Puskapestoa

Pääsin ilokseni osalliseksi Aleksin taannoisesta vuohenputkien suurjaosta. Onnea on puskaseikkaileva kafru!

Vuohenputkien hyödyntämisestä syntyikin sitten pienimuotoinen tenkkapoo, koska vaihtoehtoja oli enemmän kuin mihin rehuja riittäisi. Milla oli paistanut omansa sipulin ja valkosipulin kanssa, Hayley puolestaan oli tehnyt putkistaan piirasta.

Tovin pähkäilyn jälkeen päätin pistää homman täysin ranttaliksi ja surautin saaliistani vuohenputkipestoa. Kaapissa sattui olemaan parmesania, mutta joku muu kova juusto voisi toimia tässä ihan yhtä hyvin. Vuohenputkien maku sopii kyllä tosi kivasti yhteen parmesanin ja pähkinöiden kanssa. 

Vuohenputkipesto toimii loistavasti pastan maustajana. Testasin sitä myös pizzassa (pestoa, Käserebellenin luomu-olutjuustoa, mustapippuria ja parmesania lastuina) ja voi herranen aika miten hyvää siitä tuli!

Vuohenputkipestoon tarvitset:
pari kourallista vuohenputkia
50 g parmesania
50 g cashewpähkinöitä
½-1 dl oliiviöljyä
(suolaa)

Tee näin:
Laita vuohenputket, juusto, pähkinät sekä puolisen desiä öljyä kulhoon.

Sauvasekoita ainekset tasaiseksi muhjuksi.

Lisää öljyä sen mukaan, kuinka löysää kamaa pestostasi haluat.

Mausta pesto tarvittaessa suolalla.

Hyvä bore... eikun core

Sain Ben & Jerry's Finlandilta maisteltavaksi kevään uutuusjäätelöitä. Näiden core-jätskien taustalta löytyy kilpailu, jossa etsitään yhdeksää vastuullista yrittäjää, jotka uskovat Ben & Jerry's-ydinarvoihin ja "haluavat vaikuttaa maailmanmenoon." Kisan palkintoina on muiden muassa rahaa ja mentorointia sekä yrityksen nimikkomakuja ensi vuoden B&J-jätskeissä.  

Lahjusjäätelöt toimitettiin minulle superhienossa lehmäkuvioidussa kylmälaukussa, jossa myös kannoin purnukat koleahkoon Ruttopuistoon viime sunnuntaina. Olimme sopineet sinne Soppa-Hannan ja Marin-Jota-Ei-Voi-Linkittää kanssa jätskiraadin tapaamisen, koska olihan jo melkein kesä! Kiitokset uhrautumisestanne, Hanna ja Mari.

Arvioitavana oli siis kolme eri herkkua: Blondie Brownie (suklaa- ja vaniljajäätelöä, suklaabrownie- ja kakkupaloja sekä suolainen kinuskikaramellisydän), Peanut Butter Me Up (maapähkinä- ja vaniljajäätelöä, kaakaokuorrutettuja maapähkinävoipaloja sekä vadelmahillosydän) ja Karamel Sutra (karamelli- ja suklaajäätelöä, suklaapaloja sekä karamellisydän). Oma ennakkosuosikkini oli Peanut Butter Me Up, jota olin jo testannut aiemmin omalla rahalla ostetun törpön verran.

Kanssamaistelijat eivät innostuneet Peanut Butter Me Upin vadelmahillosydämestä ("se on jotenkin kiisselimäinen"), mutta muuten hekin pitivät jädestä kovasti. 

Karamel Sutran suklaapaloista ei oikein tykännyt kukaan ("ne suklaat on aina jotain tosi huonoo suklaata") ja omaan suuhuni myös B&J-suklaajätskit ovat vähän äklöjä. 

Trion parhaaksi jäätelöksi raatimme arvioi Blondie Brownien ("täs on kaikki osaset balanssissa"). Itse en tosin ole jätskin sekaan kätkettyjen kakkupalojen suuri ystävä.

Karamel Sutrassa oli mielestämme ihan paras core. Jos Peanut Butter Me Upissa olisi ollut vattuhillon sijasta tämä ydin, niin silloin olisi kuulkaas puhuttu todellisesta K18-jäätelöpornosta!

Vatsat täynnä jätskiä taapersimme Black Dooriin (joka muuten valittiin ihan äskettäin vuoden olutravintolaksi) lämmittelyolusille. Ja pollajukeboksissa soi Clifters.

Sampea salaatissa

Toissaviikkoiselta Varkauden reissultani toin muassani tänne pikitien päähän ihanaa savustettua sampea, jonka ostin paikalliselta Sepon Lihatorilta. Siellä sain osakseni extrapriimaa palvelua, kun kala vakumoitiin junamatkan kestävästi. Kiitos kaunis!

