Punertaa marjat piirakan

Pääsin onnentyttönä osingoille työkaverini punaviinimarjasadosta ja lykkäsin herukat hetimiten pakastimeen. Ne ehtivät hädintuskin hyhmettyä kylmäsäilytyskalusteeni syövereissä, kun makeahammasta alkoi kolottaa ja tunsin vastustamatonta tarvetta leipasta marjapiirakkaa.

Kuukkeloimalla löysin Hesarin sivuilta kivan oloisen punaherukkapiiraan reseptin muutaman vuoden takaa. Omaksi hämmästyksekseni poikkesin nyt tavoistani ja noudatin ohjetta kirjaimellisesti. Aina ei vissiin tarvitsekaan tuunata? Vai olenkohan minä vain tulossa vanhaksi ja ennalta-arvattavaksi?

Alkuperäisessä ohjeessa tosin yllytettiin tarjoamaan punaherukkapiirasta lämpimänä vaniljajäätelön tai- kastikkeen kanssa kaiketikin sen vuoksi, että ilman lisäimelyyksiä leipomus saattaisi joidenkin mielestä maistua turhan happamalta. Omaan suuhuni torttu passasi hiukan haaleana ja ihan sellaisenaan, eivätkä sitä halulla natustelleet kahvitteluvieraatkaan kauheasti irvistelleet.

Sokerihumalahakuisuuden ohella leipomisviettiäni villitsi viimeviikonloppuiselta Inkoon keikaltani Kiurunpesästä hankittu paloautonpunainen retrovuoka, jota täytyi päästä testaamaan. Tulos? Ostos toimi piirasvuokana esimerkillisen hienosti! Taidankin sen kunniaksi osallistua tällä piirakalla elokuun ruokahaasteeseen.

Pohjaan tarvitset:
3½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
150 g voita
munan

Täytteeseen tarvitset:
2½ dl vaniljakastiketta
½ dl maitoa
1 dl sokeria
2 munaa
5 dl punaviinimarjoja

Muruseokseen tarvitset:
75 g voita
3 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Sekoita pohjaa varten vehnäjauhot, leivinjauhe ja sokeri keskenään. Lisää joukkoon kuutioitu voi ja nypi seos murumaiseksi. Lisää joukkoon muna ja sekoita taikina tasaiseksi. Taputtele taikina leivinpaperoidun vuoan (noin 23 x 33 senttiä) pohjalle.

Sekoita täytettä varten vaniljakastike, maito, sokeri ja munat keskenään. Kaada seos taikinapohjalle ja ripottele marjat tasaisesti sen päälle.

Nypi muruseosta varten kuutioitu voi, kaurahiutaleet ja sokeri keskenään. Ripottele muruseos tasaisesti marjojen päälle.

Kypsennä piirasta uunissa noin 40 minuutttia kunnes pinta on kauniisti ruskistunut.

Nahkeista napakoiksi

Testasin jokunen tovi sitten Sasu Laukkosen Vihreä pöytä-keittokirjasta hurmaavaa mustatorvisienipiirasta. Myös monet muut tuon opuksen ohjeet jäivät pääkoppaani muhimaan. Tässä eräänä iltana jääkaappiin kertyneitä vihanneksia inventoidessani törmäsin parhaat hetkensä nähneeseen jämäporkkananippuun ja aivopoimuistani pullahtivat ulos manteliporkkanat.

Sasun reseptissä käytettiin sutjakoita kesäporkkanoita, mutta omat porkkanani olivat hiukan jykevämpää sorttia. Originaaliohjeessa manteliporkkanoiden kanssa tarjoiltiin ketunleipää, mutta niitä eikä mitään muutakaan sopivaa vihreää ollut käsillä annosta täydentämään. Tai no kurkkua ja parsakaalia olisi ollut, mutta en sitten heitä mukaan ympännyt.

Mutta hyvältä nämä maistuivat vähän kalvakampanakin versiona ja tärkeintä oli, että nahkeat juurekset tulivat hyötykäytettyä. Manteliporkkanoita on kokattu ja toimiviksi havaittu myös Hannan sopassa ja Sillä sipulilassa.

Tarvitset:
3 pienehköä porkkanaa
½ dl kuorittuja manteleita
1-2 rkl oliiviöljyä
lirauksen omenaviinietikkaa
suolaa

Tee näin:
Putsaa porkkanat ja leikkaa ne pitkittäin neljään osaan.

Rouhi mantelit veitsellä pienemmiksi paloiksi.

Kuumenna puolet öljystä paistinpannulla. Lisää joukkoon mantelit ja sekoittele niitä kunnes ne muuttuvat maitokahvin värisiksi.

