvitset:
2 punaista paprikaa
2 tl chilitahnaa
4 vehnäleipäviipaletta
100 g fetaa
runsaasti tilliä

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Paahda paprikat uunissa mustiksi. Laita paahtuneet paprikat pussiin jäähtymään ja nosta uunin lämpöä 250 asteeseen.

Kuori jäähtyneet paprikat ja sauvasekoita paprikafileet muhjuksi. Sekoita joukkooon chilitahna.

Laita leipäviipaleet leivinpaperoidulle uunipellille.

Voitele viipaleet paprikatahnalla ja murentele niiden päälle fetaa.

Uunita 5-7 minuuttia kunnes leivät ovat rapsakoita ja juusto hieman pehmentynyt.

Kylvä leiville tillisilppua.

Paina kaksi leipäviipaletta toisten kahden leipäviipaleet päälle siten, että juustopuolet ovat vastakkain.

Leikkaa syntyneet sandwitchit kahteen osaan ja tarjoile.

Kaukaista kuminaa

Ajallisesti kaukaista siis, sillä tämän kuminaisen kaalipiiraan työstöstä taitaa olla kulunut jo reipas kuunkierto. Piirakan pääosassa on ikisuosikkini keräkaali, mutta sivuosaa luonnenäyttelee Harry Dean Stantonin herkkyydellä ihanainen kumina.

Tai tarkemmin ottaen kiuruveteläisen Arctic Milkin valmistama kuminalla maustettu kermajuusto, jonka ostin elokuisesta Herkkujen Suomi-tapahtumasta. Mikäli tuota herkkujuustoa ei ole saatavilla, voit käyttää korvikkeena tavallista kermajuustoa sekä noin ruokalusikallista kuivattuja kuminansiemeniä.

Kuminaan suhtautuminen taitaa olla samanlaista kuin suhtautuminen korianteriin tai mämmiin eli sitä joko rakastaa tai sitä ei voi sietää. Minun peukkuni on jämäkästi pystyssä kuminalle (kuten korianterille ja mämmillekin). Jos et lämpene kuminalla, niin raasta täytteeseen haluamaasi juustoa ja mausta se omalla lempiyrtilläsi. Tai jätä yrtit kokonaan pois, piirakka kyllä kestää sen.

Pohjaan tarvitset:
100 g vehnäjauhoja
ripauksen suolaa
50 g voita
lirauksen vettä

Täytteeseen tarvitset:
150 g kaalia
voita
suolaa
mustapippuria
munan
1 dl maustamatonta jogurttia (partaäijää)
50g kuminajuustoa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Sekoita pohjataikinaa varten jauhot ja suola. Nypi joukkoon voi. Lisää vesi. Sekoita taikina tasaiseksi ja muotoile siitä pallo. Kääri taikinapallo kelmuun ja laita jääkaappiin jähmettymään vähintää puoleksi tunniksi.

Suikaloi kaali. Sulata pannulla nökäre voita ja muhittele kaali siinä letkeäksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä.

Sekoita keskenään muna, jogurtti ja raastettu juusto. Lisää joukkoon jäähtynyt kaali.

Kauli taikina ohueksi levyksi. Painele taikina vuoan (halkaisija 18-20 cm) pohjalle ja reunoille. Siisti reunat ja levitä täyte pohjan päälle.

Kypsennä piirasta uunissa 40 minuutin ajan. Anna jäähtyä hiukan ennen syömistä.

Pinkkiä puuroa

Parin kuluneen viikon aikana vaivoinani ovat olleet aivan tolkuttoman täysi kalenteri sekä keskivaikea bloggausblokki, mutta nyt tunnelin päässä alkaa taas näkyä valoa (eikä se ole juna). Herkku & Koukku-Jytiksen minulle eilen IRL heittämä tillichallenge sekä kuukauden ruokahaasteen teema saivat bloggausinnostukseni heräilemään. Jytiksen tilleistä lisää myöhemmin, nyt keskityn hyvää tekeviin pinkkeihin asioihin.

Vispipuuroa voi valmistaa puolukoiden ohella muistakin marjoista sekä hedelmistä. Tämä punaviinimarjapuuro tekee makunystyröille erityisen hyvää. Lisäksi huttua lusikoimalla tulee hyvälle tuulelle MOT. Puuromarjat sain lahjaksi työkaveriltani, myös siitä tuli aikoinaan hirmu hyvä mieli. Ihan win-win-puuroa siis!