Savusampi muistuttaa maultaan jonkin verran savustettua lahnaa ja on niin herkkua, että olisin voinut vedellä reilun neljänsadan gramman tuliaispalan ihan sellaisenaan. Hillitsin kuitenkin himoni ja työstin kalasta vappuna emähyvää savusampisalaattia.

Jos et satu savusampiapajille, niin tuo mainitsemani savulahna on oiva korvike. Voit toki käyttää salaattiin sitä savukalaa, jota saatavilla sattuu olemaan. Mutta jos joskus törmäät savusampeen, niin suosittelen lämpimästi sitä kokeilemaan - mainiota kalaa on se!

Kastikkeeseen tarvitset:
limen mehun
½ dl oliiviöljyä
reilusti tilliä
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
puskan jääsalaattia
reilun 10 sentin pätkän kurkkua
puolikkaan vihreän paprikan
pari kevätsipulia
200 g savustettu sampea (tai muuta savukalaa)

Tee näin:
Purista limen mehu isoon kulhoon. Lorauta joukkoon öljy ja sekoita hyvin. Silppua mukaan tilli ja mausta kastike suolalla sekä pippurilla. Hämmentele ainekset sekaisin.

Revi salaatti, suikaloi kurkku sekä paprika ja pilko kevätsipulit. Laita salaatit, kurkut, paprikat ja kevätsipulit kastikekulhoon. Sekoita ainekset varovasti siten, että kaikki kasvikset saavat osansa soossista.

Levittele salaatti tarjoiluastiaan ja palastele savukala sen päälle.

Sarvikypäräperseet

Meidän ravintolakerho päätti järjestää toukokuisen kokouksensa ja riipaista otsikon mukaiset pleksit Viikinkiravintola Haraldissa (Aleksanterinkatu 21, Citykäytävä 2. krs) jäsen Millan poikimisen kunniaksi.

Haraldiin päädyimme samanlaisin perustein kuin aikoinaan Hard Rock Cafe Helsinkiin eli kummalliset puitteet kiinnostivat ruokaa enemmän. Siinä mielessä visiittimme ei siis tuottanut pettymystä, koska viikinkikitschiin oli panostettu huolella.

Menut oli kirjoitettu tosi rasittavalla hassukielellä, joka on yksi konseptiin kuuluvista viikinkiasioista. Juomapuolelta löytyi kaikenmoisia voimajuomia ja viisaudenviinejä, joista itse siemailin oivallista ruispontikkaa sekä Laitilan tummaa pohjahiivaolutta. Ahvenanmaalaisen Stallhagenin pikkupanimon valmistamaa Haraldin nimikko-olutta lirppineet seuralaiset kehuivat senkin makua mukavaksi. 

Ruokalista vaikutti paperilla ihan kivalta, kunhan ensin selvisi erilaisten aatelointien, lepyttelyjen ja raikastusten kirjallisten karikoiden ohi selvemmille vesille.

Alkuhyvä-osiosta valitsin annoksen nimeltä KALAKIVI MERTENJUMALA AEGIRIN TYRSKYISTÄ. Isoilla kirjaimilla, koska viikingit olivat vissiin aika äänekkäitä. 

Kivellä oli mustaherukoilla marinoitua kylmäsavulohta (syömäkelvotonta), yrteillä marinoituja jokirapuja (maistuivat vanhoilta, yrteistä ei hajuakaan), savusärkeä (perushyvää purkkikamaa), tervasilakkaa (sen verran reippaasti tervaesanssinen, että sillin oma maku peittyi), metsäsienimoussea saaristolaisleivällä (tykkäsin) sekä "salaattimaan raikkaita viheriäisiä" (no eivät olleet raikkaita), marinoitua tomaattia (niin tymäkän etikkaista, että vedet valuivat silmistä), juureslastuja (niitä oli kaksi, joten monikkomuoto ei ollut puijausta) ja mustikoilla höystettyä sipulihilloketta (OK). 

LISÄYS: vieruskaverini Hayley on myös raportoinut käynnistämme Haraldissa. Hänen kalakivellään juureslastuja oli ainoastaan yksi ja sitäkään ei olisi ilman tarjoilijan apua löytynyt.

"Päähyväksi" tilasin 150-grammaisen KASKENPOLTTAJAN HÄRÄNPIHVIN medium miinuksena. Tuhkajuustomoussella (sinänsä ihan maukasta) kuorrutetun ("kuorrute" oli lihan päälle töräytetty soiro kylmää juustomassaa) härän ulkofileepihvi (kypsyys OK reunoja lukuunottamatta) sekä "viikinkien kilpiperunaa" (rapeita uppopaistettuja perunaviipaleita), hunajaisia juureksia (napakoita, pidin), raparperihilloketta (ei kyllä sopinut yhteen muiden tykötarpeiden kanssa) sekä "kastia Viisauden viinistä" (lirua ja vaisua punaviinisoossia). Ruokajuomani, Rosemountin Founders Selection Shiraz, ei maistunut ihan itseltään keraamisesta mukista hörpittynä.