Lisää pannulle porkkanat ja kypsennä niitä viitisen minuuttia kunnes kuoret alkavat kurtistua. Lisää öljyä tarvittaessa.

Mausta porkkanat ja mantelit suolalla. Ota ne pois pannulta.

Lirauta paistinpannulle tilkka omenaviinietikkaa ja sekoita se öljyn kanssa. Kaada seos porkkanoiden ja manteleiden päälle. Syö.

Ruokabloggaajat taikoivat toukokuussa 2012 hävikkiä herkuiksi, mutta ajaton teema elää ja voi yhä hyvin Facebookissa.

Hakuna matata!

Männä viikonloppuna otin osaa kafrujeni taloyhtiön joka toinen vuosi järjestettäviin elojuhliin, joita vietettiin tällä kertaa afrikkalaiseen tapaan. Kutsussa mainittuja talon tarjoamia syötäviä ja juotavia kuvattiin "pieniksi", mutta valikoimassa oli hervottomat määrät piripiri-kanaa, jollof-riisiä, paistettuja keittobanaaneja sekä ihanan pirteää hibiscus-teepohjaista boolia. 

Oma panokseni notkuviin pötypöytiin oli länsi-afrikkalainen maapähkinävoiriisi, jota maistoin jokunen vuosi sitten senegalilais-suomalaisissa nimiäisbileissä. Erinomaisen tsägän sekä kuukkeloimani ohjeen avulla sain riisin maistumaan lähes samanlaiselta nimenantojuhlissa tarjoillun sapuskan kanssa. Joku saisi minusta hyvän afrikkalaisen vaimon. 

Näitä pihajuhlia varten tein alempana olevan reseptin mukaisen satsin suunnilleen puolitoistakertaisena. Tuossa inttervepistä bongaamassani ja suuntaa antaneessa ohjeessa mainittuja maustemääriä pyöristelin suhteellisen reippaasti ylöspäin. 

Vein kekkereihin muassani myös muutaman vuoden takaiselta Etiopian reissultani ostettua 40-volttista Katikala-viinaa, jota en ole tätä aiemmin tohtinut avata etiketissä olevan invalidin vuoksi. En nimittäin ollut varma, aiheuttaako juotu Katikala etiketissä kuvatun kaltaisen tilan vai paranevatko kaikki vaivat Katikalaa nauttimalla. 

Afrikkalaiset teemajuhlat olivat oivallinen syy pullon korkkaukseen. Perusteellisten maistelukierrosten jälkeen alkoholi todettiin lempeän pontikkamaiseksi, eikä kukaan menettänyt kävelykykyään. 

Myöhemmin kuulin erään järjestävän seuran edustajan etiopialaisyntyisen työkaverin kertoneen, että etiketissä ei olekaan invalidia vaan keppiinsä nojaileva paimenpoika. Samaisen lähteen mukaan Katikala on etiopialaisten mielestä niin vahvaa, että vain kokeneet viinanjuojat pystyvät sitä juomaan ja jos autosta loppuu bensa, voi tankkiin laittaa Katikalaa korvikkeeksi.

Tarjoilujen ohella myös ohjelma oli priimaa kamaa. Ensisijaisesti lapsille tarkoitettuun Afrikan tähden etsintään saivat aikuisetkin osallistua ja minäkin löysin (vain lievästi avustettuna) hevosenkenkäpussin, jonka sisällä oli megapähee koottava gepardi!

Taloyhtiöläisistä koottu orkesteri oli treenannut setin, jossa oli hienoja makupaloja afrikkalaisten artistien tuotannosta. Loppukevennykseksi kuulimme biisin, joka vielä muutama vuosikymmen sitten summasi näkemyksemme Afrikasta ja afrikkalaisista. 

Kiitokset emännille ja isännille hirmuisen mukavasta elokuisesta iltapuhteesta! Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavien kinkereiden teemaa. 

Maapähkinävoiriisiin tarvitset:
6 dl pitkäjyväistä riisiä
pätkän tuoretta inkivääriä
valkosipulinkynnen
6 rkl maapähkinävoita
3 dl kookosmaitoa
1 dl soijaa
1 dl sokeria
2 rkl jauhettua korianteria
1-2 rkl kuivattua chiliä
puskan persiljaa

Tee näin:
Keitä riisi pakkauksen ohjeiden mukaan.

Laita raastettu inkivääri ja silputtu valkosipuli pieneen kattilaan yhdessä muiden ainesten (persiljaa lukuunottamatta) kanssa.

Lämmitä ja sekoita, kunnes seos on tasaista. Tarkista maku ja säädä tarvittaessa.