Hempeän pinkin värinsä vuoksi puuron ilmoittaminen lokakuun ruokahaasteeseen on enemmän kuin luontevaa. Reseptiskaban puitteissa ruokabloggaajilla (ja miksei ihan normaaleillakin tyypeillä) on mainio tilaisuus tehdä myös toisenlaistakin hyvää lahjoittamalla sopivaksi katsomansa summa Roosa nauha-keräykseen.  

Tarvitset:

1 l vettä
4 dl punaviinimarjoja
1 dl sokeria
1½ dl mannasuurimoita

Tee näin:
Kiehauta vesi, marjat ja sokeri kattilassa.

Lisää joukkoon mannasuurimot koko ajan sekoittaen.

Anna kiehua miedolla lämmöllä 10 minuutin ajan.

Sähkövatkaa jäähtynyt puuro kuohkeaksi.

Burgerit kyytöstä

Vaan ei kyytön lihasta. Tähän herkkuruokaan paistellaan kyytönmaidosta tehtyjä juustopihvejä, jotka ovat niin hyviä ettei meinaa todeksi uskoa. 

Bongasin juustopihvit ensi kertaa viimevuotisesta Herkkujen Suomi-tapahtumasta, jolloin myös maistoin niistä valmistettua hampurilaista ja ostin pari pihviä mukaankin. Tämän vuoden Herkkujen Suomessa kävin jälleen juustopihviostoksilla, koska en ole onnistunut tapahtumien välillä niitä mistään löytämään. Jos joku tietää mahtipihvien myyntipaikkoja Helsingissä tai inttervepissä, niin saa paljastaa.

Kehittelin evääseen sen verran räyhäkkäät lisukkeet, että kyyttöjuustopurilaisten osaset muodostivat kokonaisuuden, joka oli paljon enemmän kuin osiensa summa. Valkosipuliset vissykurkkuviipaleet olivat tässä sapuskassa se piste iin päällä.

Ohjeen mukaisista aineksista syntyvät hampparit kahdelle syömärille. Kyytipojaksi passaa olut.

Tarvitset:
2 sämpylää (minulla Stockan Herkusta ostettuja, saa tehdä itsekin)
2 kyyttöjuustopihviä
voita
4 rkl majoneesia
2 rkl tilliä
suolaa
mustapippuria
2 rkl paahdettua sipulia
(pari tippaa savuaromia)
salaattia
etikkakurkkuviipaleita

Tee näin:
Lämmitä uuni 100-asteiseksi ja laita halkaistut sämpylät uuniin lämpenemään.

Sulata nokare voita pannulla ja paista pihvit molemmilta puoliltaan kauniin värisiksi.

Laita puolet majoneesista kippoon ja sekoita joukkoon silputtu tilli. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita loput majoneesista toiseen kippoon ja sekoita joukkoon paahdetut sipulit (sekä savuaromi).

Kokoa hampparit laittamalla alemmille sämpylänpuolikkaille tillimajoneesia, salaattia, juustopihvit, sipulimajoneesia ja kurkkuviipaleita. Laita kannet päälle ja yritä syödä sotkematta.

Taustamusaksi sopii erinomaisesti vaikkapa tämä hilpeä ralli:

Joka keitetyn paistaa...

...ja paistaa vielä toisenkin kerran ja laittaa takaisin keitinliemeen muiden tilpehöörien kanssa, saa tolkuttoman hyvää ramenia. Kokkasin tätä Japanissa suosittua soppaa viime viikolla, kun olo tuntui vähän tukkoiselta. 

Muhevan possuramenin liemeen laitoin kaikenlaista röörejä aukovaa kamaa, kuten chiliä, inkivääriä ja valkosipulia. Näillä tropeilla sain orastavan flunssan manattua matkoihinsa. Makumaailmaltaan ramenista tuli melko kiinalaista. Which was nice.

Ramenin tyylivariaatioita löytyy runsaasti. Hyvä liemi on kuitenkin kaiken perusta ja parhaan tuloksen saa keittelemällä mahtilientä luisista lihanpaloista. Tällä kertaa muhittelin kuitenkin luutonta luomupossunkylkeä, josta keittopohjaan irtosi mukavasti maukasta rasvaa.