"Jälkihyväksi" otin yhden pallon BESTLAN JÄÄMEREN UNELMAA tyrnimarjasorbetin muodossa. Listalla sen väitettiin olevan "suunmukaista" ja tämä väite todellakin piti paikkansa. 

Annoin pallautetta kalakiven luokattomista ravuista ja kylmäsavulohesta. Saliviikinki (kuitin mukaan meitä palveli Tilda Tulisielu) kiitti siitä, mutta anonyymeiksi jääneiden keittiöviikinkien mielestä kummassakaan tuotteessa ei ollut mitään vikaa. Että voi voi, väärässä olin taas!

Sapuskat sekä humalahakuiset ruokajuomat (pontikkasnapsi, pikarillinen punkkua ja kolme olutta) maksoivat karvan verran alle 70 euroa. Varmasti ihan kohtuullinen hinta viikinkiravintolakonseptin kohderyhmälle. Itse en tunne siihen joukkoon kuuluvani.

Viikinkijatkot pidimme U.Kalevassa, jossa avasimme terassikauden minun Lontoosta sekä Soppa-Hannan Barcelonasta roudaamia tuliaissuklaita maistellen.

Nakista asiaa

Yksi yhden hengen huushollin suurimmista haasteista on valmistaa tarpeeksi vähän ruokaa. Jämiä ei pysty pakastamaan loputtomiin ja saman safkan syöminen useana päivänä peräkkäin maistuu puulta. Onnistuakseen pienten satsien kokkaus vaatii siis hieman harjoittelua. 

Viimeksi treenasin pienimuotoista kokkailua viiden noin parikymmensenttisen nakin paketilla. Tai makkaroina ne taidettiin minulle Roslundilta myydä, mutta slaikkareiden habitus on kovasti nakkimainen. Joka tapauksessa ne on tehty lampaasta ja ne ovat hurjan hyviä.

Puolitoista nakkia käytin makkarakastikkeeseen, johon tuli viipaloitujen lihapötköjen lisäksi salottisipuli, desi kermaa sekä suolaa ja pippuria. Optimaalinen yhden hengen annos! Perunamuussia sen sijaan tuli tehtyä pikkuisen liikaa, joten tuunasin tähteistä perunarieskoja.

Toiset puolitoista kyrsää työstin pasta-ateriaksi kera pennen, valkosipulin, vihreän paprikan, kapristen, kerman, lehtipersiljan sekä suolan ja pippurin. Rakenteeseen sain kivaa vaihtelua suikaloimalla nakit perinteisen lanttipaloittelun sijasta. Ja perin riittoisaakin tämä oli: söin nakkipastaa illalliseksi ja seuraavan päivän duunilounaaksi.

Viimeiset kaksi nakkia paistoin pannulla ritisevän rapeiksi ja nautin ne kurkkusalaatin (Myrttisen valkosipulikurkkuja, rutkasti valkosipulia, sinappia ja partaäijää) kanssa. Kurkkujuttuakin tuli tolkuton määrä, joten pimppasin siitä pottusalaattia sotkemalla sekaan pari isoa keitettyä, kuutioitua perunaa.

Vielä muutama sana Lontoosta

Taannoisella Lontoon visiitillä tuli toki käytyä jo aiemmin raportoimieni fine dining-paikkojen lisäksi muuallakin syömässä.

Yksi ateriointipakoista oli Hummus Bros, jonka mainoslause "Give peas a chance" on vertaansa vailla. Hummus Bros on vähän toisenlainen pikaruokaketju, jossa valtaosa annoksista perustuu kipolliseen hummusta kera pitaleivän ja erilaisten lisukkeiden.

Koska guacamole oli loppunut, valitsin hummukseni kaveriksi kikherneitä ja juomaksi minttuista inkiväärijuomaa - erinomaisia molemmat. Ketjun nimikkotahnaan laitetaan maltillisesti valkosipulia, mutta lisää tujua töhnään saa halutessaan pöydissä olevista pulloista, joissa on valkosipulilla kyllästettyä sitruunamehua. Chilikin tuodaan tarjolle erillisessä kipossa eli myös sen määrää voi säädellä itse.

Muutamaan otteeseen tuli ostettua minibaarittomaan hotellihuoneeseen yömyssyksi valmiiksi limunaatin kanssa lantrattua Pimm'siä. Kerrassaan hieno keksintö!