Lisää mausteseos sekä silputtu persillja riisin joukkoon. Sekoita hyvin.

Tarjoa lämpimänä tai kylmänä.

Loistavaa lähiruokaa Mustiossa

Viime perjantaina lähialuematkailin illastamaan viehättävän Mustion Linnan tiluksilla sijaitsevaan ravintola Linnankrouviin (Hållsnäsintie 89, Mustio). Syömäkavereina oli tuttavapariskunta, joiden häitä hypittiin lähestulkoon päivälleen kymmenen vuotta sitten samoilla huudeilla. Seurueeseemme kuului myös pian viisivuotias Tilda-neiti.

Katu-uskottavien linnojen tapaan Mustion Linnassakin kummittelee. Puistoalueet puolestaan ovat kesäisessä vehreydessään hengästyttävän nättejä ja 1800-luvun puolivälin tienoilla alunperin vaunuvajaksi rakennetuissa tiloissa toimivan ravintolan puitteetkin ovat kerrassaan hurmaavat. 

Hienoja ovat myös Linnankrouvin ruokafilosofiset linjaukset, joiden keskeisiä teesejä ovat ruoan paikallisuus, ekologisuus, puhtaus ja hyvä maku. Paikan verkkosivuilla kerrotaan, että "keittiöömme hyväksytään vain tuotteita, joilla on tarina ja juuret." Tällaisesta lähestymistavasta tykkään kovasti.

Alkajaisiksi pöytäämme kannettiin kahta sorttia leipää kera kirnuvoin ja dijon-sinapilla maustetun tuorejuuston.

Tildan mielestä voita piti olla leivällä reilusti!

Keittiöstä meitä tervehdittiin karitsalla ja kapriskreemillä. Makuyhdistelmä oli mainio.

Alkuruoaksi otin luomukurkkukeittoa kurkkusorbetilla ja mallasmuruilla. Kokonaisuus oli toimiva, mutta varsinkin sorbetti oli seitinohuessa kirpeydessään erittäin hyvin suuhuni sopivaa.

Kurkkuannoksen suositusviini Markus Molitorin Haus Klosterberg Riesling passasi mukavasti yhteen hentojen makujen kanssa.

Pääruokana söin (ylläripylläri) karamellisoitua luomuporsaan niskaa, joka oli ihanan ylikypsää ja juuri sopivasta savuisaa. Kesäkaalisuikaleet ja valkosipulimajoneesi komppasivat makeaa sikaa loistavasti. Enpä muista, milloin olisin viimeksi saanut näin maukasta possua.

Herkullisia olivat myös päältä optimaalisen rapsakat ja sisältä kermaisen pehmeät Pont Neuf-perunat.

Espanjalainen Bodegas Lan Crianza sopi sian kaveriksi oivallisesti.

Jälkiruoaksi valitsin koivunmahlaa, jogurttisorbettia ja pähkinäcrumblea. Raikas, muttei liian makea jälkkäri oli onnistunut päätös erinomaiselle aterialle.

Syömiset ja kaksi lasillista viiniä maksoivat 60 euroa. Hinta on sapuskoiden laatuun nähden todella edullinen. Kulinaarimurula suosittelee syömisretkeä Mustioon mitä lämpimimmin. Täytyy vielä antaa erityismaininta esimerkillisesti tiskatuista astioista, sillä sitä hommaa Linnankrouvissa hoitelee jo toista kesää kummipoikani Kalle.

Piipahin reissullani pikavisiitillä myös Inkossa, missä yksi syömäseurueemme jäsen pitää pientä putiikkia nimeltä Kiurunpesä (Ola Westmanin Puistotie 4E, Inkoo). Siellä on myytävänä lastenvaatteita sekä hyvin kiehtovaa vintage-kamaa kyökkitarvikkeista leluihin ja kaikkea siltä väliltä. Kannattaa poiketa, jos tuolla suunnalla liikkuu!

Wannabe-mustikkapyörre

Kuten kuvasta näkyy, daideellisten koristekiehkuroiden tekeminen ei ole ihan sitä vahvinta ydinosaamisaluettani. No eipä tämä mustikkainen juustokakku muistuta ulkoasultaan juuri muutenkaan BBC Good Foodin-sivuilla illistelevää esikuvaansa, mutta makunsa puolesta siitä tuli likimain täydellinen.

Tein kakusta vain puolikkaan annoksen. Pohjaksi murustelin herkullisia Biscuiterie de l'Abbayen hippikeksejä. Tuorejuustona käytin mascarponea, mutta juuston määrää pyöristin aika lailla alaspäin. En saanut guuglaamalla täysin yksiselitteisesti selville, mitä alkuperäisen ohjeen tykötarvelistalla mainittu soured cream on, joten huhuilin apuun keittiöni luottomiehen ja kaakku pelastui.