Käyttämäni nuudelit olivat ihan perus-vehnänuudeleita, kun fancympiä nudikoita ei sattunut jemmassa olemaan. Ramen-puristit tuskin laittavat soppakulhoon mukaan korianteria, mutta minä laitoin. Ja tuli muuten niin maan perusteellisen herkullista.

Tätä soppaa on sitten lupa ryystää metelin kanssa suoraan kiposta. Nuudeleita ja isompia sattumia voi avitella puikoilla kohti tuulensuojaa. Voi tätä syödä lusikallakin, sapuska ei siitä pilalle mene.

Liemeen tarvitset:
pienen sipulin
3 valkosipulinkynttä
parin sentin pätkän inkivääriä
2 linnunsilmächiliä
2 l vettä
2 rkl misotahnaa
tähtianiksen
1 rkl viisimaustetta
600 g luutonta possunkylkeä

Lisäksi tarvitset:
munan per ruokailija
soijaa
2 vehnänuudelilaattaa
kevätsipulia
tuoretta korianteria
srirachaa

Tee näin:
Kuori sipuli, valkosipulit ja inkivääri. Paloittele ne muutamaan osaan. Chiliä ei tarvitse paloitella. Laita liemiainekset kattilaan lukuunottamatta possua.

Kiehauta liemi ja lisää mukaan possu. Anna liemen muhia miedolla lämmöllä kannen alla noin tunnin ajan.

Nouki possu liemestä ja kypsennä sitä 30-40 minuuttia 180-asteisessa uunissa. Kääri kypsä liha folioon ässehtimään vartiksi.

Keitä munat puolikoviksi.

Viipaloi levännyt liha ja paista viipaleet rapeiksi pannulla.

Siivilöi keitinliemi ja säädä sen suolaisuus sopivaksi soijalla. Kiehauta siivilöity liemi ja lisää sinne nuudelit. Kypsennä nuudeleita parin minuutin ajan.

Kokoa annos kulhoihin laittamalla pohjalle nuudeleita ja lientä. Asettele niiden päälle viipaloidut munat ja rapeat lihapalat sekä reilusti silputtua kevätsipulia ja korianteria. Kukin ruokailija voi viimeistellä annoksensa itselleen sopivalla töräyksellä srirachaa.

Tohotettua tyrniä

Heräteostin rasian tyrnejä ilman mitään suunnitelmia niiden hyödyntämisestä. Loota nakotti aikansa keittiössä ja siitä tuli ohikulkiessa nappaistua marja-pari vähän niin kuin vitamiinipillereiksi.

Sitten piti keksiä jotain jälkkäriä paprikarisotolle. Aikani pähkäiltyä päätin valmistaa ruokavieraille tyrnillä maustetut crème brûléet.

Varioin tyrnibrûléet loistavassa munakeittokirjassa olevaa paahtovanukasohjetta mukaillen korvaamalla reseptin pistaasitahnan tyrnisoseella. Periaatteessa ideani oli oikein hyvä, mutta käytännössä tyrnit olisi ehkä kannattanut laittaa vanukasmassaan jossain toisessa muodossa, vaikkapa mehuna. Tai sitten sosetta olisi pitänyt holvata mukaan pikkuisen vähemmän.

Muna kädessä (no oli pakko).

Soseen holtiton käyttö vaikutti vanukkaiden rakenteeseen tehden niistä kummallisen jauhoisia. Maku oli onneksi ihan siedettävä ja emäimelä tyrnilikööri avitti brûléiden lusikoimista tuulensuojiin.

Tyrnisoseeseen tarvitset:

3 dl tyrnimarjoja
½ dl sokeria
½ dl vettä

Lisäksi tarvitset:
2½ dl maitoa
2½ dl kermaa
75 g sokeria
5 munankeltuaista
ruskeaa ruokokidesokeria

Tee näin:
Valmista ensin tyrnisose. Keitä marjoja, sokeria ja vettä kunnes nesteet ovat lähes haihtuneet. Paseeraa seos siivilän läpi niin että kivet jäävät siivilään.

Laita uuni kuumenemaan 120-asteiseksi.

Kuumenna hitaasti maito, kerma, 50 g sokeria sekä noin puolet tyrnisoseesta (itse laitoin kaiken ja se oli liikaa) kattilassa kiehuvaksi.