Matkan työosuuden aikana aamupalaksi tuli vedettyä joko Pret A Magnerin tai Podin pekonivoikkaria tai vastaavaa, mutta lomaosuuden aikana ehdin nauttimaan kunnon aamiaista Borough Marketin ihanassa Maria's Market Caféssa.

Munaa, black puddingia, pekonia ja addiktoiva aamiaismakkara with a nice cup of tea. Ei oo parempaa!

Borough Marketille kannattaa mennä mahdollisimman aikaisin, sillä heti kymmenen jälkeen siellä alkaa olla tuskallisen paljon porukkaa. Jos ihmispaljous ahdistaa, niin kannattaa suunnata Maltby Street Marketille. Se sijaitsee Borough Marketista noin parinkymmen minuutin kävelymatkan verran kaakkoon ja on avoinna ilmeisesti vain lauantaisin.

Maltby Street Marketin Ropewalk.

Olin intterwebistä lukevinani, että Maltby Street Market on auki myös sunnuntaisin ja tein sinne pyhäpäivänä melkein turhan reissun. Melkein, mutta en ihan...

...sillä Ropewalkin päässä oli avoinna Comptoir Gourmand, josta ostin uunilämpimän voisarven, jonka täytteenä oli béchamel-kastiketta, tuoretta pinaattia, ja julma määrä juustoa. Yritin istuskella eväineni ulkosalla, mutta vaikka olikin melko aurinkoista, niin tuulessa oli sen verran bofooreita, että cappuccinon maitovaahdot lentelivät suht holtittomasti pitkin pitäjiä. Palasin siis suosiolla sisälle.

Poistumiseni aikoihin myös Tozino oli avannut ovensa. Söpöä torikissaa paijatessani panin merkille Tozinon katosta riippuvat kinkut, joita täytyy maistaa sitten seuraavalla kerralla.

Tuliaisostokseni olivat tällä kertaa aika vaatimattomia. Metsästin ainakin kolmesta kirjakaupasta teosta nimeltä The Unofficial Downton Abbey Cookbook, mutta jouduin lopulta tilaamaan opuksen Amazonista. Lohdutukseksi ostin The Breakfast Biblen, jossa muiden muassa ohjeistetaan keittämään kananmunia tiettyjen biisien keston ajan tiettyjen kypsyysasteiden saavuttamiseksi.

Lisäksi toin emämaahan pari Artisan du Chocolatin suklaalevyä (kardemummaa ja chiliä) sekä lootallisen kuningashuoneen hovihankkijan orvokkisuklaita eli tulevan kruununperillisen kunniaksi natusteltavat synnytyskonvehdit on nyt hankittu.

Pesämunat

Keräilen parhaillaan taistelulauluista henkistä voimaa huushollin suursiivoukseen. Ruumis tuli ravittua jo hetki sitten, kun väsäsin aamiaiseksi avocadomunia.

Löysin herkulta kuulostavan reseptin Serious Eats-sivustolta ihan vähän aikaa sitten ja kiireetön vappupäivän aamu tuntui sopivalta hetkeltä sen kokeiluun. Alkuperäisen ohjeen neljä avocadoa tosin supistin yhdeksi ja kahdeksan munaa kahdeksi.

Tuloksena oli melkoisen täysi olo, mutta en vaan kyennyt jättämään mitään tähteeksi, koska avocadomunat osoittautuivat kerrassaan mainion makuisiksi. Ne toimisivat loistavasti myös osana brunssitarjoilua, mutta uppoavat ongelmitta kyllä pelkiltäänkin.

Tuohon kylkeen jos paistaisi vielä muutaman siipaleen pekonia, niin silloin oltaisiin hyvin lähellä täydellistä aamiaista.

Tarvitset:
avocadon
puolikkaan limen
suolaa
mustapippuria
2 munaa
tuoretta korianteria
kevätsipulin varsia
chiliä
tortillalettuja

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 250-asteiseksi.

Leikkaa avocado pitkittäin puoliksi. Poista kivi sekä reilun ruokalusikallisen verran sisusta molemmista puoliskoista. Poiskaivetut sisukset voi syödä ruoantekoruokana tai käyttää vaikka guacamoleen.

Purista limen mehua avocadopuoliskoille. Rouhi mukaan suolaa ja mustapippuria.

Laita avocadot leivinpaperoidulle uunipellille. Riko muna kumpaankin puoliskoon.

Kypsennä uunissa kymmenisen minuuttia tai kunnes valkuaiset ovat hyhmettyneet. Keltuaisten tulisi jäädä ihanan valuviksi.

Tarjoa korianteri-, kevätsipuli- ja chilisilpun sekä lämmitettyjen tortillalettujen kanssa.