Tarvitset:
150 g keksejä
70 g voita
2 dl ruskeaa ruokosokeria
100 g metsämustikoita
½ tl maissijauhoja
250 g mascarponea
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl vaniljaesanssia
2 munaa
2 dl turkkilaista jogurttia

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita keksinmurut ja voisula. Painele muru-voiseosta sormin leivinpaperilla vuoratun neliskanttisen (20 x 20 cm) vuoan pohjalle. Kypsennä uunissa 10 minuuttia ja anna jäähtyä.

Laita pari ruokalusikallista sokeria mustikoiden kanssa pieneen kattilaan. Kuumenna kattilaa, kunnes sokeri sulaa. Lisää joukkoon ruokalusikalliseen vettä sekoitetut maissijauhot, lisää lämpöä ja anna seoksen kuplia parin minuutin ajan. Anna jäähtyä.

Sähkövatkaa mascarpone isossa kulhossa pehmoiseksi. Lisää loput sokerit ja vatkaa lisää. Lisää vehnäjauhot, vanilja, munat ja jogurtti. Vatkaa seos tasaiseksi.

Kaada puolet juusto-jogurttiseoksesta jäähtyneelle pohjalle. Lusikoi sen päälle kaksi kolmasosaa mustikoista. Lisää mustikoiden päälle loput juusto-jogurttiseoksesta ja tasoita pinta. Ripsuttele loput mustikoista kakun päälle ja vetele pintaan daideellisia kierrekuvioita veitsellä tai cocktailtikulla.

Paista kakkua uunissa 10 minuuttia. Laske lämpö 110-asteeseen ja paista kakkua vielä puolisen tuntia. Käännä sen jälkeen lämmöt kokonaan pois ja anna kakun olla uunissa noin tunnin ajan. Avaa uunin luukku raolleen ja anna kakun ässehtiä uunissa vielä toisenkin tunnin ajan. Nosta kakku uunista ja kun se on kunnolla jäähtynyt, laita se jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi.

Aleksi on nero!

Jos epäilet tuota otsikon väittämää, niin et taatusti epäile enää maistettuasi tätä Viva ciabatta-Aleksin keksimää palsternakkavoita. Siitä ei leivänpäällyste enää paljoa pysty paranemaan. Edes pekonilla.

Levitegurun originaaliohjeessa yksi palsterivoin tykötarpeista on maahumala. Oma versioni oli hippipuputonta, mutta silti herkkua.

Tarvitset:
300 g palsternakkaa
50 g voita
½ tl väkiviinaetikkaa
suolaa

Tee näin:
Kuori ja pilko palsternakka. Keitä palat kypsiksi.

Ruskista voi pannulla reilusti ruskeaksi. Lisää keitetyt palsternakkapalat pannulle ja muussaa ne ruskistettuun voihin. Mausta seos etikalla ja suolalla.

Sauvasekoita seos tasaiseksi. Tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa.

Pastakastikkeiden kantaäiti

Itsetehty pesto pesee kaupan purkkikamat mennen tullen ja sitä on ihan älyttömän helppo valmistaa. Perinteistä basilikapestoa, pesto genovesea, tulee pyöräytettyä aika usein, mutta sen ohjetta en ole näköjään aikaisemmin saanut tänne blogiin asti nakuteltua.

Sen sijaan alkukesäisen vuohenputkipeston resepti arkistosta löytyy, niin kuin myös muutaman vuoden takainen tillipesto. Kulinaarimurulan pestotehtailu ei ole jäänyt pelkästään yrtteihin, vaan tahdasta on työstetty myös punajuuresta sekä kaalista.

Laadukkaan peston lisäksi pasta ei mielestäni muita lisukkeita kaipaa. Itse tykkään käyttää pestopastana joko spagehttia tai linguinia. Sopiva määrä pestoa on reipas ruokalusikallinen per annos, mukaan kannattaa lisätä myös liraus pastan keitinvettä soossia notkistamaan.

Tarvitset:
puskan basilikaa
valkosipulinkynnen
1 dl parmesania
1 dl pinjasiemeniä
suolaa
mustapippuria
1 dl oliiviöljyä

Tee näin:
Surauta kaikki ainekset öljyä lukuunottamatta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi.

Jatka sauvasekoittamista ja lorota samalla öljyä ohuena nauhana muiden ainesten joukkoon, kunnes peston koostumus on mieluisa.

Tarkista maut ja lisää suolaa tai pippuria tarvittaessa.