Vatkaa loput sokerit keltuaisten kanssa kevyeksi vaahdoksi.

Heti kun maitoseos kiehahtaa, kaada se muna-sokerivaahdon joukkoon pienissä erissä koko ajan sekoittaen.

Kaada seos neljään uunivuokaan (halkaisija 15 cm) ja nosta ne uunipellille.

Kypsennä vanukkaita uunissa puolen tunnin ajan tai kunnes ne ovat hyytyneet. Anna vanukkaiden jäähtyä kunnolla.

Ripottele juuri ennen tarjoilua vanukkaiden pinnalle reipas kerros ruokokidesokeria ja tohota sokeri rapsakaksi. Tarjoa heti.

Paahteinen makupari luomuviinille

Viime aikoina blogin sähköpostilootaan on tipahdellut useita reseptikilpailukutsuja. Kaikkiin en valitettavasti ehdi osallistumaan, koska vapaa-aikani on tänä syksynä kroonisesti kortilla ja marraskuullekin pukkaa kesälomareissua Australiaan. 

Matkan ennakkofiilistelyjen nimissä päätin lähteä mukaan kisaan, jonka ideana oli kehitellä kasvisruoka, joka sopisi yhteen Jacob’s Creek Earth.Vine.Grape Organic Chardonnay-luomuviinin kanssa. Kuvissa vilkkuva pänikkä ja siitä ruokaan loroteltu viini on siis saatu lahjaksi kilpailun järjestäjältä, muut tykötarpeet on ostettu omilla rahoilla.

Viinin rypälelaji kuitenkin hiukan huolestutti, sillä luulin juoneeni Chardonnay-kiintiöni täyteen reilut kymmenen vuotta sitten (no Chablis'ta ei lasketa). Tämä viini onnistui yllättämään positiivisesti, sillä sen kohtalaisen hapokkaan ja kirpsakan ensipuraisun jälkimaussa tammikypsytys tuntui mukavasti.

Tartuin kiinni tammiseen jälkimakuun ja paritin sille loppukesän mehevillä paprikoilla maustetun risoton. Ripsuttelin paahdettuun paprikarisottoon myös hiukan sitä lempeämpää savupaprikajauhetta, joka syvensi paahdetuista paprikoista surratun soseen makua juuri sopivasti.  

Risotto täyttää kasvisruokakriteerin, mutta vegaaneille se ei passaa, koska siinä on voita ja juustoa. Voin voi toki korvata oliiviöljyllä, mutta parmesania ei voi korvata millään. Siis minun mielestäni.

Syötin risottoa ja juotin kisaviiniä myös kahden ruokabloggaajaleidin muodostamalle testiryhmälle.  Hannan sopan Hanna määritteli sapuskan "umamiseksi" ja santsasi sitä niin monta kertaa, että sekosin laskuissa. Soul Kitchenin Anna puolestaan meni risotosta sen verran sekaisin, ettei ollut kykenevä kuvailemaan sen makua termiparia "hirveen hyvää" laveammin. Molempien daamien mielestä risotto sopi viinin kaveriksi oivallisesti.

Tarvitset:

3 punaista paprikaa
2 salottisipulia
50 g voita
2 tl savupaprikajauhetta
4 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
1½ l kasvislientä
parmesania
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Paahda paprikat mustiksi 200-asteisessa uunissa. Laita paahtuneet paprikat pussiin jäähtymään. Kuori jäähtyneet paprikat ja sauvasekoita paprikafileet muhjuksi.

Silppua sipulit.

Sulata voi kattilassa ja mausta se savupaprikajauheella.

Freesaa sipuleita voissa muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon riisit ja hämmennä, kunnes riisit muuttuvat läpikuultaviksi.

Kaada joukkoon valkoviini ja anna sen pöhistä haihduksiin.

Lisää kattilaan kasvislientä pienissä erissä koko ajan riisejä sekoittaen.

Kun riisit ovat lähes kypsiä, lisää joukkoon paprikasose. Sekoita hyvin.

Lisää kattilaan parin desin verran raastettua parmesania. Mausta risotto suolalla ja pippurilla. Valmiin risoton tulisi olla koostumukseltaan kuin kermaista, löysää puuroa ja riisien tuisi olla kypsiä, mutta napakoita.

Raasta yksittäisten annosten päälle vielä hieman parmesania.